Yliopisto-opintosi ovat kuin VR:n junamatka: lähtöasemalla tiedät määränpääsi ja mahdollisen saapumisajan. Välietapitkin kuuluvat matkaan – joskus vaihtojuna voi olla pahasti eksyksissä tai huomaat astuneesi aivan väärään junaan.
Konduktööri on kiinnostunut opintolipustasi ja matka-ajastasi ja varmasti sakottaa saamattomuudestasi, jos olet ollut pummaustuulella. Vieressä istuvat ihmisesi vaihtuvat krapulaisesta siistiin matkaajaan, ja omakin tilasi voi herättää enemmän tai vähemmän kummeksuvia katseita matkapäivästä riippuen.
Inhottavaa on se, että junamatkan kalusto voi pettää minä hetkellä hyvänsä, jolloin on vain odotettava toista veturia hinaamaan pahimpien karikoiden yli.
Omituisintahan tässä on se, että kesäkin saattaa yllättää VR:n. Tällöin opintojunaliikenne saattaa seisoa paikallaan, vaikka tarkoitus oli saavuttaa vaikka mitä etappeja. Eivätkä talven 30 asteen pakkasetkaan ole tekosyy vaan aito realiteetti, mikä voi estää junan liikkumisen kotoa kampukselle.

Oma juna on jo melkein päätepysäkillä. Johan sitä matkaa on kestänyt kolme vuotta, vaikka kuvittelin istuvani nopeimmassa Pendolinossa ilman välipysähdyksiä.
Ensimmäinen etappi oli heti alkutaipaleella, kun eksyin piipahtamaan seikkailumielellä ainejärjestön hallituksen vaunussa, jossa vuosi vierähti kuin hetki ravintolavaunussa konsanaan. Seuraavasta vaunusta löytyi ylioppilaskunnan hallitus, jolloin opintoveturi taisi olla aika paljolti varikolla – ellei lähes koko vuoden ajan.
Konduktöörikin oli siitä vähän ihmeissään, mutta oli mahtavaa nähdä uusia jännittäviä maisemia ja oppia tuntemaan muita opintomatkaajia!
Jotta pääsee lopulta päätepysäkille, on sukellettava vielä viimeiseen gradutunneliin, joka voi alkuun näyttää varsin synkältä ja pitkältä. Pelottavaksi tunnelin tekee se, ettei välttämättä ole tarkkaa suuntaa saati tietoa, kulkeeko juna ollenkaan.
Onneksi rata vie eteenpäin pimeydessä, vaikkei tunnelin päässä valoa näkyisikään. Lopulta valo vahvistuu, ja junan ovet aukeavat tunnelin jälkeisellä päätepysäkillä, missä voi toivottaa antoisaa matkaa uusille junaan astuville opiskelijoille.
Ja onhan se opintojunassa istuminen ihmisen parasta aikaa, jota kaiholla muistetaan ja manataan! Lähes yhtä ikimuistoista kuin junan vessat.

Kati Kukkonen

Kirjoittaja on JYYn edustajiston varapuheenjohtaja.