KUOPPAINEN hiekkatie kiemurtelee yhä kauemmas Vaajakosken keskustasta. Vastaan tulee verkkoaita ja avonainen portti. Sen vieressä kyyhöttää autio vartiointirakennus.
Portin toisella puolella on hiekka-alue, jolla on teollisuushalleja muistuttavia rakennuksia. Niiden takana siintää Leppävesi.
Aluksi kohdetta on vaikea huomata. Kun kentältä jatkaa matkaa ja vieressä kohoaa jyrkkä kallionseinämä, tietää olevansa perillä. Kallion uumeniin johtaa betoninen tunneli.
Siellä on luolasto.
Yhteen luolista, pomminkestävään kolmikerroksiseen tilaan, on varastoitu historiaa useiden vuosikymmenten ajalta.
Siellä sijaitsee Jyväskylän yliopiston kokoelmakeskus, jossa säilytetään Avoimen tiedon keskuksen eli yliopiston kirjaston ja tiedemuseon aineistoja.
Kuva: Avoimen tiedon keskuksen palvelupäällikkö Kirsi Laasasenaho.
KANAVUOREN luolasto sai alkunsa sotavuosina. Puolustusvoimien louhimassa yli 13 000 neliömetrin laajuisessa luolastossa valmistettiin, säilytettiin ja huollettiin sotatarvikkeita.
Kun puolustusvoimien varikkotoiminto keskitettiin Lievestuoreelle vuonna 2005, luolasto vapautui muihin tarkoituksiin. Nykyään se on yksityisessä omistuksessa, ja siellä on pääasiassa vuokratiloja.
Avoimen tiedon keskuksen palvelupäällikkö Kirsi Laasasenaho johdattaa tunnelin jykevistä ovista sisään. Pitkä autio käytävä on kolkko ja viileä. Jostain kajahtaa ääni pam, pam, pam. Yhdessä tiloista on ampumarata.
Yliopiston vuokratila on harmaan oven takana.
Museon aineistot muutettiin Kanavuoreen 2013. Aiemmin ne olivat säilössä Seminaarinmäen kampusalueen eri rakennuksissa ja väliaikaisissa vuokratiloissa.
Sen sijaan kirjaston kokoelmia säilytettiin yliopiston Lähde-kirjaston kahdessa alimmassa kerroksessa. Kun kirjastossa alkoi peruskorjaus vuonna 2020, piti kokoelma siirtää väistötiloihin keväällä 2019. Paikaksi valikoitui Kanavuori. Syynä oli turvatilan ainutlaatuisuus ja muiden tarpeeseen soveltuvien tilojen vähäinen tarjonta. Tilaan piti mahtua valtava määrä Avoimen tiedon keskuksen kokoelmia.
”Ei tällaisia tiloja ole joka paikassa”, kirjastosihteeri Matti Rytkönen sanoo.
Nykyään Kanavuoren luolassa säilytetään yli miljoonaa suomalaista julkaisua. Kirjoja, lehtiä, karttoja, julisteita, kasetteja, puheäänitteitä ja mikrofilmejä.
Keskuksen luolassa on 19 hyllykilometriä kirjallisuutta. Esimerkiksi runoja, romaaneja, sarjakuvia ja tietokirjoja.
Aineiston määrä on huomattavasti suurempi kuin kirjasto Lähteessä, jossa kirjallisuutta on 2,5 hyllykilometriä.
Kanavuoressa on aineistoa aina 1800-luvun alusta lähtien.
Avoimen tiedon keskuksen kaikista vanhinta, 1400-luvun aineistoa säilytetään kuitenkin Lähteen arkistoholvissa.
Se on turvallinen paikka, sillä tilan ilmankosteutta ja lämpötilaa voi säädellä. Holvissa säilytetään muun muassa museon valokuvia. Ulkopuoliset eivät pääse sinne.
”Kulkuoikeudet ovat rajatut, koska siellä on vanhin ja arvokkain aineisto”, Rytkönen sanoo.
Kun Lähteen peruskorjaus valmistui syksyllä 2021, Kanavuoresta tuli vapaakappalekokoelman sijoituspaikka. Vapaakappalekokoelmalla tarkoitetaan kulttuuriaineistolakiin perustuvaa kotimaisen julkaisutuotannon tallettamista. Lain toteutumisesta vastaa Kansalliskirjasto.
Vapaakappalekirjastoja on Suomessa kuusi. Jyväskylän lisäksi niitä on esimerkiksi Turun ja Oulun yliopistoilla. Kirjastoihin toimitetaan vapaakappaleet kaikista kotimaassa ja ulkomailla valmistetuista julkaisuista, jotka levitetään Suomessa. Aineistoa lajitellaan kirjastoihin aineistolain mukaan. Jokaisesta julkaistusta kirjasta luovutetaan yksi kappale eri vapaakappalekirjastoihin. Tarkoitus on turvata kokoelmien säilyminen.
”Jos jollekin kokoelmalle sattuisi jotain, aineistoa on muualla”, Laasasenaho sanoo.
Jyväskylällä on ollut vapaakappaleoikeus eli oikeus tallentaa vapaakappaleaineistoja jo vuodesta 1919. Ennen Kanavuoren tilojen käyttöönottoa aineistoa säilytettiin kirjasto Lähteessä. Aiemmin julkaisutoiminta keskittyi pääosin painettuun materiaaliin. Nykyään laki kuitenkin kattaa myös digitaaliset julkaisut, kuten e-kirjat ja tv-ohjelmat. Kansalliskirjasto on vastuussa digitaalisesta aineistosta, mutta vapaakappalekirjastoilla on vapaa pääsy aineistoon.
Esimerkiksi kirjasto Lähteen alakerrassa on kaksi työasemaa, jotka ovat vapaasti käytettävissä ja joilla voi käyttää digitoitua aineistoa.
”Niillä voi katsoa esimerkiksi Big Brother -jaksoa viiden vuoden takaa”, Laasasenaho sanoo.
Kuva: Kokoelmakeskuksessa on muun muassa erilaisia karttoja. Kuvassa kirjastosihteeri Matti Rytkönen.
KIRKKAASTI valaistun käytävän laidalla on loputtoman pitkän näköinen rivi hyllyjä.
Ne ovat liki toisiaan. Jokaisen hyllyrivin päässä on kahva, jota pyörittämällä hyllyjä voidaan liikuttaa. Vain katossa hurisevat ilmastointilaitteet pitävät ääntä.
Rivit on järjestetty mustin numeroin ja kirjaimin, ja jokaiselle kirjalle tai muulle painatteelle on oma tarkka paikkansa.
Rytkönen kertoo, että työntekijöillä on käytössään Excel-taulukko, jonka avulla löytää aineiston oikean sijainnin.
Kaikki vaikuttaa olevan järjestyksessä. Rytkönen pysähtyy yhdelle hyllyvälille. Hän osoittaa hyllylle jätettyä neliskanttista muovirasiaa, joka on täynnä punaisia ohuita muovilätkiä. Lätkällä merkataan, että aineisto on lainassa.
Kokoelman aineisto on tarkoitettu tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Aineistoa voi lainata lukusalikäyttöön Lähteelle, jonne se toimitetaan parin vuorokauden kuluessa.
Lainauspyyntöjä kokoelman aineistoista tulee useita kymmeniä päivässä.
”Määrä korostaa kokoelman merkitystä, koska aineistoja tarvitaan todella paljon tutkimuskäyttöön ja opinnäytetöiden lähdeaineistoksi”, Rytkönen sanoo.
Yksi hyllyväli pistää silmään. Tasot ovat täynnä tummakantisia pro gradu -tutkielmia. Ne on järjestetty oppiaineiden mukaan: taloustieteet, kemia.
Yliopistossa tehdyt tutkielmat ovat julkisuuslain mukaisia julkisia asiakirjoja. Aiemmin painetuista graduista piti toimittaa kaksi painosta: yksi omalle laitokselle, yksi yliopiston kirjastoon. Nyt kirjastolle toimitetut tutkielmat ovat Kanavuoren varaston hyllyillä.
Digitaalinen julkaiseminen alkoi Jyväskylässä 1990-luvulla, ja muuttui pakolliseksi 2010-luvulla.
Nykyään opinnäytetyöt toimitetaan sähköisesti kirjaston digitaaliseen julkaisuarkistoon.
LUETTELOINTI alkaa kirjaimesta A.
Tällä hetkellä hyllyriveissä on menossa tunnus M8. Käytävän perällä vastaan tulee useita rivejä tyhjiä hyllyjä.
”Kun siirryimme Kanavuoreen, kokoelmat sijoitettiin siten, että niitä voi kartuttaa noin kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana ei tarvitse miettiä, mihin kokoelma jatkuu tai pitääkö aineistoa siirrellä”, Rytkönen sanoo.
Tila voi kuitenkin riittää pidempään.
Kansalliskirjaston mukaan Suomessa julkaistiin vuonna 2021 noin 8 000 painettua kirjaa. Julkaisujen määrä on vähentynyt lähes joka vuosi 2000-luvun alusta. Esimerkiksi vuonna 2005 julkaisuja oli vielä noin 13 500.
Sen sijaan sähköisten julkaisujen määrä on kasvanut viime vuosina. Suomen kustannusyhdistyksen mukaan sähköisten kirjojen myynti oli vuonna 2017 noin 35 miljoonaa euroa, kun vastaava luku vuonna 2021 oli jo lähes 97 miljoonaa euroa.
Digitaalisten aineistojen kasvu vaikuttaa hyllytilaan, Laasasenaho sanoo.
”Painetun aineiston vaatima tila ei välttämättä kasva joka vuosi yhtä paljon.”
Jossain vaiheessa tila Kanavuoressa kuitenkin loppuu.
Mitä sitten? Onko luolaston ajateltu olevan vapaakappalekokoelman lopullinen sijoituspaikka?
Ei voi vielä tietää, sanovat Rytkönen ja Laasasenaho.
Kanavuoren on kuitenkin ajateltu olevan pitkäaikainen ratkaisu.
”Tila ei ole loppumassa ihan lähiaikoina”, Rytkönen toteaa.
Kuvat: Saamen kielen tutkija Eliel Lagercrantzin aikakapselin saa avata vuonna 2194.
Museon suunnittelija Riikka Javanaisen mukaan tiedemuseon aineisto on saatu pääosin lahjoituksina.
KÄYTÄVÄN toisessa reunassa on rivi laatikoita. Niissä säilytetään mikrofilmejä ja -kortteja. Mikrofilmeihin on tallennettu esimerkiksi suomalaisia sanomalehtiä 1800-luvulta alkaen.
Laatikostorivin vieressä nurkassa on jykevä vaalea arkku. Aiemmin Lähteessä säilytetty umpinainen laatikko on lukittu kahdella pienellä lukolla.
Salaperäisen näköinen arkku on saamen kielen tutkija Eliel Lagercrantzin yliopistolle jättämä aikakapseli. Se valmistui vuonna 1930. Lagercrantz säilöi kapseliin tekemäänsä tieteellistä tukimusta, mutta laatikon konkreettinen sisältö on tuntematon. Sen saa avata vasta vuonna 2194, tutkijan 300-vuotissyntymäpäivänä.
Käytävän varrella on myös arkistokaappeja. Puisiin hyllyköihin on koottu karttoja ja julisteita.
Rytkönen vetää yhdeltä hyllytasolta esiin suojakansien väliin säilötyn Suomen kuperapintaisen kartan.
Hyllyissä on myös asema- ja yleiskaavoja. Julistekokoelma on laaja ja sisältää muun muassa Sosialistisen työväenpuolueen vaalimainoksen.
Arkistoissa on myös näyttelyjulisteita ja ilmoituksia opiskelijariennoista.
Yläkertaan kuljetaan Puolustusvoimien tilojen aikaisella leveällä ja kolkkotunnelmaisella hissillä. Kokoelmakeskuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsee tiedemuseon aineisto 1800-luvun loppupuolelta seminaarin perustamisajoilta lähtien. Seminaari perustettiin vuonna 1863.
Tiedemuseo perustettiin seminaarin museoksi vuonna 1900. Museon nimi oli tuolloin Jyväskylän seminaarilaisten kansatieteellinen museo. Seminaari muuttui vuonna 1934 kasvatusopilliseksi korkeakouluksi ja edelleen vuonna 1966 Jyväskylän yliopistoksi.
Tiedemuseon aineisto on saatu pääosin lahjoituksina, sanoo museon suunnittelija Riikka Javanainen.
Lahjoittajat ovat yleensä yksityishenkilöitä tai yliopiston laitoksia. Aineistoa kerätään myös dokumentoimalla.
”Nykydokumentoimme eli tallennamme nykyajan ilmiöitä ja tapahtumia.”
Tiedemuseo on toinen Suomen kahdesta yliopistomuseosta. Toinen yliopistomuseo sijaitsee Helsingissä. Jyväskylän tiedemuseon päätehtävät ovat Javanaisen mukaan yliopiston historian tallentaminen ja esitteleminen yleisölle. Tiedemuseolla on myös opetuksellinen tarkoitus alan opiskelijoille.
PIENOISMALLEJA, vaatteita, vanhoja huonekaluja. Yhdessä museon säilytystiloista on häkkivarastoja, joissa säilytetään rekvisiittakokoelmaa. Javanainen kertoo, että kokoelman tavaroita käytetään näyttelyissä ja työpajoissa.
Säilytystilassa on myös museon luonnontieteellisiä kokoelmia, kuten täytettyjä eläimiä.
Museolla on kaksi perusnäyttelyä, luonnontieteellinen näyttely Jyväskylän Harjulla sijaitsevassa Vesilinnassa ja yliopiston historiaa esittelevä näyttely Seminaarinmäen S-rakennuksessa. Taidekokoelmia on esillä myös eri kampusrakennuksissa.
Häkkivarastossa on vedettäviä telineitä, joista riippuu maalauksia esimerkiksi seminaarin aikaisista opettajista.
Museon tilat jatkuvat kolmannessa kerroksessa. Yksi kerroksen käytävistä on lattiasta kattoon täynnä erilaisia huonekaluja ja esineitä. Katonrajassa on liikuntatieteellisen tiedekunnan tilasta tuotu ruskea puolapukki. Eräässä laatikossa on jumppasalin katosta roikkunut köysi.
Javanainen kertoo, että Jyväskylässä sijaitsevan Suomen ainoan liikuntatieteellisen tiedekunnan vuoksi museolla on erikoistehtävänä tiedekuntaan ja sen koulutukseen liittyvän aineiston tallennus.
Euroopan komissio myönsi keväällä 2022 Euroopan kulttuuriperintötunnuksen Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampukselle ja tasa-arvoiselle koulutukselle. Yliopiston pitkästä koulutusperinteestä muistuttavat museon arkiston aarteet.
MUSEON kokoelmissa on säilössä koulutuksen historiasta kertovaa arvokasta kokoelma- ja asiakirja-aineistoa, kuten seminaarin aikaisia pulpetteja, opetustauluja ja oppilaiden tekemiä käsitöitä. Javanainen nostaa pahvilaatikosta paperikääröön pakatun valkoisen vauvanmekon. Seminaarin oppilas ompeli sen käsityötunnilla vuosikymmeniä sitten.
Seuraavaksi Javanainen esittelee ohuelle paperille piirrettyä karttaa Seminaarinmäen entisistä rakennuksista. Asemakaava paljastaa seminaarilla olleen omat uima- ja kasvihuoneet. Kartan alalaidassa on vuosi 1899.
Sekä seminaarilla että yliopistolla oli aikoinaan käytössä akateemisia hevosia. Hevoset nimettiin usein Hupiksi. Ne kuljettivat muun muassa postia, polttopuita ja opiskelijoiden opinnäytetöiksi tekemiä huonekaluja.
Hyllyllä on pahvilaatikko ja sen kyljessä teksti: Hupi-hevosen länget. Tehokkaat koneet vähensivät työhevosten tarvetta. Yliopiston viimeinen Hupi palveli 1960-luvun loppuun saakka. Se oli samalla koko Suomen viimeinen akateeminen hevonen.
KIERROS kokoelmakeskuksen tiloissa on kestänyt kaksi tuntia. Tutkittavaa luolassa riittäisi kuitenkin useaksi päiväksi.
Harmaan oven takana on kolkko käytävä. Se johdattaa ulos kirkkaaseen päivänvaloon.
Ulkoapäin ei uskoisi, mitä kaikkea jykevä kallioharju kätkee sisälleen.
Se on kuin salainen paikka, johon on tallennettu historiaa ja kulttuuriperintöä. Muistoja vuosisatojen ajalta.