Arviot

Samuli Valkaman tuore kotimainen elokuva loistaa, kun se nojaa täysillä aiheensa absurdiuteen. Karikatyyrimäisyyttä se ei kaipaa, mutta huumori voisi olla paikoittain uskaltavampaa, kirjoittaa Emma Häkkinen.

Kolmekymppisten hahmojen pelkoja perkaava dialogi on surkuhupaisuudessaan herkullisen autenttista, kirjoittaa Saara Nenonen.

Syvällistä sanomaa tai hätkähdyttäviä laulusuorituksia KATTDO ei tarjoa, mutta eipä niitä aina tarvitakaan, jos tarkoitus on tanssia. Harry Stylesin uutuus on riemukas ja juostava levy, kirjoittaa Alina Salomaa.

Kunnianhimoinen kattaus “morsiamen” identiteettiä, rakkaustarinaa, että yhteiskunnan korruptiota ei nitoudu yhteen saumattomasti. Sivuhahmot ja -juonikuviot pyrkivät valottamaan Idan tarinaa hitaasti, mutta päätyvät jarruttamaan tahtia. Gyllenhaal onnistuu kuitenkin olemaan lipsahtamatta ylisuorittamisen puolelle, kirjoittaa Saara Nenonen.

Teemallisesti Töölö Chronicles on syväsukellus menestyksen hinnan, arkirealismin ja henkilökohtaisen kasvun väliseen jännitteeseen. Aiheita ei kuitenkaan käsitellä hampaat irveessä, vaan niitä värittää 2selle ominainen, hirtehinen huumori ja kyky katsoa peiliin itseironinen virne kasvoilla, kirjoittaa Valentin Vänskä.

Avauskappale Hyvää joulua tarjoilee ihmeellistä viheltelyä ja tekstin täydeltä glögiä, joulurauhan julistusta sekä Joulupukin kuumaa linjaa. On suoranainen ihme, ettei sekaan ole sattunut yhtäkään ei-geneeristä omaa ajatusta tai kuvaa, kirjoittaa Valentin Vänskä levyarviossaan.

Elokuva keskittyy ennen kaikkea William Shakespearin vaimon Agnesin kamppailuun surun repimänä äitinä, joka joutuu etsimään eheyttä kuoleman jättämästä tyhjyydestä ja elämän jatkumosta, kirjoittaa Saara Nenonen.

Manifestointi ja vankkumattomus kannattavat unelmien tavoittelussa, kiteyttää Josh Safdien pilkuntarkka menestyselokuva.