Ei hakutuloksia.

Youtube, bileiden kulahtanut hile

Jokaiselle opiskelijapirskeissä notkuneelle on tuttu se merkillinen hetki, kun leppoisat illanistujaiset muuttuvat Youtube-bileiksi. Tapahtumaketju on odottamaton ja kavala. Yksi illan soittolistasta puuttuva biisi on vielä kätevä soittaa tuubista, mutta saatuaan pikkusormen pirullinen videopalvelu vie koko käden. Yhden biisin soittaminen johtaa toiseen, ja pian onkin jo komiikan vuoro:
”Hei, ootteks te nähny tän, tää on tosi hauska!”
Vanhojen kotimaisten sketsisarjojen, mauttomuudessaan hersyvien musiikkivideoiden ja absurdiudessaan nerokkuutta hipovien dokumenttipätkien vuo on loputon.
Youtube on bileiden uusi hile: hetken se jaksaa kiinnostaa ja kimmeltää poskella, mutta kun samoja pikkujouluhileitä rapsuttaa irti sohvanpäällisistä vielä seuraavana juhannuksena, alkaa se jo ärsyttää.

Kuinka sitten ylläpitää demokratia ja sopu tilanteessa, jossa jokainen sosiaalisen median sankari haluaisi näyttää juuri sen illan kaikkein hauskimman videon? Jos luottamusta löytyy, voidaan valita – tarvittaessa äänestäen – Youtube-vanhin, joka vastaa illan viihteestä. Oligarkian estämiseksi juhlayleisön on voitava vapauttaa diktaattori tehtävästään epäluottamuslauseella.
Parlamentaarisempi, joskin vaivalloisempi tapa on keskustella seuraavasta videosta jo edellisen pyöriessä. Vintiöt-sketsin puolesta ja vastaan puhuminen on luovaa, retorisesti kehittävää ja antaa kaikille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Käytännössä se vie huomion kuitenkin videon seuraamiselta.

Jos yhteistä säveltä Youtuben maailmassa seikkailuun ei juhlaväen keskuudessa tahdo syntyä, eivätkä Alfred J. Kwakin ja Untergang-variaatioiden katsomista kannattavat puolueet löydä toisiaan, voidaan videoista päättää vuorotellen. Tämä menettelytapa alleviivaa youtube-bileiden anemisoivaa vaikutusta, kun jokainen odottaa vuoroaan katsoa se sama video, jonka on katsonut tuhanteen kertaan kotonakin.
Poliittisesti korrektia olisi valita esitettävät videot yleisön etninen tausta huomioiden. Kuten esimerkiksi Fingerpori on osoittanut, natseista on suomalaisessa kulttuurissa helppo repiä huumoria. Tietty harkinta on kuitenkin paikallaan, ennen kuin näyttää afrikkalaisille vaihto-opiskelijoille esimerkiksi youtube-bileiden klassikon, Sieg Hail Suomi- dokumentin.

Yksi vaihtoehto on toki panna jämäkästi pää poikki Youtube-käärmeeltä sulkemalla tietokone ja viettämällä iltaa esimerkiksi pelaamalla lautapelejä tai keskustelemalla. On kuin olisi taas 1990-luvulla.

Jukka Torikka

Kirjoittaja on valtio-opin opiskelija.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.