Jyväskylän yliopiston entinen rehtori, ministeri Antti Tanskanen julisti hieman ennen yliopistojen avajaisia opintotuen olevan syynä sille, että valmistuminen venyy. Äkkiseltään syitä voisi kuvitella muitakin: olemattoman opinto-ohjauksen, monialaisuuden ja kansainvälistymisen paineiden sekä akateemisten korkean työttömyyden. Voi Tanskanen toki olla oikeassakin: tunnetusti sillä viidensadan euron kuukausittaisella potilla kelpaa rellestää vuosikausia.
Lääkkeenä Tanskanen tarjoaa lisää opintolainaa. Opiskelevan nuorison suurin synti kun on töissä käyminen, mitä mokomat kehtaavat vielä pitää itsestäänselvyytenä. Itsekkäät akateemiset vievät vähemmän koulutettujen paikat palvelualoilta. Näin ei monessa muussa maassa ole, tietää Tanskanen.
Ei olekaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa – mistä huippuyliopistojen mallia Suomeen on haettu – monet yliopisto-opiskelijat tekevät peräti kahta työtä rahoittaakseen opintonsa. Esimerkiksi lukuvuonna 2008–2009 maassa otettiin silti peräti 95 miljardin euron edestä lainaa opintoja varten. Siinä saa olla jo aika varma työllistymisestään.
Tässä lehdessä sivutaan opiskelijan taloutta monestakin näkökulmasta.
Keskiaukeamalla puhutaan perustulosta, joka ei ole ongelmaton, mutta selventäisi tukiviidakkoa. Sivulla 15 Keskimaan toimitusjohtaja kertoo, etteivät palvelualat pärjäisi ilman opiskelijatyövoimaa. Ja uutisaukeamalla kerrotaan, ettei se opintolainakaan aivan autuas ratkaisu ole: velkojapankki kannattaa valita huolella, ja takaisinmaksu ei välttämättä aina suju kuten suunniteltiin.
Valtion kasvutyöryhmää johtaneen ministeri Tanskasen esitykset huokuvat niitä vanhoja hyviä aikoja, jolloin valmistumisen jälkeen saattoi luottaa vakiviran löytymiseen, vaikkei aikaisempaa työkokemusta ollut. Lainarahan heiluttelu pätkätyösukupolven nenän edessä on paitsi röyhkeää myös työttömyystilannetta ja vääjäämätöntä korkojen nousua ajatellen vastuutonta.
Maailma on muuttunut, Anttiseni. Nyt vähän valoja päälle siellä Helsingissä.
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi