Ei hakutuloksia.

Teksti Oona Komonen Kuvat Petri Markkanen Kuvankäsittely Saara Sund

Soihtu sanoo kehittävänsä liiketoimintaansa ”ihminen edellä” — asukkaat ihmettelevät, miksei epäkohdille tehdä mitään

JYYn liiketoiminta luo edellytyksiä opiskelijoiden hyvälle arjelle, linjattiin vuonna 2019. Liiketoimintaa on kuitenkin kritisoitu siitä, ettei se tee havaituille epäkohdille mitään.

Heta Aho halusi kertoa ”viimeaikaisesta menosta”. Hän kirjoitti niin tekstissään Asukastoimikunta, vallan kahvassa…

Lauantaina 10. lokakuuta Aho oli kiinnittänyt A4-kokoisen paperin jokaisen Kortepohjan ylioppilaskylän talon rappuun. Niissä oli linkki ja QR-koodi tiedostoon Google Docsissa. Se oli monisivuinen kirjoitus alalukuineen, ”avoin kirje kyläläisille”, niin Aho sitä kutsui.

”Asukkailla on oikeus tietää, mitä heidän ympärillään tapahtuu tai yrittää tapahtua.”

 

Viime vuosina Aho oli käynyt ja lukenut keskusteluja, joissa nousi ”toistuvasti esiin erilaisia parannusehdotuksia ja asioita, jotka eivät toimi”.

Asioita, kuten palveluiden ulkoistaminen, jonka myötä ylioppilaskylän ovenavausmaksut nousivat. Ja asioita, kuten puutteellinen piha-alueiden hoito, aiheettomiksi koetut siivousmaksut, peruskorjaamaton sauna. Myös se, huomioitiinko asukkaiden toiveita, oli Ahon mukaan epäselvää.

”Ihmiset ovat huolissaan, epätietoisia ja ärtyneitä: miksi havaitsemalleni epäkohdalle ei tehdä mitään?”

 

Kenen pitäisi reagoida? Tekstissään Aho viittasi tapahtumien toiseen osapuoleen ”vuokranantajana”. Aikaisemmin se oli Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta JYYn liiketoiminnan puoli. Kesäkuussa nimi muuttui. Nykyään se on Soihtu.

Vaikuttaa siltä, että moni on tyytymätön Soihdun toimintaan. Lokakuussa Aho jakoi linkin tekstiinsä myös Kortepohjan Jodel- ja Discord-kanavissa. Sitä kommentoitiin.

Nyt oli kovaa settiä. Luin koko homman.
Hienoa saada vihdoin jonkinlaista tietoa asioista!!!
Oli kyllä hyvä kirjoitus, oon miettinyt montaa noista epäkohdista ja nyt niihin on edes jonkinlainen selvyys.

 

Tekstissä mainittu ”toinen osapuoli” eli Soihtu ei kuitenkaan kommentoinut, ei ainakaan julkisesti. Se yllätti Ahon, ja harmitti.

Tavoite oli herättää keskustelua. Että asukkaiden tarpeet huomioitaisiin, ja käytäisiin avointa vuoropuhelua.

Kyse oli yksityishenkilön kannanotosta, niin Aho painotti. Ei siis Kortepohjan asukastoimikunnan, joka pyrkii vaikuttamaan ylioppilaskylässä asukkaita koskeviin asioihin. Sen toiminnassa Aho oli ollut mukana vuodesta 2018. Sihteerinä, puheenjohtajana ja viimeiseksi varapuheenjohtajana. Tekstin myötä hän erosi.

”Tämä on tavallaan viimeinen puheenvuoroni naapureideni hyväksi, jonkinlainen testamentti.”

Aho tunsi syyllisyyttä. Ei siitä, ettei olisi tehnyt mitään, vaan siitä, että asiat eivät muutu.

”Johonkin asiaan vaikuttaminen ei valitettavasti tarkoita sitä, että asia myös toteutuu.”

Aho tunsi syyllisyyttä. Ei siitä, ettei olisi tehnyt mitään, vaan siitä, että asiat eivät muutu.

Asukkaiden tarpeita ja ideoita kuunnellaan. Niin linjataan Soihdun liiketoimintastrategiassa. Kerrotaan myös toimintatavoista: ihmisiin keskitytään, yksilön ja yhteisön hyvinvointia vahvistetaan.

Strategia tuli voimaan vuoden 2019 lopussa. Työstäminen oli alkanut saman vuoden alussa. Sitä oli käyty läpi henkilöstöryhmissä, edustajistossa ja JYYn hallituksessa.

Ohjausryhmä edisti, sidosryhmät antoivat lausuntoja. Pitkin vuotta oli järjestetty työpajoja.

 

Syyskuun 2019 iltana JYYn liiketoiminnan toimitusjohtaja Marko Huttunen oli esitellyt strategiaa edustajistolle Ilokiven ravintolasalissa.

”Jossain vaiheessa oli epätoivonkin hetkiä, mitähän tästä tulee.”

Valmistui kuitenkin. JYYn liiketoimintastrategia 2019–2022, nimeltään Elämisen uusi aika.

 

Nimen mukainen ”näkökulma” oli Huttusen mukaan jo osoitettavissa ”jollain tapaa” Rentukassa ja Kortepohjassa, jossa asunnot ja erilaiset palvelut, kuten ravintolatoiminta, ovat koottu yhteen.

Mutta lähtökohta ”ei ole kiinteistöissä ja rakennuksissa”.

”Vaan miten saadaan rakennukset palvelemaan paremmin meitä ihmisiä. Sanotaan opiskelijoita ja ympäröivää yhteiskuntaa.”

”Tavallaan ihminen edellä mennään tässä kiinteistöjen ja liike-toiminnan kehittämisessä.”

 

Juuri sana kehittäminen toistui strategiassa usein.

Sitoudumme kehittämään aktiivisesti elämän innovaatioita.

Kehitämme parempaa arjen ympäristöä…

Olemme kaupunkiympäristöjen ja asumisen toimintakulttuurin kehittäjä.

Ja sitten olivat liiketoiminnan strategiset tavoitteet, kehittämisohjelmat. Niitä oli määritelty kolme.

 

Ensimmäinen: investointiohjelma. Seuraavien vuosien aikana liiketoiminta investoi kiinteistöihin. Kasvattaa kapasiteettia ja laajentuu. Toinen: liiketoimintabrändin kehittäminen, profiloituminen. Kolmanneksi liiketoimintastrategian tavoitteeksi Marko Huttunen esitteli Ilokivessä ”uudenlaisten palveluratkaisujen suunnittelun ja tuottamisen”.

”Kaiken kaikkiaan kehitetään toimintamalleja, viedään palveluja eteenpäin, pidetään asiakas keskiössä, luodaan selkeää lisäarvoa ja kilpailuetua koko liiketoiminnan kehittämisen kautta.”

Lopuksi avattiin keskustelu. Tuli yksi kommentti, jossa kiitettiin perusteellisesta työstä ja visuaalisesta diaesityksestä. Ei kysymyksiä.

Tulos: esityksen mukainen hyväksyntä.

”Se olisi aplodien paikka”, Huttunen sanoi.

Salissa taputettiin.

 

Vuoden 2019 lopussa keskustelua herätti etenkin JYYn liiketoiminnan uusi nimi. Olihan se varmasti toimiva, pohdittiin liiketoiminnan sisällä.

Etenkin viestintäpäällikkö Mari Lähteenmäkeä hermostutti. Se oli varovaisuutta, luonteenomaista hänelle.

”Nimiin liittyy aina tunneasioita…”

Ehdotuksia uudeksi nimeksi oli kerätty 205. Edustajistolta, hallitukselta, JYY-organisaation työntekijöiltä. Myös yhteistyökumppanit olivat ehdottaneet nimiä. Soihtu nousi aineistosta esille ”pariin otteeseen”.

Lähteenmäki kertasi nimeämiskriteerit: Lyhyt ja helposti lausuttava, hahmottaa suhdetta omistajaohjauksesta vastaavaan JYYhyn. Edustaa liiketoiminnan strategisia arvoja, kuten hyvää elämää, kestävää kehitystä, yhteisöllisyyttä ja vaikuttavuutta.

 

Nimeämispäätöstä pidettiin merkittävänä: liiketoiminnan palveluiden saattaminen yhden nimen alla oli historiallista. Ja kokonaisuuden kannalta: liiketoiminnan brändäys ”sanoittaisi ensi kertaa” sen keskeiset tehtävät.

Liiketoiminta tukee ja täydentää ylioppilaskunnan ydintoimintaa huolehtimalla JYYn kiinteistöomaisuuden arvon säilyttämisestä ja kasvusta. Tehtävän toteuttamiseksi liiketoiminta tuottaa ravintola-, tapahtuma- ja juhlapalveluja Ilokivessä sekä vuokraa, hallinnoi, ylläpitää ja kehittää JYYn kiinteistöjä, strategia linjasi.

Lähteenmäki itse tiivistäisi:

”Liiketoiminnan tarkoitus on luoda edellytyksiä opiskelijoiden hyvälle arjelle ja yhteisöllisyydelle.”

Alun perin brändityön tulos oli tarkoitus julkistaa keväällä. Sitä lykättiin kuitenkin koronapandemian vuoksi. Kesäkuun puolivälissä tiedotettiin. Jyyn liiketoiminta on nyt nimeltään Soihtu.

 

Minkälainen mielikuva sinulla on Soihdusta? Sitä selvitettiin kyselyllä lokakuussa 2020.

Meitä kiinnostaa, kuinka hyvin liiketoimintamme ja sen tuottamat palvelut tunnetaan eri asiakasryhmien keskuudessa.

Vastauksia tuli 630, valtaosa yliopisto-opiskelijoilta. Muita kohderyhmiä olivat sidosryhmien edustajat, Soihtu Asumisen vuokra-asukkaat, 15 vuotta täyttäneet Jyväskylän seudulla asuvat ja ammattikorkeakoulun opiskelijat.

Tulosten mukaan Soihdun liiketoiminnan palveluista parhaiten tunnettiin Ilokivi, Kortepohjan ylioppilaskylä ja Rentukka. Heikoin tunnettuus oli Soihdun hallinnoimilla tonteilla ja maaomaisuudella sekä ”elämisen innovaatioilla ja palveluiden kehittämisellä”.

Kyselyssä selvitettiin myös ominaisuuksia: mikä sopii Soihtuun. Eniten vastauksia saivat nuorekkuus, yhteisöllisyys, monipuolisuus ja nykyaikaisuus. Huonoiten puolestaan edelläkävijä.

 

Ja sitten olivat mielikuvat. Mitä vastaajat ajattelevat Soihdusta? Tuloksia verrattiin vuoden 2019 lopussa tehtyyn vastaavaan kyselyyn JYYn liiketoiminnasta.

Tulos heikkeni.

Erittäin tai melko myönteinen mielikuva.
2019: 69 prosenttia vastaajista. 2020: 55 prosenttia.

Ei myönteinen eikä kielteinen.
2019: 23 prosenttia. 2020: 24 prosenttia.

Melko tai erittäin kielteinen.
2019: 3 prosenttia.2020: 10 prosenttia.

Tuoreemmassa kyselytutkimuksessa en osaa sanoa -vastausten osuus oli kymmenen prosenttia. Kasvua oli neljä prosenttia.

 

Miksi tulos heikkeni?

”Monien asioiden summa”, Soihdun viestintäpäällikkö Mari Lähteenmäki sanoo. Yksi hänen selityksensä on koronapandemia. Sen ”heijastama epävarmuus”, jos oma taloudellinen tilanne heikkenee.

”Nykyiseen maailmantilanteeseen liittyvät suuret asiat voivat vaikuttaa mielikuviin pienemmistä asioista.”

”Vaikka jokin asia korjautuisi myöhemmin, asukkaita tuskin lohduttaa, jos ratkaisussa kestää vuosia.”

Entä julkinen kritiikki? Kun Heta Aho julkaisi tekstinsä siitä, mitä ”Kylässä on tai ei ole viime aikoina tapahtunut”, oli kulunut muutama päivä Soihdun mielikuvakyselyn lanseerauksesta.

Aho ei tiennyt kyselystä.

”Ei ollut tarkoitus torpedoida mitään kyselyjä, tai mielikuvia ylipäätään”, hän sanoo.

Eikä hänellä ollut tavoite ”mollata vuokranantajaa”, siis Soihtua.

Silti moni asia kummastuttaa, myös aivan ”ilmeiset tarpeet”. Esimerkiksi kysymys siitä, tuleeko ylioppilaskylään karttaa, tai opastekylttiä. Sellaista on toivottu vuosia. Yli kaksi vuotta sitten Aho näki lähes valmiin kartan, mutta sitä ei kuitenkaan koskaan tullut.

Näkyvällä paikalla sijaitseva yhtenäinen pinta houkuttelee graffitimaalareita kuin hillo kärpäsiä. Arkistokuva.

Muuri kuitenkin tuli. Sellainen rakennettiin kesällä ravintola Rentukan edustalle. Lähes kolme metriä korkea, yli 12 metriä leveä.

”Viihtyisä elementti”, niin Soihtu on tasaista seinämää kuvannut. Elokuun puolivälissä siihen tehtiin graffiti, syksyllä toinen. Tekijöitä ei ole saatu kiinni.

Vaikka graffitit ovat herättäneet paheksuntaa, eivät kaikki ole pitäneet tekoja yllättävinä. Kortepohjan alueella on graffiteja runsaasti.

Sinänsä Aho ymmärtää Soihtua. Kenties kaikki asiat eivät tunnu asukkaille ja soihtulaisille yhtä tärkeiltä ja akuuteilta. Ehkä asukkaiden ja työntekijöiden ”ajan käsite” on erilainen.

”Mutta vaikka jokin asia korjautuisi myöhemmin, asukkaita tuskin lohduttaa, jos ratkaisussa kestää vuosia. Muutaman vuoden ajan Kortepohjassa asuva ei sitä välttämättä ehdi todistaa.”

 

Kuten puiden kasvua.

Kesällä kaadettiin puita. Enimmäkseen mäntyjä ja kuusia.

Jyväskylän Kortepohjan ylioppilaskylä muuttui vehreästä ”kivikyläksi” – näin JYY vastaa tuohtuneiden asukkaiden kritiikkiin, uutisoi Keskisuomalainen kesällä 2020.

Soihdun kiinteistöjohtaja Kimmo Moilasta haastateltiin. Hän perusteli puiden kaatoa alueella käynnissä olevilla suurilla peruskorjauksilla. Piha-alueiden kehittämisellä ”kokonaisuutena”.

”Toiminnallisuus, turvallisuus ja viihtyvyys edellä on laadittu suunnitelmia toimista. Suunnittelijoiden lisäksi on pyritty kuuntelemaan myös asukkaita.”

Vihreys ”tuodaan takaisin”, lupasi Moilanen. Tehdään oleskelualueita. Istutetaan mäntyjä, kuusia, pihlajia, hedelmäpuita. Kasvua toki joutuu odottamaan.

”Kun mennään muutaman vuoden päähän, tilanne alkaa kyllä korjaantua.”

Kenties kaikki asiat eivät tunnu asukkaille ja soihtulaisille yhtä tärkeiltä ja akuuteilta.

Julkista kritiikkiä on ollut muutakin.

Joulukuussa 2019 Keskisuomalainen uutisoi ylioppilaskylän asukkaiden saamista siivousmaksuista. Ne koettiin aiheettomiksi. Sanktioita sai hellalle aiheutuneesta kulumasta, kiillottamattomasta pesualtaasta, soluasuntojen yhteistilojen epäsiisteydestä.

Vuotta myöhemmin syksyllä tilanne oli sama. Siitä uutisoi Jylkkäri.

Marraskuussa närää herätti puolestaan Soihdun tiedottaminen. Ylioppilaskylässä oli sattunut jätevesivahinko. Asukkaiden mielestä vahingosta viestiminen oli hidasta ja epämääräistä.

 

Luulisi, että julkinen keskustelu vaikuttaisi mielikuviin Soihdusta. Vai vaikuttaako?

Viestintäpäällikkö Mari Lähteenmäki puhuu ”epäonnisista sattumista”. Samaan aikaan kun syksyn mielikuvakyselyn aineistoa kerättiin, oli ”erilaisia ulostuloja”.

”Sellaisilla voi olla hetkellisesti vaikutusta.”

Mutta tuskin pitkäaikaisesti, hän arvioi.

”Meidän tekemisemme on kuitenkin samaa hyvää, mistä olemme aiemmin saaneet hyvät arviot.”

 

Mutta onko kyse vain tutkimuksen tuloksista?

Aina on parantamisen varaa, sanoo Timo Lahtinen. Ainakin ”noin yleisesti”.

”Sanotaan, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Tyytyväisenä ei tapahdu mitään.”

Lahtinen on Soihdun toimitusjohtaja. Hän aloitti tehtävässään viime maaliskuussa, kun edellinen toimitusjohtaja Marko Huttunen siirtyi yksityiselle kiinteistöpuolelle.

Viestintäpäällikkö Mari Lähteenmäki puhuu ”epäonnisista sattumista”.

Tammikuun 8. päivänä 2021 Lahtinen istui Vehkakujan toimistolla. Hän osallistui kokoukseen Soihdun vastuualueiden johtajien kanssa. Osa oli paikalla, osa etänä.

Aihe: edellisvuonna järjestyt kyselyt. Soihdun mielikuvakysely, eri asukastutkimukset, sosiaalisessa mediassa saadut kommentit, muu palaute.

Kyselyt ovat Lahtisen mukaan ”tausta-aineistoa”. Osa isompaa kokonaisuutta, joka on vuonna 2019 tehty liiketoimintastrategia. Sitä tarkastellaan vuosittain. On ”pysyttävä pulssilla”, päätettävä tulevista ”painopisteistä”, ja arvioitava nykytilaa.

Kokouksessa kyselyistä keskusteltiin. Niitä ”analysoitiin”, kuten Lahtinen kuvaa.

 

Esille nousi kehitysehdotuksia. Vastaajat toivoivat muun muassa selkeämpiä ohjeita havaittujen häiriöiden ja muuttosiivouksen suhteen, ja parempaa viestintää rakennushankkeista. Myös asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä toivottiin.

Ehdotukset ja toiveet on huomioitu, lupaa Lahtinen. Toimintaa kehitetään. Hän luettelee: Tiedottamista parannetaan. Palautteenantoa helpotetaan. Vuoropuhelua lisätään. Yhteistyötä asukkaiden ja asiakkaiden sekä Soihdun välillä tehostetaan.

Mitä se tarkoittaa käytännössä? Sitä Lahtinen ei halua vielä arvioida.

”Toimia ruvetaan vasta miettimään.”

  1. V

    Vuoden 2018 sääntömuutoksen jälkeen Yo-kylän asukkailla ei enää ole tehokasta tapaa vaikuttaa Yo-kylän asioihin sillä tuolloin asuntoloiden itsehallinnon ohjesäännöstä poistettiin kaikki päätösvalta ja vaihdettiin muotoilu siten, että asukkailla on enää mahdollisuus ehdottaa muutoksia. Lisäksi näyttää siltä, että uudesta asukastoimikunnasta pyrittiin tekemään enemmän asukkaiden vapaa-ajan toimintaa järjestävä pumppu ja vähemmän asumiseen liittyvistä asioista päättävä elin. Tämä on saanut aikaan sen, että koko toiminta on kuihtunut aivan täysin sillä aika harvalla on motivaatiota pyöriä toiminnassa, jossa pääsee kyllä järjestämään talkoita, mutta ei oikeastaan mitään muuta.

    2018 sääntöuudistuksen myötä ilmeisesti poistui myös rakennustoimikunta, mikä vei sen viimeisen mahdollisuuden vaikuttaa peruskorjauksiin ja uusien talojen rakentamiseen.

    Näiden muutosten myötä koko asumispuoli muutettiin osallistavasta yhdessä tekemisestä virkamiesjohtoiseksi ylhäältä päättämiseksi. Vaikka varmasti usein työntekijät tietävätkin paremmin, että miten asiat kannattaa tehdä, niin ylioppilaskunnan kuuluisi kuitenkin olla paikka, jossa pääsee kokeilemaan ja näkemään sitä päätöksentekoa. Se voi olla työntekijöille välillä raskasta, että untuvikoille pitää joka vuosi selittää uudestaan, että mitä ne poistot tarkoittavat ja miksi joku asia tehdään, niin kuin se tehdään, mutta se on hinta, mikä pitää maksaa siitä, että päätöksenteko ei karkaa liian kauaksi normaalin opiskelijan arjesta. Tässä tapauksessa olisikin tärkeä palauttaa asuntoloiden itsehallinnon ohjesääntö vastaamaan sen vanhaa tarkoitusta, eli yo-kylän korkeimmaksi päättäväksi toimijaksi nostetaan taas asukkaiden muodostama neuvosto/toimikunta. Muuten on erittäin vaikea nähdä, että asukkaiden ääntä kuunneltaisiin yhtään sen tehokkaammin kuin sitä tehdään nytkään.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *