Michael Showalter.
Draama, jännitys.
K12. 117 min.
Ensi-ilta 2.10.
1 / 5
COLLEEN HOOVERIN menestysromaanien filmatisointia jatkaa Verityn varjo. Onnettomuudessa työkyvyttömäksi jäänyt huippukirjailija Verity Crawford (Anne Hathaway) tarvitsee haamukirjailijan jatkamaan teostaan.
Pestiin palkattu Lowen Ashleigh (Dakota Johnson) muuttaa tämän kotiin, missä hän löytää raaoista dekkareista tunnetun Verityn omaelämäkerralliset karmivat muistiinpanot. Hathawayn teennäisen synkkä kertojaääni jankkaa manipulaation voimasta, mutta tarina itse paukuttaa läpi juonenkäänteensä löysin rantein. Paljastuksiin ei paneuduta, eikä katsoja ehdi niistä kiinnostua.
Ohjaaja Michael Showalter on hukassa. Ysärin eroottisten jännärien kulta-aikaa ulkoisesti jäljittelevä elokuva jää alhaisen ikärajan takia groteskeissa sävyissä laimeaksi.
KOKONAISUUS MUISTUTTAA parodiakauhua: synkän talon salaisuudet vaanivat kaikkialla, mutta jump scare ‑kohtauksista varoitetaan etukäteen hupsusti ajoitetuilla ääniraidoilla. Lowen on kauhuissaan Verityn paljastuksista ja himoitsee tämän miestä (Josh Hartnett), mutta passiivisena hän odottaa asioiden tapahtuvan verkkaasti ja ennalta-arvattavasti. Mielenkiintoista loppuratkaisua ei kannata odottaa.
Johnson ei vakuuta yleisön kanssa salaisuuksiin reagoivana päähenkilönä, vaan sinnittelee kohtaukset eleettömästi kuin tätä nolottaisi olla kameran edessä. Hathawayn Verityä ei ole rakennettu niin kiehtovan moniulotteiseksi kuin takaumat väittävät. Edes Hartnettin lämpimät nyanssit eivät pelasta kaksituntisen synkistelyn yksitoikkoisuutta.
Sentään elokuvan voi kategorisoida tahattoman koomisiin syksyleffoihin ja katsoa kuin Twilightin konsanaan: löysän jännäritunnelman kiusallisuudessa käpristellen ja domestic noir ‑estetiikkaa siemaillen.