Huh huh, mä sanon. Kevään toisen Jyväskylän ylioppilaslehden pääjuttu on toimittajalle lähes painajainen. Aihe on vaikeasti hahmotettava, tärkeä, mutta päällisin puolin jopa tylsä.

Lue lisää: Viides murros

Korkeakoulukonserni kuulostaa jo sanana siltä, että moni vaihtaisi mieluummin sivua. Se on pitkä, kömpelö ja hankala edes lyhentää. Ensimmäisenä mieleen tuleva lyhennevaihtoehto ei ilmeisistä syistä kelpaa. Konserni tänne Jyväskylään joulukuussa kuitenkin muodostettiin.

Korkeakoulukonserniin on ladattu paljon odotuksia niin kaupungin kuin Jamkin ja yliopistonkin puolella. Yhteistyön uskotaan tuottavan Jyväskylään elinvoimaa ja kasvattavan kaupungin houkuttelevuutta tulevien opiskelijoiden silmissä. Vielä on liian aikaista arvioida, onko Jamkin ja yliopiston kokoaminen saman rakenteen alle hyvä ratkaisu. Ainakin Jyväskylässä on tunnistettu se ilmeinen ongelma, jota tässä yritetään ratkoa.

Suomalaiset ikäluokat kutistuvat rajusti, ja samalla pienenee myös kotimaisten opiskelijoiden määrä. Siksi sekä yliopisto että vielä painokkaammin Jamk ovat korostaneet kansainvälistymisen merkitystä. Kaikkia opiskelijoita ei kuitenkaan voi hakea Suomen rajojen ulkopuolelta. Tuoreimmassa Jylkkärissä (2/2026) asian sanoo suorasanaisimmin Jyväskylän yliopiston hallituksen puheenjohtaja Antti Koivula. Suomessa on hänen mukaansa yksinkertaisesti liikaa korkeakouluja, ja edessä voi olla korkeakoulujen pudotuspeli.

SE, MILLAINEN kaupunki Jyväskylä nykyään on, on pitkälti seurausta Jyväskylän seminaarin perustamisesta ja siitä myöhemmin kehittyneestä yliopistosta. Pitkät perinteet ja vahva asema tuovat jonkin verran turvaa, mutta ne eivät takaa mitään. Rehtori Jari Ojalan mukaan Jyväskylän yliopisto on isossa kuvassa vielä hakupaineyliopisto. Juuri siksi asemastaan on pidettävä kiinni jo nyt, ei vasta sitten, kun kilpailu kiristyy toden teolla.

Demografisten muutosten vuoksi on varsin todennäköistä, että Suomen korkeakoulukenttää myllätään tulevina vuosina kovalla kädellä. Samalla heräävät väistämättä myös aluepoliittiset intohimot. Osaako kukaan nimetä yhtäkään kaupunkia, joka luopuisi mielellään ammattikorkeakoulustaan, saati yliopistostaan?

Jyväskylän valinta on hypätä konsernikelkkaan. Se ei ole suomalaisessa korkeakoulukentässä enää mikään poikkeus: Suomen 38 korkeakoulusta 14 kuuluu jo konsernirakenteeseen. Siksi Jyväskylän ratkaisua kannattaa tarkastella muutakin kuin paikallista hallintouudistusta vasten. Se voi olla myös varautumista aikaan, jolloin korkeakoulujen välinen kilpailu muuttuu paljon nykyistä kovemmaksi.

Siksi korkeakoulukonsernista ei pitäisi puhua vain yhteistyön, synergian ja vetovoiman kielellä. Kyse on myös vallasta, asemasta ja siitä, miten Jyväskylä aikoo pärjätä aikana, jolloin joku väistämättä häviää.