Arvio

Kolmekymppisten hahmojen pelkoja perkaava dialogi on surkuhupaisuudessaan herkullisen autenttista, kirjoittaa Saara Nenonen.

Kunnianhimoinen kattaus “morsiamen” identiteettiä, rakkaustarinaa, että yhteiskunnan korruptiota ei nitoudu yhteen saumattomasti. Sivuhahmot ja -juonikuviot pyrkivät valottamaan Idan tarinaa hitaasti, mutta päätyvät jarruttamaan tahtia. Gyllenhaal onnistuu kuitenkin olemaan lipsahtamatta ylisuorittamisen puolelle, kirjoittaa Saara Nenonen.

Teemallisesti Töölö Chronicles on syväsukellus menestyksen hinnan, arkirealismin ja henkilökohtaisen kasvun väliseen jännitteeseen. Aiheita ei kuitenkaan käsitellä hampaat irveessä, vaan niitä värittää 2selle ominainen, hirtehinen huumori ja kyky katsoa peiliin itseironinen virne kasvoilla, kirjoittaa Valentin Vänskä.

Tupakoijat ovat usein brändiuskovaisia ja polttavat samoja suosikkisavukkeitaan, mutta onko merkkien välillä oikeasti eroja? Jylkkärin raati otti siitä selvää.

Avauskappale Hyvää joulua tarjoilee ihmeellistä viheltelyä ja tekstin täydeltä glögiä, joulurauhan julistusta sekä Joulupukin kuumaa linjaa. On suoranainen ihme, ettei sekaan ole sattunut yhtäkään ei-geneeristä omaa ajatusta tai kuvaa, kirjoittaa Valentin Vänskä levyarviossaan.

Elokuva keskittyy ennen kaikkea William Shakespearin vaimon Agnesin kamppailuun surun repimänä äitinä, joka joutuu etsimään eheyttä kuoleman jättämästä tyhjyydestä ja elämän jatkumosta, kirjoittaa Saara Nenonen.

Manifestointi ja vankkumattomus kannattavat unelmien tavoittelussa, kiteyttää Josh Safdien pilkuntarkka menestyselokuva.

Kullervon kirous syntyy vaikenemisesta, kirjoittaa Saara Nenonen.

Näyttelyä kiertäessä tuleekin tunne kuin jotkut teokset olisivat pysäytettyjä, ikuistettuja hetkiä oikeista koetuista unista, kirjoittavat Janet Hämäläinen ja Erika Hyvönen.

Juha Hurme haluaa ohjata katsojien huomion puhtaasti Seitsemän veljeksen tarinaan ja siinä oleviin merkityksiin ja huumoriin – ja huumori kannatteleekin ohjausta, kirjoittaa Nico Rissanen.