Kulttuuri

Manifestointi ja vankkumattomus kannattavat unelmien tavoittelussa, kiteyttää Josh Safdien pilkuntarkka menestyselokuva.

Kullervon kirous syntyy vaikenemisesta, kirjoittaa Saara Nenonen.

Näyttelyä kiertäessä tuleekin tunne kuin jotkut teokset olisivat pysäytettyjä, ikuistettuja hetkiä oikeista koetuista unista, kirjoittavat Janet Hämäläinen ja Erika Hyvönen.

Jyväskylän ylioppilasteatterista kummunnut improryhmä täytti 20 vuotta.

Juha Hurme haluaa ohjata katsojien huomion puhtaasti Seitsemän veljeksen tarinaan ja siinä oleviin merkityksiin ja huumoriin – ja huumori kannatteleekin ohjausta, kirjoittaa Nico Rissanen.

Kokonaisuudessaan Graeberin teos on yhteiskunnallisen mielikuvituksen ilottelua, kirjoittaa Ville Mäki.

Jyrockin 40-vuotisjuhlaa vietettiin tänä vuonna historiallisten muutosten ja pienen haikeuden merkeissä. Festivaalitunnelmassa päästiin käymään myös odottamatonta, mutta vakavamielistä keskustelua journalismin rajoista.

Joka meitä liikuttaa on valtaa pohtiva kuvaus ihmisten haluista ja tarpeista, kirjoittaa Camilla Uçan.

Bruce Springsteenin keskeisin irtiotto osoittautuu ohjaaja Scott Cooperille liian vaikeaksi palaksi. Elokuva on silkkaa rautalangasta väännettyä sössöttävää levy-yhtiösetää ja surullisilla silmillään järveä tuijottavaa erikoislahjakkuutta, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jyväskylästä ponnistanut yhtye tuli uhmaikään ja loi itselleen alter egon. "Ei me olla missään vaiheessa haluttu miellyttää mitään neljäkymppisiä kaljuja miehiä levy-yhtiöllä."