Ei hakutuloksia.

Teksti Lasse Petman Kuva Riku Suonio

Teatteriarvio: Kuolleet katuvat, pelkäävät ja toimivat elävien tavoin – Jyväskylän ylioppilasteatterin Vainajala tarkastelee kuolemanjälkeistä elämää keskittyen ihmiseen

Jyväskylän ylioppilasteatterin näytelmä Vainajala kuvaa tuonpuoleista maailmaa, jossa vellotaan pysähtyneessä ajassa ja epätoivossa.

Tarustoja ja uskontoja yhdistelevä Vainajala kuvaa kuolemanjälkeistä elämää ymmärrettävästi, kirjoittaa kriitikko Lasse Petman.

OHJAAJA-KÄSIKIRJOITTAJA Jussa Palve on ohjannut eklektisen eli useista lähteistä lainaavan näytelmän tuonpuoleisesta. Teoksen nimi on Vainajala, ja se on Jyväskylän ylioppilasteatterin syyskauden esitys.

Keskeinen teema on kuolemanjälkeinen elämä.

Näytelmän tuonpuoleinen eli Vainajala on eräänlainen pastissi, mukaelma Tuonelasta. Kuvastosta löytyy muun muassa viittauksia kristinuskoon, sekä skandinaavista ja pohjoismaista mystiikkaa, kuten sankarivainajien asuinsija Valhalla ja Kalevalan hauen suoli. Tuo suoli on Tuonelan osa, josta ei ole paluuta tämänpuoleiseen elämään. Itse Vainajalaan eli tuonpuoleiseen taas saavutaan – niin ikään kalevalaiseen tapaan – ylittämällä Tuonen joki.

Vaikka myyttejä on runsaasti, voimakkaimmin teos kuitenkin lainaa Danten 1300-luvun runoelmaa Jumalainen näytelmä.

Danten matkaa paratiisiin, läpi kiirastulen ja helvetin, voidaan tarkastella ja tulkita moraalisena kuvauksena yhteiskunnasta. Jumalaisessa näytelmässä jokainen synti tuomitaan, mutta rangaistuksen voi välttää muuttamalla käyttäytymistään.

 

MYÖS VAINAJALAA voi tulkita moraalisen yhteiskuntakuvauksen kautta. Palven näytelmän tuonpuoleiseen päätyneet eivät suorita hyveitä, mutta moraalinen elämä tuottaa sielläkin hyviä lopputuloksia.

Vainajalassa asuvien synnit vaikuttavat olevan samoja, joita elävät tämänpuoleisessa tekevät päivittäin. Vainajalassa valehdellaan, siirretään vastuuta ja ollaan väkivaltaisia. Danten kiirastulta siellä ei ole, mutta näytelmän hahmot joutuvat tarinassa yhteisölliseen vastuuseen teoistaan.

Yhteisöllisyyden ja perheen tärkeys nousevat keskeiseksi Vainajalan yhteiskuntakuvauksessa.

Kuolleiden yhteisö toimii elävien yhteisön tavoin. He saattavat toisiaan kotiin ja muistelevat rakkaitaan. He tunnustavat ja katuvat tekojaan sekä pelkäävät muistojen menettämistä.

Palve on onnistunut ensimmäisessä kokopitkässä ohjaustyössään. Esitys on myös audiovisuaalisesti vaikuttava. Näytöksen aikana muuttumatonta teatterikulissia hallitaan näyttävästi valoa projisoimalla. Äänisuunnittelu vahvistaa tarinakerrontaa ja on laadukasta. Milja Mehtonen majakanvartijana ja Hannele Kemppainen valvojana tekevät kumpikin erinomaisen, näytöstä kannattelevan roolityön.

 

TEOS MYÖS ottaa kantaa. Se rohkaisee puhumaan kuolemasta ja siihen liittyvistä käsitteistä.

Palven tavoite ei ole selittää vaan tarkastella kuoleman jälkeistä elämää. Teos huvittelee ajatuksella siitä, millainen vainajien olinpaikka mahdollisesti on. Tarustoja ja uskontoja tarkasteleva Vainajala kuvaakin kuolemanjälkeistä elämää yleismaallisesti ja ymmärrettävästi.

Ihminen on kulttuurin luomus ja kulttuuri ihmisen. Kuolemanjälkeisen elämän käsitteellistäminen on kulttuureille ilmeistä ja välttämätöntä.

Vainajalan kuvaus tuonpuoleisesta on hyvä, koska se keskittyy ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa.

 

Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Vainajala. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jussa Palve. Rooleissa: Jukka Hämäläinen, Hannele Kemppainen, Jasmin Lehti, Milja Mehtonen, Aarne Nyman, Touko Rauhala ja Inga Sauranen. Produktio on tuotettu yhteistyössä Kansalaisfoorumin ja Työväen Näyttämöiden Liiton kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.