Säännöllistä kukkien kastelua ja viidenneksen pienempiä ruoka-annoksia

Héctor García (Kirai) & Francesc Miralles: Ikigai – Pitkän ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain (Gummerus)

Japanilaisten mukaan jokaisella on oma ikigai, syy olemassaoloon. Sen tavoittelu ja löytäminen tuovat elämään merkitystä, onnea ja niiden myötä terveyttä ja menestystä.  

Okinawan Ogimia kutsutaan satavuotiaiden kyläksi. Siellä palvotaan metsänhenkiä, ollaan päivittäin kiitollisia, toimitaan yhteisöllisesti ja ollaan poikkeuksellisen terveitä.

Ogimissa uskotaan liikkeellä pysymiseen ja stressittömyyteen. Paikallisten ikigai on esimerkiksi kukoistava puutarha tai pajukorien punominen.

Arkisin unensaanti jää toisinaan alle suosituksen

Ogimin vanhukset lepäävät riittävästi, voimistelevat, hoitavat puutarhaa, pelaavat ja juovat teetä yhdessä.

Sopivan levon harjoituksena nukun vapaapäivinäkin kahdeksan tuntia. Tämä on toiminut ja olen välttynyt liiallisen unen aiheuttamalta hämmennyksen tilalta. Arkisin unensaanti jää toisinaan alle suosituksen.

Yhteisöllisyyttä olen toteuttanut yhdistämällä omat ja kaverin vähäiset eväät paremmaksi yhteiseksi ateriaksi. Leivoin myös itselleni epätyypillisesti piiraan kaverin tupaantuliaisiin.

Olen pyrkinyt kastelemaan huonekasvini täsmällisemmin ja sopimaan seuraa liikuntaan.

Lyhyt, joka-aamuinen venyttely on ollut tarpeen kipeän selän takia.

Kiitollisuutta olen harjoitellut puhelinohjelmalla, johon kirjataan päivittäin kolme positiivista asiaa. Toistaiseksi olen unohtanut ohjelman tehokkaasti.

Toimeliaisuus ja yhteen asiaan keskittyminen ovat parantuneet, kun eniten käyttämäni pikaviestin lakkasi sopivasti toimimasta puhelimessani.

Makuhermojani miellyttävän vihreän teen etsintä jatkuu

Konkreettisina neuvoina ovat esimerkiksi käveleminen ja muu kevyt liikunta, laadukkaan vihreän teen juonti, monipuolinen kasvisten syönti sekä vähäinen suolan ja sokerin käyttö.

Vatsa syödään vain 80-prosenttisesti täyteen. Olin jo kasvissyöjä, joten käytännössä pienensin ruoka-annoksiani hieman.

Olin ennakkoluuloinen tämän onnistumisen suhteen, mutta se onkin sujunut aika hyvin! Sokerin ja suolan vähentäminen on ehdottomasti hankalinta.

Makuhermojani miellyttävän vihreän teen etsintä jatkuu.

Ohjeissa ei keksitä pyörää uudelleen

Kirjaan on saatu pituutta logoterapialla ja kertomalla harvinaisen iäkkäiden henkilöiden elämäntarinoita ympäri maailmaa.

Jos kirja olisi keskittynyt tarkemmin siihen, mihin sen sanotaan keskittyvän, olisin kenties lähempänä ikigaini löytämistä.

Tekstin sävy on self help -kirjoille tyypillisen oloinen lukijan väheksyntä. Ohjeissa ei keksitä pyörää uudelleen, mutta ne muistuttavat seikoista, joiden tiedän olevan hyväksi, mutta jotka silti jäävät liian vähälle huomiolle.

Kiitämme: Ogimin kylän asukkaista kertomisesta.

Moitimme: Liian vähän asiaa itse ikigaista ja Ogimista.

Kenelle sopii: Rauhallista elämänrytmiä etsivälle ja Japanista pitävälle.

Kiira Kolehmainen

Luottoneule sai jäädä

Marie Kondo: Konmari – Siivouksen elämänmullistava taika (Bazar Kustannus 2016)

Kirjan tärkeimpänä oppina on, että elämänmullistukseen on kaksi vaihetta. Kaikki tavarat, jotka eivät tuota iloa, pitää heittää pois. Sen jälkeen tavarat järjestellään oikein.

Ensiksi tyhjensin koko vaatekaapin sisällön vaateryhmittäin kasoihin lattialle. Otin jokaisen vaatekappaleen yksitellen käteen, koskettelin sitä ja mietin, kuinka paljon se tuokaan iloa minulle.

Ensimmäiset vaatekappaleet menivät rutiinilla jatkoon. Osaa paidoista pyörittelin käsissäni kunnes tajusin reiän jossain ikävässä kohtaa. Ne etenivät suoraan poisheitettävien joukkoon.

Kymmenen minuutin jälkeen tuli hankala paikka. Vastaan tuli rakas turkoosi neuleeni. Se on minulle tärkeä ja kaverini kutsuvat sitä jopa ”Roopen luottoneuleeksi.”

Sen piti olla ilmiselvä valinta jatkoon. Kauhukseni kuitenkin huomasin, että siihen oli tullut pieni reikä olkapään kohdalle. Minun pitäisi luopua siitä, jos tekisin samoin kuin muillekin vaatteilleni.

Tämä vaikutti kuitenkin poikkeustilanteelta. ”Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua”, kirjassa todettiin. Kuulosti siis tarpeeksi hyvältä, että vaatekappale sai jäädä.

Seuraavaksi olikin vuorossa vaatteiden järjestely kaappiin. Jos syvä vaaterakkaus ei ollut vielä kukkinut, niin tässä vaiheessa sen piti viimeistään syttyä.

Järjestelyvaiheessa piti miettiä vaatteiden tunteita. Pisimmälle mentiin sukkien lajittelussa. Kirja muistutti kovasti, kuinka sukat tekevät joka päivä hurjasti töitä.

Siksi sukkia ei saa laittaa kiinni varsista toisiinsa. Sen sijaan sukat pitää taitella kerään vetolaatikkoon, jotta ne saavat ansaitsemansa levon. En havainnut sukissa mitään eroa kuukauden aikana. Vaikea heiltä oli kysyä vointiakaan.

Kaiken kaikkiaan marittaminen toiminee ihmisille, jotka haluavat vähentää turhaa tavaramäärää. Se pistää ainakin ajattelemaan omia kulutusvalintojaan.

Ihan niin pitkälle en ainakaan vielä päässyt, että miettisin vaatteideni tunteita joka aamu, kun puen päälleni.

Kiitämme: Kirjan selkeyttä.

Moitimme: Ideologia etenee liian syvälliseksi.

Kenelle sopii: Ihmisille, joiden koti tai työtila on koko ajan sekaisin.

Roope Visuri

Ei somea aamupalaksi

Sampo Sammalisto: Viisas pääsee vähemmällä – 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään (Kauppakamari 2014)

Sampo Sammaliston Viisas pääsee vähemmällä -kirja tarjoaa konkreettisia, maanläheisiä vinkkejä tehokkaampaan ajankäyttöön.

Osa nikseistä tuntuu turhilta. En koe tarvetta käyttää kännykkäkameraa muistiinpanovälineenä yhtään tehokkaammin kuin nytkään. Minua ei kiinnosta vähentää liikuntaan käyttämääni aikaa enkä koe avokonttorissa keskittymistä vaikeaksi.

Osassa vinkeistä saattaa sen sijaan piillä pointti (jonka olisin varmaan keksinyt itsekin, jos olisin viitsinyt).

Sähköpostin välttely tuntuu pöhköltä.

Sammaliston mukaan päivän tehokkaimpia työtunteja ei kannata käyttää sähköpostin perkaamiseen ja sosiaaliseen mediaan.

Olen jossain määrin aamuihminen, joten päätän lopettaa aamuisin somettamisen ja avata työsähköpostin vasta, kun olen ollut töissä muutaman tunnin.

Kokeilen myös, parantavatko joka aamu tehdyt to do -listat työtehoa kuten Sammalisto lupaa. Tähän asti olen tehnyt listoja vain, kun on kiire ja paljon muistettavaa.

Alkuun kokeilu takkuaa: Sähköpostin välttely tuntuu pöhköltä. Ja to do -listan teko unohtuu, kun keskityn siihen, etten avaa sähköpostia.

Tunnen jo melkein huonoa omaatuntoa siitä, että käyn aamulla twitterissä.

Jotain vaikutusta kokeilulla kuitenkin on: muutaman viikon jälkeen huomaan, etten enää someta aamuisin ennen töihin lähtöä.

Uskon olevani sen ansiosta vähän vähemmän myöhässä. Ja tunnen jo melkein huonoa omaatuntoa siitä, että käyn aamulla kesken lehdenluvun Twitterissä jakamassa kiinnostavan artikkelin. Myös to do -listat onnistun jollain tapaa ottamaan osaksi arkeani. Kai ne jotenkin tätä hommaa selkiyttävät.

Sähköpostin ja somen välttelystä työajalla sen sijaan luovuin alle viikossa. Ei vain sopinut heikolle luonteelleni.

Ja hyvä niin, koska muuten Jylkkärissä olisi saatettu missata esimerkiksi sellainen pikkujuttu kuin Keijo Hämäläisen valinta Jyväskylän yliopiston rehtoriksi.

Kiitämme: Konkreettisuutta ja perusteluja.

Moitimme: Käyttöohjekirjamaisen harmaata ulkoasua.

Kenelle sopii: Itsetutkiskelun välineeksi hänelle, jonka vuorokaudesta tunnit katoavat huomaamatta.

Ajattele kuolemaa päivittäin

Svend Brinkmann: Pysy lujana – Elämä ilman self-helpiä (Tammi 2016)

Kirjan ohjeet on jaettu seitsenportaiseksi ohjelmaksi parodiana perinteisistä self help -oppaista, jotka yleensä noudattavat samaa kaavaa.

Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Sen sijaan, että oltaisiin positiivisia kaiken aikaa ja keskityttäisiin elämän hyviin asioihin ja yritettäisiin visioida täydellistä elämää, Svend Brinkmann kehottaa muun muassa keskittymään elämän kielteisiin puoliin, miettimään menneisyyttä ja sanomaan ei mahdollisimman usein.

Ajateltuani hetken elämää ilman tuota ihmistä oma kärsivällisyyteni kasvoi huomattavasti

Jatkuva positiivisuus ja siihen pyrkiminen tekevät kenet tahansa järkevän ihmisen hulluksi, joten on huomattavasti parempi ajatella esimerkiksi kuolemaa. Ei pelkästään omaa, mutta myös kaikkien läheisten ja ehkä myös koko ihmiskunnan.

Kun tajuaa, että kuka tahansa läheisistä voi kuolla koska tahansa, oppii arvostamaan sitä, että he ovat kuitenkin yhä elossa.

Jatkuva kuoleman ajattelu tuntui hieman uuvuttavalta, mutta huomasin, että asetan ärsyttävät ja negatiiviset asiat ihmisissä oikeaan mittakaavaan paremmin.

Lähinkin ystävä tekee toisinaan hulluksi, mutta ajateltuani hetken elämää ilman tuota ihmistä oma kärsivällisyyteni kasvoi huomattavasti.

Kuoleman lisäksi kirja kertoo, että kaikenlainen itsensä tarkkailu on pahasta.

Nykyajan suurimpia ongelmia ovat liika yksilökeskeisyys ja ajatus siitä, että ratkaisut ongelmiin löytyvät valmiina henkilön itsensä sisältä.

Entä jos pitkällisen itsetarkkailun jälkeen sisältä ei löydykään mitään? Vähemmästäkin ahdistuu ja masentuu.

Samalla oppii olemaan välittämättä omista tunteistaan

Lääkkeenä liikaan sisäänpäinkääntyneisyyteen kirja tarjoaa epämiellyttävien asioiden tekemistä. Kun tekee jotain epämiellyttävää omasta tahdostaan, keskittyy itsensä sijasta ulkoisiin asioihin.

Samalla oppii olemaan välittämättä omista tunteistaan, jotka ovat pohjimmiltaan epärationaalisia. Pidemmän päälle ihmiset ovat onnellisempia, jos pystyvät toimimaan järkevästi, mikä usein tarkoittaa päinvastaista asiaa kuin tunteiden pohjalta toimiminen.

Tältä osin kirja osuu täydellisesti omaan ajattelutapaani eikä ollut mitenkään vaikea soveltaa oppeja omaan elämään.

Vastauksia ei löydy ihmisen sisältä

Lopuksi kirja kehottaa tulevaisuuden sijaan pohtimaan menneisyyttä ja vastustamaan muutosta muutoksen itsensä vuoksi.

Vakaa persoonallisuus rakentuu sen varaan, mitä ihminen on kokenut ja millaiseksi elämä on hänet muokannut.  Vastauksia ei löydy ihmisen sisältä, mutta menneisyydestä sitäkin todennäköisemmin.

Kaiken kaikkiaan kirja on mukavan maanläheinen ja realistinen. Mieluummin toteutan pieniä muutoksia ajattelutavoissani vähitellen kuin ahdistun siitä, että pitäisi rikastua tai valaistua seitsemässä päivässä. Käytännön neuvoja on varsin vähän, filosofiaa sitäkin enemmän, mikä sopii minulle ainakin mainiosti.

Kiitämme: Maanläheinen ja helposti ymmärrettävä.

Moitimme: Liian vähän konkretiaa.

Kenelle sopii: Niille, joille self help -kirjat eivät tunnu omilta tai ne eivät ole toimineet.

Aleksi Tolppi

Herra Oikeaa odotellessa

Ellen Fein, Sherrie Schneider: Säännöt – Miten vangita Herra Oikean sydän (WSOY 1998)

Vuonna 1995 julkaistu Säännöt – Miten vangita herra oikean sydän antaa lukijalleen 35 sääntöä, joiden avulla nainen voi valloittaa haluamansa miehen sydämen.

Säännöt perustuvat heteronormatiiviseen ja stereotypisoivaan ideaan: miehet rakastavat haasteita, ja siksi naisenkin tulee olla sellainen. Säännöt neuvovat naista tekeytymään saavuttamattomaksi, jotta ”se oikea” mies saisi pakkomielteen hänen valloittamisestaan.

Nähtyään paljon vaivaa mies ei koskaan enää halua päästää naisestaan irti eikä vilkuilekaan muita. Erittäin tervettä parisuhdetta rakennetaan.

Miehet pitävät naisista, jotka pitävät yllään seksikkäitä ja kirkasvärisiä vaatteita

Sääntöjä lukiessa vuoroin nauratti ja raivostutti.

Kirjan ideologian mukaan naisen tulisi elää miestä miellyttääkseen, mikä sotii ankarasti omia arvojani vastaan. Esimerkiksi pukeutumisesta todetaan näin: Miehet pitävät naisista, jotka pitävät yllään seksikkäitä ja kirkasvärisiä vaatteita. Miksi et olisi heille mieliksi?

Kirjoittajien mukaan Sääntöjä tulisi noudattaa täysin, jotta ne toimisivat. Monet Sääntöjen kohdat kuitenkin tuottivat hankaluuksia, sillä laihduttamaan en suostu ja kyynisyyteen ja melankoliaan taipuvainen luonteeni ei tuosta vain notkistu jatkuvaan hymyyn ja kainoihin katseisiin.

Miehet kyllä tekevät aloitteen, jos he ovat rakastuneita minuun.

Mutta yritin kuitenkin kovasti, jotta kaikki liikkeeni olisivat sulavia ja seksikkäitä. Freetimeen saapuessani olin kuin olisin juuri Pariisista Concordella lentänyt filmitähti, ja meikkasin kulmat ja huulet, vaikka olin menossa vain salille.

Kaikesta panostuksestani huolimatta kukaan paikalla olleista uroksista ei aloittanut kanssani keskustelua.

Sääntöjen mukaan miehet kyllä tekevät aloitteen, jos he ovat rakastuneita minuun, joten kukaan ei vain ollut Herra Oikea.

Seuraelämäni hiljaisuus tuskin johtui siitä, että Sääntöjen mukaan keskustelua miesten kanssa ei koskaan saisi aloittaa, eikä heihin saisi luoda edes katsekontaktia.

Lisäksi lauantai-illan treffeihin ei saa suostua enää keskiviikon jälkeen.

Yhdet treffit sain Sääntöjen avulla kuitenkin alustavasti sovittua. Nyt vain toivon ja odottelen, että mies ottaisi minuun yhteyttä ja osaisi ehdottaa ajankohtaa tarpeeksi kauas.

Kiitämme:  Konkreettista ohjeistusta

Moitimme: Erittäin ahdistava naiskuva ja heteronormatiivisuus

Kenelle sopii: Ei vakavasti otettavina ohjeina kenellekään, lähinnä viihdyttäväksi katsaukseksi amerikkalaiseen 90-luvun deittailukulttuuriin.

Pinja Päivänen