Ei hakutuloksia.

Teksti Anonyymi Kuvat Khairul Riyadh

Laittomia ostoksia

Laittomien päihteiden osto on tänä päivänä yllättävän helppoa. Jylkkäri testasi asian eräänä syysiltana Jyväskylässä.

Alkusysäys

Huumeiden käyttö on nykyään normaalia ja arkipäiväistä. Tulin tähän tulokseen eräänä pimenevänä Jyväskylän syysiltana. Olin saapunut ystäväni bileisiin nauttimaan hyvästä seurasta ja alkoholista, täysin laillisesta päihteestä. Istuessani keittiössä parvekkeen ovi avautui ja haistoin viipyilevän makean, kukkamaisen tuoksun. Siitä ei voinut erehtyä: muutama vieras poltti selvästi pilveä ulkosalla.

Hetken mielijohteesta liityin parvekkeelle seuraan juttelemaan kieltäytyen kohteliaasti tarjotusta jointista. Ryhdyin varovaisesti utelemaan polttelevien vieraiden huumekokemuksia. Pilven lisäksi kaikki olivat kokeilleet koko joukkoa muitakin laittomia päihteitä LSD:stä ekstaasiin ja jopa harvinaisempaan ayahuascaan, nimi, joka minunkin täytyi tarkistaa Googlesta.

 

Uteliaisuuteni heräsi toden teolla näistä paljastuksista, ja illan mittaan ystävälliset vieraat kertoivat minulle paikallisen huumekaupan nykytilasta. Osa oli tilannut valitsemiaan päihteitään Tor-verkossa toimivasta Silkkitiestä, josta uutisoitiin takavuosina räväkästi iltapäivälehdissä. Tämä hiukan Ebayn tai Tori.fi:n lailla toimiva kanava ei kuitenkaan ollut enää nykyisin suosiossa, vaan myyjät ja alustat olivat muuttaneet paljolti toisiin Tor-verkon nurkkiin.

Päässäni takoo vain yksi ajatus: ei vittu, ei saatana.

Kaikista kertomuksista päätellen huumeiden ostaminen oli nykyään suorastaan lapsellisen helppoa. Huumekaupan asiakkaina olivat narkomaanien lisäksi aivan tavalliset opiskelijat, työssäkäyvät ja perheelliset, jotka silloin tällöin viihdekäyttivät kokeilumielessä mitä ikinä heidän teki mielensä kokeilla.

Saattoiko se oikeasti olla näin helppoa, mietin pyöräillessäni kotia kohti. Tulin siihen tulokseen, että oli vain yksi ainoa tapa ottaa asiasta selvää: minun täytyi itse ostaa huumeita.

Ostopäätös

Seuraavien päivien aikana tutkiskelin asiaa ja asensin asianmukaiset ohjelmat, jotka tarvitsin päästäkseni Tor-verkkoon ja sen avoimille huumemarkkinoille. Oikean ohjelman ja kauppapaikan löytäminen oli niin helppoa, että kuka tahansa, joka on kuullut netin hakukoneista, pystyisi siihen vajaassa vartissa.

Sen sijaan ei ollut helppoa päättää toteuttaa aikeitaan ja todella ostaa huumeita. Minusta tuntui, että tämä oli se äärimmäinen vääryys, jota kunnon kansalaisen ei ole syytä tehdä.

Nämä niin sanotut normaalit ihmiset ostavat siis huumeita aivan huoletta.

Huumeidenvastainen sota on raivonnut maailmassa 70-luvun alusta asti. Sinä aikana yhteiskunta on voimakkaasti iskostanut selkäpiihin ajatuksen, jonka mukaan huumeet ovat äärimmäinen paha. Vaikka kannabiksen suhteen asenteet ovat olleet lieventymään päin, muiden huumausaineiden yllä leijailee edelleen vahva stigma siitä, että ne ovat vain paatuneille narkkareille, jotka ryöstävät Siwoja ja apteekkeja.

Olin aiemmin tavannutkin tällaisia toivottomia addikteja, jotka olivat juuri niin sekaisin kuin huumevalistuksessa aina kerrottiin. Mutta huumeita käyttävien tuttujeni kanssa käymieni keskustelujen ja lukemieni pitkien nettikeskusteluiden perusteella muodostui myös hyvin erilainen kuva. Oli olemassa myös suuri joukko aivan normaaleja kansalaisia, jotka silloin tällöin nauttivat viihtyäkseen näitä niin sanottuja kovia huumeita ilman, että siitä oli sen kummempaa haittaa heidän elämälleen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014 -tutkimuksen mukaan noin 800 000 suomalaista on joskus käyttänyt laittomia päihteitä. Viimeisen vuoden aikana käyttäneitä on noin 250 000 ja kuukauden aikana käyttäneitä runsaat 90 000.

Tutkimuksen mukaan heistä läheskään kaikki eivät ole narkomaaneja, vaan aivan tavallisia kansalaisia. Edelleen tutkimuksessa todettiin, että noin neljännes kansalaisista piti huumeiden vaaratonta kohtuukäyttöä täysin mahdollisena.

Nämä niin sanotut normaalit ihmiset ostavat siis huumeita aivan huoletta. Niinpä löin lopulta päätökseni lukkoon. Istuin ravintolassa Jyväskylän keskustassa, join laillisena päihteenäni yhden neuvoa-antavan oluen ja asensin kännykkääni sovelluksen, jolla saattoi lähettää salattuja, itsetuhoutuvia viestejä. Tätä appia käytetään laajalti huumekauppaan tuntemattomien kanssa. Jokaisessa myynti-ilmoituksessa nettipalstalla käytettiin juuri tätä ohjelmaa.

Löysin Tor-verkosta hetkessä muutaman myynti-ilmoituksen, joiden tekijöiden kehuttiin olevan luotettavia, oikeaa tavaraa toimittavia ja ajoissa olevia herrasmiehiä. Päätin pelata varman päälle ja laitoin kahdelle myyjälle viestin, jossa kyselin myytävien huumeiden perään. Toiselta tiedustelin amfetamiinia ja toiselta ekstaasia.

Tunti vieri hitaasti. Istuin yksin pöydässäni ja odottelin viestejä myyjiltä. Jännitys ja stressi hiipivät pikkuhiljaa vartalooni ja ajatuksiini. Mietin hiukan kauhunsekaisesti, mitä olin oikein tekemässä. Ajan kuluessa jännitys muuttui kuitenkin turhautumiseksi. Myyjät eivät vastanneet kyselyihini. Pohdin, enkö sittenkään ymmärtänyt jotain olennaista osaa käyttämäni ohjelman toiminnasta. Vai oliko olemassa jokin koodisana, jonka vain alan varsinaiset harrastajat tiesivät?

Lopulta huokaisin ja lähdin polkemaan kotiani kohti puoliksi pettyneenä ja puoliksi helpottuneena.

 

Ostotapahtuma

Päästessäni kotiin aukaisen kännykkäni ja tarkastan salatut viestini. Toinen myyjistä pahoittelee myyneensä ekstaasin loppuun, mutta amfetamiinin myyjä on vastannut uteluihini lakonisesti ”kyllä”. Käännän kädet jännityksestä täristen uunin pois päältä ja keskeytän ruuanlaittoni. Tiedustelen aikaa ja paikkaa, mihin minulle vastataan nopeasti. Sovimme hinnaksi 40 euroa yhdestä grammasta amfetamiinia ja tapaamisen vartin päähän.

Jännitys ja stressi hiipivät pikkuhiljaa vartalooni ja ajatuksiini.

Puen sekavissa tunnelmissa päälleni mahdollisimman neutraalit tummat vaatteet ja mietin, mitä ihmettä olen oikein tekemässä, menossa ostamaan huumeita. Takaraivossa pakottaa tunne siitä, että eihän näin saa tehdä. Koko yhteiskunta on elämäni ajan opettanut, että suunnittelemani asia on aika lailla tyhmintä, mitä ihminen saattaa tehdä. Lähtiessäni katson itseäni peilistä vielä kerran ja toivon hartaasti, että en näytä siviilipoliisilta.

 

Matkan varrella käyn nostamassa rahaa sovitun määrän ja kaiken varalta hiukan ekstraa päälle. Mielessäni vilisevät ajatukset kaikista mahdollisista asioista, jotka voivat mennä väärin.

Mitä jos tämä on ryöstö ja saan puukosta? Mitä jos myyjä onkin poliisi, ja joudun selittelemään epätoivoisesti olevani vain toimittaja tekemässä juttua enkä mikään nisti tai bilekäyttäjä? Mitä jos poliisit seuraavat myyjää, saan vahingossa vasikan maineen enkä uskalla enää näyttäytyä koskaan Jyväskylän yössä?

Lämpötila on viilentymässä, ja turvallisen pimeässä syysillassa mittari on laskenut nollaan. Huomaan hienoisessa paniikissani unohtaneeni hanskani kotiin, mutta en tunne edes kylmää, niin paljon huomaan jännittäväni. Saavun sovitulle paikalle ja huomaan siellä odottavan auton.

Katselen hetken kuljettajaa, ja hän kiinnittää katseensa suoraan silmiini. Mies auton sisällä näyttää juuri siltä, millaiseksi ajatuksissani olen kuvitellut pirikauppiaan. Likainen pipo, verkkatakki, hieman vihamielinen tuijotus ja ajamaton sänki. Mietin, että tämä mies on varmaankin ollut vankilassa.

Mitä jos mies onkin poliisi? Kilpaileva myyjä?

Katson miestä silmiin ja kävelen reippaasti autoa kohti, miettien mitä sanoisin. Hän rullaa ikkunan auki ja sanon hänelle:

”Laitettiinko me juuri viestiä?”

Päässäni takoo vain yksi ajatus: ei vittu, ei saatana.

”Ei, ei meillä kyllä ollut mitään”, mies vastaa, hiukan hämmentyneen näköisenä.

Soperran jotain sekavaa ja kävelen kauemmas tasaamaan hengitystäni. Mitä jos mies onkin poliisi? Kilpaileva myyjä? Laitan viestiä myyjälleni oudosta autosta ja sen huolestuttavasta kuljettajasta. Sovimme tapaamispaikan hieman syrjempään.

”Käyhän laittamassa palautetta ja kehuja, jos suinkin viitsit”, myyjäni huikkaa perääni.

Pyöräilen rivakasti uuteen paikkaan. Siellä minua odottaa hyvin tavallisen ja mukavan oloinen nuori mies, joka hymyilee minulle iloisesti. Hän näyttää normaalilta, keskimittaiselta alle kolmekymppiseltä mieheltä tummissa siisteissä vaatteissa. Mies on juuri sellainen henkilö, jonka ohitse kävelisi kaupungilla huomiota kiinnittämättä. Hän ei juurikaan vaikuta kuvitelmieni huumekauppiaalta.

”Luulin, että sä tulet autolla”, hän tervehtii iloisesti.

”Ei, mää kuljen vaan pyörällä”, vastaan ja mietin miten tässä tilanteessa oikein kuuluu toimia. Päätän antaa myyjän viedä.

”Viimeiset vauhdit, huomenna tulee varmaan lisää”, myyjäni toteaa hymyillen.

”Sittenhän mulla kävi hyvä tuuri”, vastaan ja kaivan rahat esille.

Myyjä ojentaa minulle minigrip-pussin, jonka pohjalla on valkoista jauhetta. Otan pussin nopeasti ja laitan sen taskuuni toivoen, että alkuperäisen tapaamispaikan automies ei ole seurannut minua.

”Suurin piirtein gramma siinä pitäis olla. Pussin kanssa painoi 2,4 grammaa”, myyjäni toteaa laittaessaan rahoja taskuun.

”Kiitos, oli ilo tehdä bisnestä”, totean hymyillen villisti samanaikaisesta hermostuksesta ja helpotuksesta siitä, että kauppa tuntui sujuvan hyvin.

”Käyhän laittamassa palautetta ja kehuja, jos suinkin viitsit”, myyjäni huikkaa perääni ja toivottaa hyviä illanjatkoja.

 

Pyöräilen sydän rinnassa hakaten kauemmas, huomaan lähes hyperventiloivani. Katson taakseni ja näen reppuselkäisen lapsen nousevan alkuperäisen tapaamispaikan automiehen kyytiin. Hän oli siis oletettavasti vain tavallinen perheenisä. Rauhoitun huomattavasti ja sotken nopeasti kotiini miettien, mitä juuri äsken oikein tapahtui.

Myyjä ojentaa minulle minigrip-pussin, jonka pohjalla on valkoista jauhetta.

Pyöräilymatkani menee ohitse kuin sumussa. Katulamput luovat ylleni kirkkaita valokeilojaan, päässäni soi Anssi Kelan Puistossa-kappaleen sanat: ”He luulivat jo selvinneensä, kun Laura näkee peileistänsä, kuinka valot siniset välähtää, vaatien pysähtymään”. En kuitenkaan näe poliiseja matkani aikana. Ja vaikka näkisinkin, miksi he minut pysäyttäisivät? Vaikka ensijännitys on jo haihtunut, tärisen silti hieman, kun parkkeeraan pyöräni ja kävelen sisään odottavan asuntoni turvaan.

Ostin gramman amfetamiinia. Se on nyt pussissa taskussani. Uskallan katsella sitä vasta, kun istun työpöytäni ääreen. Pyörittelen huumetta käsissäni ihmetellen sitä, kuinka vähän gramma lopulta onkaan. Purkautuva jännitys vaihtuu ihmetykseksi siitä, kuinka helppo koko prosessi olikaan.

Myynti-ilmoituksen löytymisestä siihen, että amfetamiini on hyppysissäni, meni vain vajaa kolme tuntia ilman minkäänlaisia ongelmia. Miten tämä voi olla näin helppoa, pohdin jälleen epäuskoisena. Helpompaa kuin yksikään osto, jonka olen tehnyt Facebookin kirppiksillä vaikeine myyjineen ja kilpailuineen. Käsittämätöntä.

 

Taustatyötä tietokoneella

Teen hiukan taustatyötä tietokoneella. En jostain syystä ollut etukäteen tutkinut, mitä olin ostamassa.

Amfetamiini, spiidi, vauhti, virta, piri. Rakkaalla lapsella on käyttäjien keskuudessa monta nimeä. Amfetamiini toimii vahvana piristeenä, joka vie pois väsymyksen, estää nälän tunnetta ja tuo lisää energiaa. Toisaalta se myös vähentää tarkkuutta, aiheuttaa unettomuutta ja vaikutuksen lakatessa lisää ärtyneisyyttä ja aggressiivisuutta. Pitkäaikainen käyttö saattaa johtaa myös psykoosiin.

Pyörittelen huumetta käsissäni ihmetellen sitä, kuinka vähän gramma lopulta onkaan.

Amfetamiinilla on Suomessakin pitkät perinteet. Se oli normaali lääke 20-luvun lopulta vuoteen 1968 saakka, jolloin amfetamiiniyhdisteet poistettiin lääkekäytöstä. Sitä käytettiin lääkkeenä muun muassa nenän tukkoisuuteen ja laihduttamiseen.

Vuonna 2014 tehdyn THL:n tutkimuksen mukaan kolme prosenttia suomalaisista oli kokeillut sitä elämänsä aikana, mutta arvio saattaa olla alakanttiin, sillä ongelmakäyttäjät olivat tutkimuksissa mahdollisesti aliedustettuja.

Päihdelinkki.fi:n mukaan amfetamiinia voi nauttia syömällä, sekoittamalla nesteeseen ja juomalla, nuuskaamalla tai suonensisäisesti.

 

Tarinan päätös

Kaadan amfetamiinin kädelleni. Se tuntuu karhealta, hiukan kuin jokin rakeinen jauho. Haju on hiukan tunkkainen. Hetken ajan mietin kaikkea lukemaani ja kokemaani. Ehkä sittenkin…

Tuo hetki menee kuitenkin ohi nopeasti. En kaipaa tuota kokemusta. Tiedostan riskit ja tyydyn perinteisempiin päihteisiin.

Hävitän aineen ja pussin turvallisesti. Hiukan vainoharhaisena pesen käteni kahteen kertaan. Tunnen helpotusta, mutta olen myös hämmentynyt. Näinkö helppoa se on?

48 vuoden laittomuuden, poliisin resurssien massiivisen käytön ja vuosia jatkuneen huumevalistuksen jälkeenkin huumeita on helpompi saada käsiinsä kuin viinaa pyhäpäivänä.

 

Jutun kuvat ja niissä esiintyvät henkilöt eivät liity tekstissä mainittuihin paikkoihin tai tapahtumiin.

  1. Niko

    Kiitos jutusta, aivan huippua että joku uskaltautuu kokeilemaan tätä koska tämä homma tosiaan on näin helppoa. Tämä jos joku kertoo siitä että tämä sota onjo hävitty ennenkuin se edes aloitettiin. Kannabis lailliseksi veron alaisesksi muut huumeet dekriminalisoidaan. Käytttäjiä ei sakoteta vaan ohjataan hoitoon jos hoidolle on tarve. Turha sitä satunnaiskäyttäjää on sakottaa tai sitä sairasta joka joutuu tekee kaikkensa että olo ois jotenki siedettävä myyjät tässä on niitä rikollisia ei ostajat. Nyt lopetetaan tämä turha sota ja otetaan vastuu asioista mitkä ollaan sotkettu

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Jesse

    Hienosti kirjotettu kun et naulannu kaikkia huumeiden käyttäijiä ristille ja uskalsit ottaa selvää miten asiat oikeasti menee etkä pelkästää miten kuvittelisit asioiden menevän.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Heikki Pekkarinen

    Kuinkahan suomen rikoslaki suhtautuu journalismiisi? Tässähän on nyt laitettu journalistin etiikka (keksin koko jutun) ja mahdollinen sakkorangaistus eri vaakakuppeihin. Sapiskaa luultavasti silti saattaa tulla. Pahoittelut, pidin jutusta.

    Jos lyhyesti referoin: Huumausainerikokseen (RL 50:1 §) syyllistyy henkilö, joka laittomasti
    -pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta,

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. ADHD-potilas

    ”Amfetamiinilla on Suomessakin pitkät perinteet. Se oli normaali lääke 20-luvun lopulta vuoteen 1968 saakka, jolloin amfetamiiniyhdisteet poistettiin lääkekäytöstä. ”

    Amfetamiini ja sen johdannaiset ovat vielä nykypäivänäkin lääkekäytössä ADHD:n ja narkolepsian hoitoon lääkenimillä Dexedrine, Elvanse, Concerta ja Medikinet.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. pajautus

    Kirjoittaja syyllistyi huumausaine rikokseen.. Saakohan sanktiota tuosta, epäilen. Hyvä juttu ei siinä..

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  6. Tutkiva

    Hyvä ja rohkea juttu! Toivottavasti nämä nostot ovat esikaikua siihen että tulevaisuudessa huumepolitiikka olisi fiksumpaa. Mitä toimittajan toimiin tulee niin lakia voi ja pitääkin rikkoa tiettyjen rajojen puitteissa. Ei laki ole synonyymi absoluuttiselle oikeudelle ja parhaudelle.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  7. anonyymimies

    Jänniä hetkiä varmasti shoppaillessa. Juttusi riveiltä ja rivien välistä voi lukea hämmästyksen siitä että muutamat käyttäjät ja tapaamasi myyjä eivät vastaakaan tyypillistä ongelmakäyttäjien stereotypiaa. Oletko miettinyt että mitkä muut asiat ovat valheita tai vähintään puolitotuuksia?
    Viihdekäyttö on jo nykyään vanha asia mutta tuntuu olevan uusi juttu asioihin perehtymättömille. Nämä ihmiset käyttävät ja välittävät päihteitä isolla riskillä; heillä on lain kouran kautta syrjäytymisen vaara vaikka he eläisivät muuten kunnollista elämää toisia vahingoittamatta. Kiinnijääminen tarkoittaa monen kohdalla työuran loppua ja sitä kautta koko työelämästä putoamista. Sopiikin kysyä: jos ihminen elää ihmisiksi mutta haluaa käyttää muitakin päihteitä kuin alkoholia, onko se todella niin iso ongelma yhteiskunnan kannalta kuin mitä esim poliiseille annetut resurssit antavat ymmärtää?
    Me emme tarvitse yhtään enempää turhia pudokkaita. Me tarvitsemme kansalaisia jotka käyvät töissä ja maksavat veroja. Siihen ei pitäisi vaikuttaa mitenkään se miten kukin haluaa päihtyä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  8. anonyymimies

    Itsekin jyskälässä parikymmentä vuotta sitten elelin viihdekäyttäjän elämää. Silloin oli asiat vähän toisin: jotta sai hankittua päihteitä, piti tuntea ihmisiä. Ei ollut tor-verkkoa. Koska myyjät halusivat välttää kiinnijäämistä, piti usein säätää päihteet välikäsien kautta.
    Nykyään on helpompaa: tor-verkon kautta onnistuu anonyymisti ja näköjään digitaalinen maine on myyjälle tehnyt tehtävänsä: sitä vaalitaan eikä sitä vaaranneta huijaamalla asiakkaita.
    Väitänkin että tor-verkon kautta toimiva päihdekauppa on yhteiskunnalle parempi kuin tuttavaverkostojen. Tuttavaverkoston luodakseen pitää tutustua välistä aika hämäriinkin tyyppeihin ja suorastaan sotkeentua laittomuuksiin. Tor-verkon kautta ei moisia häräheikkisuhteita tarvita, se on kiitos ja näkemiin. Töissä käyväkin voi välillä vähän kuosata ilman sen suurempaa hulabaloota ja rikollisiin sotkeutumista.
    Selvennykseksi loppuun: itse en enää käytä juurikaan päihteitä, en laittomia enkä laillisia ja se on oma valintani. Siinä ei ole sen suurempaa dramatiikkaa kuin se että ne eivät oikein enää anna minulle mitään. Suon kyllä päihtymisen muille, jos se hyvälle tuntuu eikä siinä ketään vahingoiteta. En näe viihdekäytössä ongelmaa eikä siinä sitä olekaan, jos siitä ei ongelmaa tehdä.
    Viimeaikaiset uutiset methamfetamiinin käytön moninkertaistumisesta kyllä vähän huolettaa, piri kun on melkoista törkyä eikä tietääkseni ole hyväksi kenellekään.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  9. anonume

    Puolueellista ja huonoa journalismia. Kirjoittaja laskeutui hetkeksi pilvistään tavalliseen lähiöelämään ja meinasi hyperventiloida. Lähinnä naurattaa tämä teksti.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  10. TaoKissu

    Psychedelics are illegal not because a loving government is concerned that you may jump out of a third story window. Psychedelics are illegal because they dissolve opinion structures and culturally laid down models of behaviour and information processing. They open you up to the possibility that everything you know is wrong.” -Terence McKenna

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *