Kesän puhutuimman elokuvan palkinnon voittaa tänä kesänä uusin Ghostbusters. Kasariklassikon uudelleenfilmatisointi on herättänyt tunteita, nostanut netin naisvihan (ja miesvihan) julkiseen keskusteluun, haastanut sosiaalisen median roolin, näyttänyt trollauksen voiman ja pysäyttänyt monet meistä miettimään sananvapauden rajoja.
Miten yksi toimintakomedia on pystynyt saamaan aikaan tällaisen mielipiteiden myrskyn? Löytääksemme vastauksen meidän täytyy palata ajassa hieman taaksepäin.
Ensimmäinen Ghostbusters-elokuva nähtiin valkokankaalla vuonna 1984. Bill Murrayn tähdittämä elokuva nousi nopeasti klassikoksi, joka on jättänyt ison jäljen kokonaisen sukupolven muistoihin. Itse kuulun siihen ikäpolveen, joka kelasi kyseistä elokuvaa VHS-nauhurilla alkuun yhä uudestaan ja uudestaan. Elokuvan tunnusmusiikki on yksi parhaista lapsuusmuistoistani.
Kun Sony Pictures ilmoitti viime vuonna uudesta Ghostbusters-filmatisoinnista, soppa oli välittömästi valmis. Koska koko alkuperäisen elokuvan näyttelijäkaartia ei enää saatu täysillä mukaan uuteen hurjasteluun (muun muassa siitä syystä, että yksi alkuperäisen elokuvan näyttelijöistä, Harold Ramis, kuoli vuonna 2014), päätti tuotantoyhtiö valita toisen suunnan. Tällä kertaa neljää pääosaa näyttelisi neljä naista (yksi heistä olisi tummaihoinen, jottei kaikkia perinteitä unohdettaisi).
Ilmoitus niin sanotusti räjäytti internetin. Monet leffafanit kokivat, että hahmojen sukupuolten vaihtaminen olisi loukkaus alkuperäistä elokuvaa kohtaan. Toisten mielestä heidän lapsuutensa suosikkielokuvaa ei pitäisi pilata uusilla versioilla (sama argumentti on kuultu myös Indiana Jones -elokuvien ystäviltä ja täysin syystä. Kenen idea oli laittaa avaruusolioita Indiana Jones -elokuvaan?!).
Pian ilmoituksen jälkeen Sony julkaisi elokuvan ensimmäisen trailerin. Silloin keskustelu elokuvan ympärillä sai reippaasti lisää kierroksia.
Nettiväestö tyrmäsi trailerin täysin ja haukkui sitä huumorintajuttomaksi, tylsäksi, typeräksi ja noloksi yritykseksi, joka häpäisee alkuperäisen klassikon. Joukko nettiaktiiveja kehotti väkeä haukkumaan traileria, jotta siitä saataisiin YouTuben historian epäsuosituin video. Joidenkin kommentoijien mukaan kyseessä oli koordinoitu kampanja, joka ammensi voimansa netin naisvihamielisiltä piireiltä. Toiset taas näkivät, että heidän mielestään ala-arvoinen traileri ennakoi vielä huonompaa elokuvaa ja että huono traileri ansaitsi kaiken saamansa kritiikin.
Jylkkärin mennessä painoon traileria on lähes 40 miljoonaa kertaa, ja se on saanut yli miljoona ei-tykkäystä. Tykkäyksiä on kertynyt noin 300 000 kappaletta. Netin elokuva-Raamattu IMDb-sivusto antaa filmille arvosanan 5,5, joka on kauniisti sanottuna surkea tulos.
Elokuvan tuotantoon paloi rahaa noin 150 miljoonan dollarin edestä, mutta lippuluukuilla tulos on jäänyt kehnoksi. Näyttääkin siltä, että Sony saa olla tyytyväinen, jos elokuva pääsee niin sanotusti omilleen.
Joidenkin mielestä roolitus kuvastaa Hollywoodin rasistista tapaa kuvata tummaihoisia ihmisiä, etenkin naisia.
Trailerin ja itse elokuvan saama negatiivinen palaute ei ole ollut ainoa tunteita herättävä puheenaihe. Jo ennen elokuvaa jotkut kiinnittivät huomiota tummaihoisen Leslie Jonesin esittämän hahmon roolitukseen. Kun kolme valkoihoista pääosan esittäjää kirmaavat valkokankaalla tutkijoina, insinööreinä ja fyysikkoina, Jonesin hahmo esittää suulasta ja äänekästä metrotyöntekijää.
Joidenkin mielestä roolitus kuvastaa Hollywoodin rasistista tapaa kuvata tummaihoisia ihmisiä, etenkin naisia. Ihonväriin liittyvä keskustelu on ollut koko amerikkalaisen filmiteollisuuden kuumin puheenaihe viime Oscar-gaalasta lähtien, kun yksikään tummaihoinen näyttelijä ei päässyt ehdolle palkinnon saajaksi. Tämä poiki Twitteriin aihetunnisteen #Oscarssowhite.
Seuraavaksi tarinaan astuu mukaan muuan Milo Yiannopoulos. Konservatiivisista mielipiteistään tunnettu kommentaattori, puhuja ja itseään avoimesti trolliksi kutsuva Yiannopoulos on viime vuosina suututtanut monta feministiä (ja monia muitakin ihmisiä) kärkkäillä ja kaunistelemattomilla mielipiteillään. Hän on kritisoinut sekä perinteistä että sosiaalista mediaa vasemmistolaisista ja liberaaleista ennakkoasenteista ja valittanut, että konservatiiviset äänet vaiennetaan keskustelusta.
Yiannopoulos on itse homoseksuaali, joka antaa hänelle hänen oman näkemyksensä mukaan vahvan etulyöntiaseman feministejä vastaan, koska häntä ei voi leimata patriarkaatin edustajaksi yhtä helposti kuin tavallista heteromiestä.
Yiannopoulos kritisoi Ghostbustersin uudelleenfilmatisointia jo ennen sen ensi-iltaa ja tyrmäsi sen välittömästi filmin tultua teattereihin. Kritiikkinsä terävimmän kärjen hän suuntasi Leslie Jonesin roolisuoritusta kohtaan.
”At least the new Ghostbusters has a hot black guy in it”, Yiannopoulus kirjoitti eräässä twiitissään, jonka ohessa oli kuva elokuvan neljästä pääosan esittäjästä rooliasuissaan.
Pian elokuvan ilmestyttyä ja keskustelun voimistuessa Jones ilmoitti jättävänsä Twitterin, koska hän koki siellä käytävän keskustelun olevan rasistista ja vihamielistä.
”Olenko rasisti, jos en pidä elokuvasta?”
”Kyllä!”
Twitter reagoi tapaukseen ja sulki Milo Yiannopoulosin pysyvästi ulos sosiaalisen median alustalta. Hänen katsottiin olleen yksi elokuvaa haukkuneen väen keskeisistä agitaattoreista.
Muutama päivä Twitter-erottamisensa jälkeen Yiannopoulos kävi kuvaavan mutta lyhyeksi jääneen keskustelun naistoimittajan kanssa yleisötapahtumassa.
”Olenko rasisti, jos en pidä elokuvasta”, Milo kysyi toimittajalta.
”Kyllä”, oli naistoimittajan lyhyt vastaus. Tässä vaiheessa Yiannopoulus poistui paikalta tuhahdellen tyrmistyneenä.
Naishahmoilla ryyditetty Ghostbusters aiheutti myrskyn jo ennen kuvausten alkua. Klassikkoelokuvan uudelleenfilmatisointi osui arkaan paikkaan sekä kulttuurillisesti että ajallisesti. Jenkkielokuvateollisuuden ympärillä pyörii tällä hetkellä kuuma keskustelu suvaitsevaisuuden, moninaisuuden ja rasismin ympärillä.
Ghostbustersissa kulminoitui jo vuosia muhinut soppa, joka lopulta kiehui yli ja pahasti. Todennäköistä on, että kulhon pohjalle jäi vielä aineksia uuteen satsiin. Onko se hyvä vai huono asia, jää jokaisen leffakävijän oman harkinnan varaan.