Niklas Pelkonen

Räjäyttäjien harmaa tupla on yksi yhtyeen vahvimmista levytyksistä, joka perustelee kestonsa moneen kertaan, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Itseironiseksi taantuva köppäisyys vetää maton elokuvan omien jalkojen alta. Lopputulos on jatkuvasti melkein huvittava, kuten Sami Hedberg tai räkä, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jotenkin Jussi Murikka palasi – Aleksi Mäkelän surkea uudelleenlämmittely epäonnistuu kaikessa, mikä Häjyissä toimi, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Hetkittäisestä epätasaisuudesta huolimatta Lehmä synnyttää yöllä on suvereeni romaani, joka kuvaa juurettomuudesta kumpuavaa pahoinvointia vaikuttavasti, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Vuoden kolmas Stöö-julkaisu Atog on artistin paras kokonaisuus sitten Iso vauva Jeesus -klassikon, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Levyn keskiössä on ajatus meressä yksin möllöttävästä kalasta, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Kahden osan perusteella Villeneuven Dyyni on tarinallisesti turvonnut rahjus, jolla ei ole muuta annettavaa kuin komea ulkokuori, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Katja Ketun romaani taantuu katkeraksi tilinteoksi, jossa pyyhitään persettä Ismo Alanko -elämäkerralla, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Bellan tarinan inspiroivuudesta voi kiittää suurelta osin pääosassa loistavaa Emma Stonea, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Ensimmäinen Korkeajännityssarja-nimellä julkaistu sarjakuva ilmestyi lokakuussa 1953. Se on Suomessa toiseksi pisimpään yhtäjaksoisesti julkaistu sarjakuvalehti.