Kulttuuri

On sääli, että jälleen homomiehestä kertova elokuva korostaa apaattista erilaisuutta ja yksinäisyyttä, kirjoittaa Saara Nenonen.

Satiirielokuva käsittelee raskaita teemoja ahdistavan pitkien kohtausten muodossa, mutta muistuttaa kyllä, kun on aika nauraa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Räjäyttäjien harmaa tupla on yksi yhtyeen vahvimmista levytyksistä, joka perustelee kestonsa moneen kertaan, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Esikoisalbuminsa julkaissut Ulla Lintulampi ottaa musiikkiinsa vaikutteita niin lavarunoudesta, yhteiskunnallisista teemoista kuin indiepopin legendoista.

Itseironiseksi taantuva köppäisyys vetää maton elokuvan omien jalkojen alta. Lopputulos on jatkuvasti melkein huvittava, kuten Sami Hedberg tai räkä, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jotenkin Jussi Murikka palasi – Aleksi Mäkelän surkea uudelleenlämmittely epäonnistuu kaikessa, mikä Häjyissä toimi, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Bernanda Alban talon tragedia kumpuaa avoimuuden puutteesta sekä naisille kohdistetusta sosiaalisesta paineesta, kirjoittaa Juhani Aho.

Hyperion ei tarjoakaan vain romanttista hurmosta, vaan syvää menetyksen kokemusta, tulevaisuuden suunnitelmien vaikenemista, minkä kanssa tyyni sydän pyrkii sopusointuun, kirjoittaa Jaakko Syrén.

Trillerinomaiseksi sävyttyvä kerronta on kiehtova keino kuvata kirkon sisällä vaanivia vaaroja, kirjoittaa Saara Nenonen.

Ajatuksia kutkuttelevista teemoistaan huolimatta toteutus kompastuu poukkoilevaan kerrontaan, jossa kohtaukset jäävät iirrallisiksi, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.