Niklas Pelkonen

Räjäyttäjien harmaa tupla on yksi yhtyeen vahvimmista levytyksistä, joka perustelee kestonsa moneen kertaan, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Itseironiseksi taantuva köppäisyys vetää maton elokuvan omien jalkojen alta. Lopputulos on jatkuvasti melkein huvittava, kuten Sami Hedberg tai räkä, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jotenkin Jussi Murikka palasi – Aleksi Mäkelän surkea uudelleenlämmittely epäonnistuu kaikessa, mikä Häjyissä toimi, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Hetkittäisestä epätasaisuudesta huolimatta Lehmä synnyttää yöllä on suvereeni romaani, joka kuvaa juurettomuudesta kumpuavaa pahoinvointia vaikuttavasti, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Vuoden kolmas Stöö-julkaisu Atog on artistin paras kokonaisuus sitten Iso vauva Jeesus -klassikon, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Kahden osan perusteella Villeneuven Dyyni on tarinallisesti turvonnut rahjus, jolla ei ole muuta annettavaa kuin komea ulkokuori, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.