Sanotaan, että nuorten asioita pitää parantaa ja nuoria pitäisi siksi saada päättäjiksi. Kuulemma nuoret myös tuovat politiikkaan uusia ja raikkaita ajatuksia.
Ajatellaan, että nuoriso muodostaa erityisen valaistuneen ihmislajikkeen, jota nyt sorretaan ja joka valtaan päästyään korjaisi ensin nuorten ja sitten heti perään koko maailmankaikkeuden asiat.
Todellisuudessa nuorten ylistäminen on falski klisee, jolla nuoret imartelevat itseään ja pitempään eläneet mielistelevät niitä, jotka ovat olleet olemassa vasta vähän aikaa.
Nuoret eivät vielä ole ehtineet kokeilla nuorena aikuisena, keski-ikäisenä tai vanhana olemista. Siksi he eivät ole vielä oivaltaneet, ettei nuoriso ole mikään erityinen ja kaiken mullistava uusi ihmislajike, vaan pelkkä yleisnimitys niille yksilöille, jotka ovat sattuneet syntymään vasta parin viime vuosikymmenen aikana. (Nuoret: Tiedoksi, että ihmisiä syntyy koko ajan lisää. Niin on itse asiassa tapahtunut jo useamman vuoden ajan. Nuoruus ei siis ole kovin uusi ilmiö.)
Ne nuorten raikkaat ideatkin ovat yleensä uudelleen keksitty pyörä, vieläpä varsin kantikas sellainen. Kun ei vielä tiedä, miten maailma toimii, ei kannata ryhtyä sitä korjaamaan. Hyvänä esimerkkinä Kiinan kulttuurivallankumous, joka päästi nuorison hillumaan vapaasti. Illuusio nuorison kollektiivisesta fiksuudesta karisee, kun lukee vihervasurinuorten, persunuorten tai kokkarinuorten vaaliohjelmia.
Vihervasurinuoret haluavat kieltää autoilun (koska eivät vielä itse tarvitse autoa lasten viemiseksi päiväkotiin) ja elättää kaikki maailman köyhät Suomen valtion rahoilla, persunuoret sulkea rajat muuttolinnuiltakin ja kokkarinuoret poistaa verot (koska iskä ei pidä veroista) ja sosiaaliturvan (koska rahaahan saa aina iskältä tai jos ei rahaa, niin kivan duunin iskän firmassa).
Löytyy toki fiksuja yksilöitä nuoristakin. Fiksuus ei kuitenkaan ole missään yhteydessä ihmisen ikään, kuten ei myöskään pöljyys.
Pasi Ilmari Jääskeläinen