Arviot

Elokuvan teemoja käsitellään suoraan ja romantisoimatta. Hahmojen elämisen tuska välittyy kankaan läpi elokuvasaliin, ja lopussa on vaikeaa päästä tuolilta ylös, kirjoittaa Aliisa Järvinen.

Trillerinomaiseksi sävyttyvä kerronta on kiehtova keino kuvata kirkon sisällä vaanivia vaaroja, kirjoittaa Saara Nenonen.

Levyn keskiössä on ajatus meressä yksin möllöttävästä kalasta, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Tarustoja ja uskontoja yhdistelevä Vainajala kuvaa kuolemanjälkeistä elämää ymmärrettävästi, kirjoittaa kriitikko Lasse Petman.