Jyväskylän ylioppilasteatteri: Vierailuni italialaisessa kodissa.

Ohjaus ja dramatisointi: Panda Ilén. Alkuperäisteokset: Jyrki Nissinen.

Puvustus ja maskeeraus: Poni Sateenkaari, äänisuunnittelu ja musiikki: Rosa Heikkinen ja Petteri Särmälä, valosuunnittelu: Antti Koskinen, valojen ajo: Netta Huura, Josefiina Sinervo ja Julius Vähänen. Rooleissa: Janina Ahola, Lotta Enroth, Marianna Grof, Ukri Otsamo, Samu Ojanen, Emilia Puustinen, Matias Skyttä.

 

LAVALLE marssii räävitöntä kieltä käyttäviä absurdeja hahmoja. Yksi heistä saa potkut Viisauden kerhosta, toinen esittäytyy kyseenalaisia neuvoja tarjoavaksi Auttajahaiksi, kolmas on apina.

Hahmo nimeltään professori Lintunen nokkii oppilaan päästä silmän.

Jyväskylän ylioppilasteatterin kevään esitys Vierailuni italialaisessa kodissa on tunnin mittainen spektaakkeli, jossa ei tunnu olevan loogisuutta.

 

HÄMMENTÄVYYTTÄ selittää se, että näytelmä perustuu sarjakuvataiteilija Jyrki Nissisen teoksiin. Myös siinä esitellään omituisia hahmoja ja kummallisia tapahtumia.

Edellisen kerran JYT tulkitsi Nissisen teoksia vuonna 2017. Yli 10 000 koiran koiranäyttelyn ohjasi Panda Ilén.

Ilénin ohjaus on myös Vierailuni italialaisessa kodissa.

Hän on onnistunut luomaan lavalle kelvollisen kokonaisuuden, joka ei kuitenkaan aukea helposti Nissiseen perehtymättömälle. Vaarana on esityksen temposta putoaminen.

 

LAVALLA hahmot puhuvat päihteistä, tupakoinnista, väkivallasta. Heidän toimintansa on moraalisesti arveluttavaa. Lavalla sekaannutaan eläimiin, tapellaan ja tehdään itsemurha. (JYT myös varoittaa näytelmän sisällöstä ennakkoon.)

Kaikesta huolimatta tunnelma on letkeä ja esityksen huumori pääosin osuvaa. Mitään ei oteta turhan vakavasti, vaan elellään kuin ikuisessa nousuhumalan hurmiossa ja nautitaan sen luomasta vapauden illuusiosta.

Näyttelijät onnistuvat erilaisissa rooleissaan loistavasti, ja erityisesti eläin- tai eläimiin viittaavat roolit ovat pukuineen ja eleineen hyvin toteutettuja.

Vaikka musiikki tukee (kummallista) teemaa, sen laajempi hyödyntäminen sekä visuaaliset efektit olisivat maustaneet outouden soppaa entisestään.

Esitystä voi suositella kaikille, mutta erityisesti heille, jotka haluavat poiketa arkipäiväisestä todellisuudesta kuuntelemaan, miten lyhyen puheen koira hautajaisissa piti.