Kalevala: Kullervon tarina
Antti J. Jokinen.
Draama, toiminta. K16. 143 min. Ensi-ilta 16.1.2025.
Arvosana 3/5
Elias Lönnrotin suomalais-karjalaisten kansanrunojen pohjalta kokoaman Kalevalan elokuvaversion ohjannut Antti J. Jokinen on keskittynyt traagisen Kullervon tarinaan. 1100-luvun Karjalassa Untamon ja Kalervon veljesriita päättyy verilöylyyn. Untamo (Eero Aho) ottaa veljenpoikansa Kullervon (Elias Salonen) kasvattaakseen tämän omanaan. Epäonnistumisesta toiseen kompuroiva ja painajaisten kummitteleva Kullervo ei löydä sijaan yhteisöstä. Kiukuttelevan pikkupoikamainen raivo ei sovi aikuisen mittoihin. Kyläläiset kuiskivat kirouksesta ja lopulta hänet halutaan päiviltä.
Jokinen on nostanut Kalevalan inhimilliset ja visuaalisesti puolet esiin. Hänen versionsa on ennen kaikkea eeppinen miekkaelokuva, joka on tyylillä koreografioitu ja kuvattu. Mahtava musiikki soljuu perisuomalaissa maisemissa, mistä on otettu kaikki irti. Poeettinen kerronta korostaa koston ja katumuksen solmuja, mutta hahmot kärsivät latteudesta. Samoja keskusteluja käyvä porukka vaihtaa vain lokaatiota nuotioilta pirtteihin etenemättä mihinkään. Ohimennen esitetyt muut ikoniset hahmot käydään läpi ärsyttävän pikaisesti. Kenties heissä olisi potentiaalia laajempaan Kalevala-sarjaan?
Kullervon tunneskaala ja kehitys poukkoilee hahmoa ja katsojaa uuvuttaen, eikä loppupuolen huipennus palkitse. Padottujen tunteiden loppuun polttamaa Kullervoa esittävä Salonen henkii hahmoon draamaa. Kullervon persoona elää suhteessa lähiympäristöön ja ihmisiin. Arvaamattomuus esitetään aidosti. Ahon kanssa he loihtivat ruudulle kitkerää tunteikkuutta maskuliinisuuden maailmassa, jossa varpaille astumisesta voi saada miekasta rintaan.
Keskiössä on isän ja pojan vaikea suhde, jota varjostaa tukahdetettujen tunteiden patoamisen synnyttämä hyökyaalto. ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu” kuvaa elokuvan ydintä kuin ikimetsät Kalevalan maisemaa. Lapsena opittu väkivalta toimii kielenä myös aikuisuudessa, kun sanoja ei osata käyttää. Sitä, kumpi satuttaa ja kumpi ratkaisee ongelmat, hahmot pohtivat. Tarina olisi ehtinyt paneutua hahmojen luonteisiin paremmin suurten teemojen tuoskinnassa.