Saara Nenonen

On sääli, että jälleen homomiehestä kertova elokuva korostaa apaattista erilaisuutta ja yksinäisyyttä, kirjoittaa Saara Nenonen.

Satiirielokuva käsittelee raskaita teemoja ahdistavan pitkien kohtausten muodossa, mutta muistuttaa kyllä, kun on aika nauraa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Trillerinomaiseksi sävyttyvä kerronta on kiehtova keino kuvata kirkon sisällä vaanivia vaaroja, kirjoittaa Saara Nenonen.

Ajatuksia kutkuttelevista teemoistaan huolimatta toteutus kompastuu poukkoilevaan kerrontaan, jossa kohtaukset jäävät iirrallisiksi, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Nosferatu kannattaa ehdottomasti kokea teatterissa. Lähes mustavalkofilmiä jäljittelevä haalea värimaisema luo kolkon goottitunnelman, jossa korostetun hitaat kameran liikkeet enteilevät vaanivaa pahaa, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Musiikkiura opintojen ohessa on tasapainottelua päämäärätietoisuuden ja armollisuuden välillä. Jos tarmoa löytyy, löytyy myös keinot menestyä molemmissa, kertovat jyväskyläläiset muusikot.

Edeltäjälleen uskollisessa jatko-osassa eeppiset taistelut, dramaattiset dialogit ja unenomaiset ennenäkykohtaukset imaisevat tarinaan. Akilleen kantapää on hahmojen laiminlyönti, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Jokerin kakkososassa oli ainekset menestyä, mutta mikä meni vikaan?Jokerin kakkososassa oli ainekset menestyä, mutta mikä meni vikaan, kysyy kriitikko Saara Nenonen.

Passiivisesta Maxinesta olisi nähnyt jo mielellään uusia puolia, mutta elokuva ei tarjoa tällä rintamalla uutta, kirjoitta kriitikko Saara Nenonen.

Ainakin Tim Burtonilla on prioriteetit kunnossa ja tämän rakkaus hahmojaan kohtaan näkyy näiden sympaattisissa kehityskaarissa, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.