Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Jaana Kangas

Äänestysprosentti ylös sakon uhalla

Muun muassa Belgiassa ja Australiassa kansalaisilla on velvollisuus äänestää. Äänestyspakko parantaisi tutkijan mukaan demokratian edustavuutta.

Äänestysprosentin nostaminen kuntavaaleissa on yksinkertaista: tehdään äänestämisestä pakollista.

Näin ajattelee Pennsylvanian yliopiston politiikan tutkija Peter Miller, joka on tutkinut ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Miller puhui 16. maaliskuuta Jyväskylässä Fulbright forumissa. Hän on tällä hetkellä Fulbright-stipendillä tutkijana Tampereen yliopistossa.

”Tehdään äänestämättä jättämisestä rikos. Jos äänestämättä jättäminen maksaa, ihmiset ilmaantuvat paikalle vaikka vain välttääkseen sakot”, Miller sanoo.

Äänestyspakko nousee Suomessa esille erityisesti kunta- ja eurovaalien yhteydessä, joissa äänestysprosentit jäävät yleensä alhaisiksi. Neljässäkymmenessä vuodessa suomalaisten äänestysinnokkuus kuntavaaleissa on laskenut 20 prosenttiyksikköä vajaaseen 60 prosenttiin.

”On ironista, että ihmiset äänestävät innokkaammin presidenttiä, jonka rooli on lähinnä seremoniallinen, mutta jättävät äänioikeutensa käyttämättä, kun kysymys on omaan arkeen liittyvästä päätöksenteosta.”

Äänestäminen on pakollista esimerkiksi Belgiassa ja Australiassa, joissa äänestämättä jättämisestä seuraa sakko. Äänestysprosentti on molemmissa maissa korkea, yli 90 prosenttia.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa harvempi kuin joka kolmas alle 25-vuotias

Millerin mielestä velvollisuus äänestää korjaisi alhaisen äänestysprosentin lisäksi monia muitakin äänestämiseen liittyviä ongelmia. Vanhemmat ihmiset äänestävät nuoria enemmän, samoin koulutetut käyvät vaaliuurnilla kouluttamattomia ahkerammin.

Esimerkiksi vuoden 2012 kuntavaaleissa harvempi kuin joka kolmas alle 25-vuotias käytti äänioikeuttaan. Aktiivisimpia äänestäjiä olivat 55-69-vuotiaat, joista vaaliuurnilla kävi yli 70 prosenttia.

”Demokratian sanotaan olevan paras tapa ratkaista kollektiivisia ongelmia. Mutta pitääkö se paikkaansa, jos vain hieman yli puolet ihmisistä ilmaisee mielipiteensä? Demokratiaan sisältyy ajatus siitä, että jos kaikki äänestävät, niin ratkaisu on parempi, koska kaikki ovat vaikuttaneet siihen.”

Mutta onko äänestämään pakottamisessa mitään mieltä? Eikö ihmisillä ole oikeus jättää äänioikeutensa käyttämättä?

”Ketään ei pakoteta äänestämään, ainoastaan ilmaantumaan äänestyspaikalle. Äänestyslipun voi repiä tai voi äänestää tyhjää. Yksi äänestyspakon seuraus on, että hylättyjen äänien määrä kasvaa, mutta hyödyt ovat silti suuremmat”, Miller uskoo.

Niin kauan, kun äänestäminen on oikeus eikä velvollisuus, ihmisten äänestyskäyttäytymiseen pitää yrittää vaikuttaa muilla keinoilla.

Ihmiset äänestävät sitä todennäköisemmin, mitä kätevämpää se on.

Yksi Millerin tutkimusaiheista on convenience voting eli se, miten äänestämisen helpottaminen ja sujuvoittaminen vaikuttavat ihmisten äänestysinnokkuuteen.

Ihmiset äänestävät sitä todennäköisemmin, mitä kätevämpää se on. Tärkeintä on sijoittaa äänestyspaikat oikeisiin kohtiin eli sinne, missä ihmiset liikkuvat muutenkin. Suomessakin käytössä oleva ennakkoäänestys on yksi kätevän äänestämisen muoto.

Äänestämisen kätevyyden tulevaisuus on internetissä, Miller uskoo. Hänen visiossaan puhelimeen tulee ilmoitus vaaleista, kansalainen äänestää  internetin välityksellä ja sillä selvä. Ei kuitenkaan ole selvää, lisäisikö sähköinen äänestys äänestysaktiivisuutta.

”On viitteitä siitä, että esimerkiksi ennakkoäänestys ei todellisuudessa lisää äänestysaktiivisuutta, sillä ne, jotka käyvät äänestämässä ennakkoon, tekisivät sen myös vaalipäivänä”, Miller sanoo.

Sähköisessä äänestämisessä on edelleen paljon ratkaisemattomia kysymyksiä. Miten varmistetaan, että äänen antaa oikea henkilö eikä kukaan valvo hänen selkänsä takana äänestyspäätöstä? Miten varmistetaan, että jälkikäteen ei voida yhdistää, kuka on äänestänyt ketäkin?
”On jännä nähdä, pystytäänkö näitä ongelmia koskaan ratkaisemaan niin, että voitaisiin siirtyä täysin sähköiseen äänestämiseen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.