Barbie

Greta Gerwig. Komedia, musiikki, K7, 114 min. Ensi-ilta 21.7.2023. 3,5/5

 

”JOS RAKASTAT Barbieta, tämä elokuva on sinulle. Jos vihaat Barbieta, tämä elokuva on sinulle.” Itseironiset mainonnan keinot ja kaikille ennalta tuttu hahmo vetosivat katsojiin: Greta Gerwig (Lady Bird 2017, Pikku naisia 2019) teki historiaa keräämällä naisohjaajajana elokuvallaan Barbie avajaisviikonlopun suurimman katseluluvun.

Remixit ja alkuperäissovitukset soivat muovimaailmassa, joka on katsojalle visuaalista karkkia. Elokuvassa Barbien (Margot Robbie) täydellinen elämä muuttuu, kun hänelle ilmaantuu oireita lättäjaloista kuolema-ajatuksiin. Vastauksia etsiessään hän jättää tutun roolinsa muovimaailmassa ja suuntaa todelliseen maailmaan, joka ei ole sitä, mitä nuket ovat kuvitelleet.

Gerwigin ja hänen aviomiehensä, ohjaajan Noah Baumbachin itsetietoinen käsikirjoitus käsittelee kaikki mahdolliset näkökulmat toksisesta maskuliinisuudesta aina mielensä pahoittajiin ja feminismiin. Elokuva on myös absurdi yhteiskunnallinen kannanotto, joka pyrkii pohtimaan oman paikan löytämistä ulkopuolisten olettamuksista huolimatta. Gerwigin tuotanto tunnetaan mustasta huumorista, sekä tasa-arvoon liittyvistä teemoista. Barbie jatkaa samalla linjalla. Vaikka materialistista nukkea on helppo syyttää sen asettamista naiseuden paineista, todellinen ”vika” voi ehkä löytyä lähempää.

Tuottajanakin työskennellyt Robbie on täydellinen Barbie, joka tuo inhimillisyyttä ja tasapainoa elokuvan överiksi menevän huumorin sekamelskaan. Kaikki eivät olleet Ryan Goslingin valinnasta Kenin rooliin mielissään. Tuotantovaiheessa myös Gosling itse kommentoi somessa trendanneeseen hashtagiin #notmyken kysymällä, kuka edes mietti Keniä ennen tätä elokuvaa. Suuren yleisön mielipiteet Goslingin valitsemista muuttuivat elokuvan jälkeen. Hän onnistuu varastamaan show’n ken-energiallaan, jonka voimin hahmo tutustuu maskuliinisuuden maailmaan naiivin sinisilmäisesti.

Barbieta jahtaava Will Ferrellin Mattel-johtoporukka ei tunnu istuvan kokonaisuuteen, ja sähellys muuttuu loppupuolella elokuvan hidasteeksi. Voimaantumisen sanomaa väännetään rautalangasta, joka toki myös paikoin sopii lapsenmieliseen maailmaan. Yksinkertaisesta juonesta huolimatta elokuvassa riittää ihasteltavaa ja pohdittavaa. Barbie on sydämellinen satiiri, jolle nauraa, mahdollisesti vähän itkeekin ja katsoo mielellään uudelleen.