Hamnet
Chloé Zhao.
Draama. K12. 126 min. Ensi-ilta 30.1.2026.
Arvosana 5/5
Chloé Zhao on Nomadlandin (2020) menestyksen jälkeen jälleen vedossa väketunteisella ohjauksellaan Hamnet. Maggie O’Farrellin romaaniin pohjautuva tarina kertoo William Shakespearesta ja hänen vaimostaan Anne “Agnes” Hathawaystä, jotka kohtaavat syvän tragedian heidän lapsensa menehtyessä. Surutyö muuttaa heidän parisuhteensa, elämänkatsomuksensa ja tarkoituksensa.
Jessie Buckleyn Agnes on pakanaäidin kasvattama nainen, joka hengittää elämän voimaa metsän parantavasta helmasta. Paul Mescalin William rakastuu häneen päätäpahkaa ja he menevät naimisiin. Williamin luovuus ja kunnianhimo vievät miehen teatterimaailmaan Lontoon sykkeeseen, kun taas luonnon keskellä viihtyvä Agnes jää kolmen lapsen kanssa maaseudulle.
Elokuva kuvaa elämää ja kuolemaa toistensa täydentäjinä, luonnollisessa symbioosissa. Teatterimaisen lavastuksen ja murrettujen sävyjen näyttämöllä perheen lapsenomainen viattomuus sykkii kesän valossa, mutta uuden ajan kynnyksen rutto ja kuolema kulkevat sen rinnalla. Agnes näkee syksyn karuuden luonnollisena jatkona kukoistukselle, mutta omaan elämään osuvaan menetykseen hän ei ole valmis.
Lapsen kuolema sysää Williamin kirjoittamaan Hamlet-näytelmäänsä, mikä on hänelle ainoa keino käsitellä tunteitaan. Elokuva keskittyy ennen kaikkea kuitenkin Agnesin kamppailuun surun repimänä äitinä, joka joutuu etsimään eheyttä kuoleman jättämästä tyhjyydestä ja elämän jatkumosta. Buckley on roolissa yhtä hypnoottinen kuin tuulessa heijaavat vanhat puut, jotka ovat aina kuiskineet Agnesille elämänkierron syvimpiä totuuksia.
Zhao luottaa kuvallisen ilmaisun luomaan tunnelmaan ja tunteiden painoon juonenkäänteiden sijaan. Jacobi Jupe on erinomainen roolivalinta isäänsä ihannoivana ja sisaruksiaan suojelevana 11-vuotiaana Hamnetina, jolla on yhtä aikaa naivi ja syvästi intuitiivinen yhteys tuonpuoleiseen.
Tarinan huippu rakentuu hitaasti, mutta vääjäämättä. Loppupuolella katsojalla on käsissään raastava kuvaus suuren menetyksen tunnekirjosta aina katkeruudesta hyväksyntään, että aistillinen tulkinta yhden teatterihistorian vaikutusvaltaisimman näytelmän synnystä.