DJ Kridlokk – Hai
PME Records
5 / 5
TAITEILIJANIMILLÄ DJ Kridlokk ja Khid tunnetun Kristo Laantin julkaistessa musiikkia odotukset ovat aina eksosfäärissä. Helsinkiläinen räppäri-tuottaja teki 2010-luvulla tiuhaan tahtiin tukun hämmästyttävän hienoja levyjä, joista osa lukeutuu suomiräpin arvostetuimpiin klassikoihin. Vaikka 2020-luvulla julkaisutahti on hidastunut, uudella Hai-albumilla artisti jatkaa hämmästyttämistään.
Laantin tuotannon voi jakaa karkeasti kahteen aliakseen: humoristiseen DJ Kridlokkiin ja synkempään Khidiin. Hahmojen väliset rajat häilyivät kuitenkin jo aiemmin, ja viimeistään nyt ero alkaa olla hiuksenhieno.
Ensimmäisten DJ Kridlokk -levyjen gangsterilarppi kävi mankelin läpi Silius-albumilla (2019), jolla hahmoa riivasivat teknologia ja identiteettikriisi. Uutuuden keskiössä on ajatus meren syvyyksissä möllöttävästä haista, jonka kaltaiseksi eläväksi fossiiliksi Kridlokk kokee muuttuneensa.
Paikoin hyvinkin henkilökohtaisilta kuulostavat angstiset huomiot sidotaan edelleen osaksi aiempien levyjen maailmaa. KC/MD Mafia -yhtyetoverit Eevil Stöö ja Ex Tuuttiz (ent. Tuuttimörkö) vilahtelevat mukana lyriikoissa, vaikka aiemmista Kridlokk-levyistä poiketen albumilla ei kuulla ainoatakaan vierailijaa. Ratkaisu korostaa onnistuneesti hahmon eristäytyneisyyttä.
Levyn kulttuuriviittauksista keskeisimmäksi nousee jenkkiräppäri Raekwonin klassikkoalbumi Only Built 4 Cuban Linx… (1995). Siinä missä Raekwon ja Ghostface Killah räppäsivät epätoivoisista keinoista tienata nuoruutensa Staten Islandissa, apea Kridlokk lipuu pitkin katuja ”hankkimassa paalua”.
Memphis rap -nörtteilystä aloittanut Laanti jatkaa tuottajana tutuille peruspalikoille rakentuvan leikkikenttänsä laajentamista. Karut ja uhkaavasti takovat biitit ovat tekstuuriltaan rikkaita ilman että ne kuulostaisivat täyteen ahdetuilta. Samplet ovat kuin kaupungin meteliin hukkuvia ja kivipinnoista kimpoilevia puheenpätkiä.
Kokonaisuutena Hai on Kridlokk-levyistä häijyin. Huumoria on vähemmän kuin ennen, ja se on sysimustaa. Äärimmäisen tiivis teos vilisee kryptistä tekstiä, jonka esitystapa – Laantin lakoninen mutta teknisesti taitava räppäystyyli – korostaa albumin tylyyttä.
Levyn ytimen muodostavat synkeän huumorin lomasta nousevat mietelmät yksinäisyydestä. Näissä hetkissä Laanti onnistuu jälleen olemaan myös aidosti koskettava.