Ei hakutuloksia.

Teksti  Anna Näveri

Maksullista vai ei?

Kuva: Arimo Kerkelä

Monille yliopistolla käytössä oleville maksullisille ohjelmistoille löytyisi ilmaisia vaihtoehtoja, joita opiskelijat voisivat käyttää vielä yliopiston verkon jätettyäänkin. Miksi niitä hyödynnetään niin vähän, ja olisivatko ne edes tarpeeksi hyviä akateemiseen opetukseen?

 

Maailmalta kantautuu ideologisia esimerkkejä. Yhdysvalloissa Stanfordin yliopiston musiikin laitoksella on siirrytty käyttämään kaupallisten sijaan avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Käytön lisäksi opiskelijat myös kehittelevät ohjelmistoja eteenpäin itse.

Avoimen lähdekoodin puolustajien mielestä täällä meillä esimerkiksi tilasto-ohjelma SPSS:n voisi paikata R-nimisellä ohjelmalla, lähdeviitteet saisi talteen RefWorksin sijaan maksutta Zoterolla, kuvat aamuokattua Gimpillä, opiskelijalehden taitettua Adoben InDesignin sijaan Scribuksella ja 3D-mallintamista sekä animaatiota luotua monimutkaisen ohjelmiston mainetta kantavalla Blenderillä.

Voitaisiinko Jyväskylässäkin siirtyä Stanfordin musiikin laitoksen tavoin avoimen lähdekoodin suuntaan? Miksi kaupallisia ohjelmia ei korvattaisi ilmaisilla?

”Vastaus kysymykseen on monisyinen”, aloittaa IT-tiedekunnan tohtorikoulutettava Paavo Nieminen, joka toimii ohjelmistotekniikan opintoneuvojana.

”Tilasto-ohjelmistot SPSS ja Matlab ovat käytössä varmasti sen takia, että ne ovat hyviä. Ilmainen vaihtoehto R taas on vaikeampi käyttää. Siinä on sellainen oppimiskynnys, että sen käyttöä ei ehditä välttämättä kahden opintopisteen kurssilla opettaa. Ei ehditä kouluttaa sellaisen ohjelmiston käyttöön, joka on hankalampaa kuin vaan klikkaaminen”, hän toteaa.

”Jollain laitoksella saattaa tilastollisten menetelmien opetus olla siinä, että kaksi tai kolme luentoa katsotaan SPSS:ää ja eletään sillä”, Nieminen jatkaa.

Toisaalta Niemisen mielestä simppelimpään taulukkolaskentaan ja tekstinkäsittelyyn tarkoitetut Microsoftin Wordin ja Excelin kaltaiset ohjelmistot eivät ole parempia kuin vaihtoehtoinen Open Office.

 

Yliopistolla ison ohjelmiston vaihtaminen toiseen on pitkän harkinnan tulos. Ensin pitää koekäyttää ja testata.

”Avoimen lähdekoodin ohjelmia on yritetty ottaa käyttöön yliopistolla, mutta paine käyttää tiettyjä ohjelmia on ollut suuri opiskelijoiden ja henkilöstön puolelta”, kertoi JYYn korkeakoulupoliittinen sihteeri Susanna Koistinen Jylkkärille viime keväänä.

Koistisen mukaan myös päinvastaisia toiveita on kuulunut.

Paine käyttää tiettyjä ohjelmistoja juontaa työelämän vaatimuksista ja kampuslaisten kokemuksesta itse ohjelmistojen käytettävyydestä. Lisäksi vapaaehtoisten kehittämille maksuttomille ohjelmistoille ei välttämättä löydy tukea. Käyttäjällä ei siis ole varmuutta siitä, että joku tulisi korjaamaan tilanteen ongelmien ilmestyessä.

Toisin on kaupallisten verrokkien laita.

”Avoin lähdekoodi voisi toimia yliopiston käytössä, jos joku sen paketoi ja tarjoaa tukea tarvittaessa. Vähintään näihin systeemeihin pitäisi olla meillä paikallisia ylläpitäjiä, jotka pystyvät hätätilassa korjaamaan itsekin asioita. Se maksaisi tietyn henkilön palkan”, Nieminen sanoo.

Aivan ilmaista avoimeen lähdekoodiin siirtyminen ei Niemisen mukaan siis tulisi olemaan.

 

Yliopistolla käytössä olevien ohjelmistojen hankinnoista vastaa käytännössä IT-palvelut, tiedekuntien pyyntöjen perusteella.

”Jos ohjelmistopakettiin on löydettävissä tunnettu ja toimiva open source tai ilmaiseksi jaettava ohjelmisto, sitä pyritään opiskelijakäytössä ensisijaisesti suosimaan. Laajasti käytettyjen ohjelmistojen osalta pyritään edulliseen edu-hinnoiteltuun kampussopimukseen. Yhtään ylimääräistä euroa ei yliopistolla ohjelmista haluta maksaa, vaan käyttöön hankitaan mahdollisimman edulliset ohjelmistot”, kertoo kehittämispalvelujen päällikkö Markku Närhi IT-palveluista.

”Toinen lähtökohta ja toimivan ohjelmiston kriteeri on se, että meillä on käyttäjiä, jotka haluavat ja osaavat käyttää ohjelmistoja”, Närhi jatkaa.

Närhen mukaan avoimen lähdekoodin ohjelmien ongelmana on ollut ohjelmiston lyhyt elinkaari.

”Eli ihmisille vaan tulee niin paljon ongelmia järjestelmän yhteensopivuuden tai käyttöliittymän kanssa, että ohjelmisto jää kättämättä.”

 

Mitä taloudelliseen puoleen tulee, suuria summia yksittäisistä ohjelmista luopumalla ja ilmaisversioihin vaihtamalla ei IT-tiedekunnan dekaanin Pekka Neittaanmäen mukaan säästettäisi.

”Oppilaitoksilla on opetus- ja tutkimuskäyttöön tarkoitettavista ohjelmista  huomattavasti alempi hintataso kuin yrityksillä.”

Pekka Neittaanmäki. Kuva: Unto Luoto
Pekka Neittaanmäki. Kuva: Unto Luoto

Suurin osa ohjelmistoista on ostettu kampuslisenssillä koko yliopiston käyttöön. Yksittäisiä ohjelmistoja sen sijaan hankitaan erikseen kone- ja käyttäjäkohtaisesti.

”Esimerkiksi Adoben ohjelmistojen osalta ei ole lähdetty kampuslisenssiin, koska se olisi kohtuuttoman kallis suhteessa käyttömäärään”, Markku Närhi sanoo.

Adoben sovelluksia kuitenkin käytetään opetuksessa, koska sen ohjelmat ovat monella alalla työelämässä standardi, joiden hallitsemista työnantaja vaatii jo hakemusvaiheessa.

Usein yksittäisille koneille hankittavien kalliiden ohjelmistojen lisenssejä ostetaan isoilta kaupallisilta tarjoajilta, pääasiassa amerikkalaisilta yrityksiltä.

”Siinä ei yksittäinen asiakas pysty vaikuttamaan hinnoittelumalliin kovinkaan paljon”, Närhi lisää.

 

Ilmaisohjelmilla on myös puolustajansa. 3D-mallintamista viime vuonna yliopistolla pelikurssilla opettanut Risto Koskenkorva on sitä mieltä, että kaupallisista ohjelmista maksetaan myös opetuksessa turhaan ‒ ja ennen kaikkea laiskuudesta johtuen.

”Ei yliopistolla tai työnantajan puolella välttämättä tiedetä kuin se yksi ohjelma, joka on alan standardi, ja sitä sitten opetetaan.”

“Nykyisellään ei opeteta edes pikkuisen niitä ilmaisia ohjelmia. Ihmiset ovat liian varovaisia käyttämään niitä, koska standardiohjelmistot opettaa sellaiseen ’tee meidän tavalla, älä kysele asioita, äläkä niinku mieti’-tapaan”, hän kritisoi.

 

Lue lisää:

Animoinnista opintopisteitä syksystä lähtien (24.4.2015)

Korpin kohtalosta riidellään (24.4.2015)

Opintopisteitä saa netistä (3.9.2012) 

  1. Rikupekka Oksanen

    Yliopistolla on laajassa käytössä paljon avoimen lähdekoodin ratkaisuihin perustuvia palveluita, joita on mm. IT-palveluissa sitten jalostettu eteenpäin käyttäjiltä tuleen palautteen perusteella.

    Yliopiston www-sivustot, Koppa ja Avoimen yliopiston Koppa oppimateriaalin jakamiseen, Moniviestin-videoportaalit, ePortfolio, Opiskelijankompassi, verkkomaksupalvelut – kaikki on rakennettu Plone-sisällönhallintajärjestelmän päälle. Osa kehitetyistä lisäosista on jaettu avoimesti.

    TUTKA-tutkimustietojärjestelmän taustalla on Zope-sovellusarkkitehtuuri, Kirjaston JYX-julkaisuarkisto perustuu DSpace-järjestelmään.

    Pilottiin tuleva tutkimusaineiston hallintajärjestelmä iRods on ehtaa Open Sourcea. Siihen kehitetty hallintakäyttöliittymä jaetaan pian avoimesti GitHubissa.

    Kaikissa näissä on paljon hyötyä siitä, että voidaan tehdä integraatioita omien ja ulkoisten järjestelmien välille. Vaikka Open Sourcekaan ei ole ilmaista (kehittäminen maksaa), niin sentin senttiä ei ole tarvinnut maksaa lisenssikustannuksia tai hankintakustannuksia tai käyttäjämäärän mukaan maksettavia korvauksia.

    Avoimessa lähdekoodissa on monta hyvää puolta. Yksi on se, että niitä on helppo lähetä kokeilemaan ja pilotoimaan ilman työläitä ja kalliita kilpailutuksia. Lisäksi tuki ja kehittäminen voidaan pitää lähellä käyttäjiä. Uusia ominaisuuksia esim. Ploneen voidaan yksinkertaisesti asentaa ja katsoa mihin niillä päästään. Yksi esimerkki on sähköiset lomakkeet, joita yliopistolla on luotu tuhansia ja niiden päälle on sittemmin kehitetty esim. maksuominaisuuksia jotka on integroitu taloushallinnon järjestelmiin.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Risto A. Paju

    Avoimen lähdekoodin ohjelmistoissa on kyse hieman muustakin kuin ilmaisuudesta. Kyse on periaatteista, joiden luulisi kiinnostavan juuri yliopistoväkeä.

    Tieteen tekemiseen kuuluu, että tulosten lisäksi julkaistaan myös menetelmät. Tieteen tuloksiin voi luottaa, vaikka ei itse perehtyisi tarkasti menetelmiin, koska julkaisutapa paljastaa mahdolliset ongelmat ennen pitkää.

    Kun ohjelmistoja tehdään tiedetyyliin, saadaan avointa lähdekoodia. Suljetut ohjelmistot edustavat vastaavasti eräänlaista salatiedettä. Niistä voi tulla ongelma myös varsinaisessa tieteen tekemisessä, jos niitä käytetään oleellisena osana itse tutkimusta. Esimerkiksi fysiikan ja kemian mallinnuksessa tämä on jo varsin yleistä. Tällainen tutkimus, jossa edes tutkija itse ei tiedä kuinka hänen käyttämänsä menetelmä oikeasti toimii, on yhtä tieteellistä kuin matematiikan koevastaus ”laskin laskimella”.

    Avoimilla ohjelmistoilla on usein maine huonosta käytettävyydestä. Vertailu on hankalaa, koska suoria vastineita harvoin löytyy, poikkeuksena esim. mainittu OpenOffice. Moni avoin ohjelmisto onkin alunperin tutkijan itselleen tekemä työkalu, kuten matematiikassa ja tilastotieteissä käytettävät Latex ja R. Ne voivat vaikuttaa aluksi vaikeilta, mutta pidemmän päälle työ on usein sujuvampaa ja tehokkaampaa. Siksi näiden aineiden opiskelijat tyypillisesti opettelevat kyseiset ohjelmat — parin viikon kurssi säästää reippaasti aikaa ja vaivaa tulevassa tutkimustyössä. Moni kaupallinen ohjelma taas näyttää helpolta, mutta ei kasva käyttäjänsä osaamisen mukana. Se on kuin polkupyörä, josta ei saa apupyöriä pois.

    Jos tarkoitukseen sopivia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja tai tukea nykyisiin ei ole saatavilla, voi palkata tehtävään sopivia henkilöitä tai yrityksiä. Koodin avoimuus ei tarkoita ilmaisuutta siinä mielessä, että kehitystyötä pitäisi tehdä ilmaiseksi. Maksetaanhan monelle tutkijallekin avoimen perustutkimuksen tekemisestä. Tukipalveluista voi maksaa kotimaisille tekijöille sen sijaan, että syytäisi rahaa ulkomaille.

    Söisitkö muuten mielelläsi ruokaa, jonka valmistusaineet ja -menetelmät ovat salaisia?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *