Ei hakutuloksia.

Teksti Lauri Niemelä Kuvat Lauri Niemelä

Vuodet vierivät, terapiajonot eivät — Vain puolet suomalaisista voivat saada Kelan tukemaa psykoterapiaa ja heillekin tie on pitkä ja usein kivinen

Kelan tukemaan kuntoutuspsykiatriaan on jopa vuosien jono. Ratkaisuja on esitetty, mutta otetaanko niitä käyttöön?

Pitkissä terapiajonoissa tuskin on enää mitään uutta. Yliopistokaupungeissakin terapiaa saattaa joutua odottamaan jopa vuoden. Mieli ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeckin mukaan yliopistokaupunkien tilanne on itse asiassa paras. Huonoin tilanne taas on pienillä paikkakunnilla, Itä-Suomessa ja Lapissa.

Maria pääsi terapiaan onneksi poikkeuksellisen nopeasti. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi Marian nimi on muutettu. Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa saadakseen tulee ensin olla vähintään kolmen kuukauden hoitosuhde lääkärille sekä psykiatrin B-lausunto.

Kuntoutuspsykoterapiaa voi saada, jos opiskelu- tai työkyky on mielenterveyden ongelmien vuoksi uhattuna.

”Otin viiteentoista terapeuttiin sähköpostilla yhteyttä, ja sopiva terapeutti löytyi jo näistä viidestätoista. Kelan sivuilla olisi ollut terapeutteja neljään viidentoista ihmisen satsiin, jos tästä ensimmäisestä ei olisi löytynyt sopivaa,” Maria kertoo.

 

Maria oli siis erittäin onnekas, koska Jyväskylässäkin terapiaa voi joutua odottamaan pitkään. Wahlbeckin mukaan terapiajonojen taustalla on kaksi keskeistä ongelmaa: taloudellinen epätasa-arvo sekä terapeuttien määrä.

Kuntoutuspsykoterapiaa pitää anoa erikseen, eikä se kuulu julkisen terveydenhuollon piiriin. Vaikka Kela korvaakin osan terapian hinnasta, terapia usein maksaa Kelan korvausta enemmän. Esimerkiksi yksilöterapiasta Kela korvaa 57,60 euroa per kerta. Esimerkiksi Mehiläisellä yhden terapiakäynnin hinta on keskimäärin 99-109 euroa. Väliin jäävän summan asiakas joutuu maksamaan itse. Monelle pienituloiselle tämä on liikaa.

 

Raha oli osasyy siihen, miksi Maria pääsi nopeasti terapiaan.

”Olen työssäkäyvä ihminen. Julkisella olisin joutunut odottamaan psykiatrikäyntiä, eli B-lausuntoa, ties kuinka pitkään.”

Maria hakikin B-lausunnon yksityiseltä. Hän kuitenkin huomauttaa olevansa tässä suhteessa etuoikeutettu, eikä hänen kokemustaan voi yleistää.

”Niin inhottavaa kuin se onkin, rahasta oli tässä apua. Ei tietenkään minun kannaltani inhottavaa, mutta onhan se perseestä, että julkisella puolella menee jonot niin pitkälle.”

Maria sai lopulta palvelusetelin yksityiselle puolelle, mutta siinä vaiheessa hän oli käynyt terapiassa jo pari kuukautta.

Raha oli osasyy siihen, miksi Maria pääsi nopeasti terapiaan.

Ratkaisuksi on esitetty terapian tuomista julkisen terveydenhuollon piiriin. Tätä ajaa Mieli ry:n lisäksi myös esimerkiksi Terapiatakuu-kansalaisaloite. Mikäli terapia tuotaisiin osaksi julkista terveydenhuoltoa, olisivat terveyskeskukset velvollisia järjestämään asiakkaalle lyhytterapiaa.

Käytännössä tämä tapahtuisi joko terveyskeskusten omana toimintana tai asiakasseteleiden kautta, jotka kävisivät maksuna yksityisille terapeuteille. Asiakasseteliin ei liittyisi omavastuuta.

”Terapia pitäisi tuoda samalle linjalle muiden hoitojen kanssa. Suomessa voi saada fysioterapiahoitoa tai jalkahoitoa ilmaiseksi terveyskeskuksista, mutta ei psykoterapiaa,” Wahlbeck summaa.

 

Suomen ylioppilaskuntien liitto vaatii Terapiatakuun toteuttamista tämän hallituskauden aikana. SYL haluaa asiasta päätöksiä puoliväliriihessä.

Joissakin kunnissa ja kaupungeissa tällainen järjestely on jo otettu käyttöön, vaikka Terapiatakuu-kansalaisaloitetta ei olekaan vielä käsitelty eduskunnassa loppuun. Järjestely on toiminut Wahlbeckin mielestä hyvin.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueen Terapiat etulinjaan -hanke rahoitetaan valtionavustuksilla. Hankkeella myös valmistaudutaan Terapiatakuun toteuttamiseen.

 

Wahlbeckin mukaan Terapiatakuu kattaa maksimissaan kaksikymmentä terapiakertaa. Moni saa avun jo lyhyestä terapiasta, joten Terapiatakuu vähentäisi Kelan nykyiseen kuntoutuspsykoterapiaan kohdistuvaa painetta. Wahlbeck kertoo, että tällä hetkellä myös ihmiset, joille riittäisi lyhytterapia, joutuvat hakemaan Kelan pitkää kuntoutuspsykoterapiaa, koska muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole.

Mikäli Terapiatakuulaki menisi läpi, joutuisivat kunnat maksamaan terapiakulut Kelan sijaan. Monelle pienelle ja köyhälle kunnalle tämä ottaisi varmasti koville.

”On todella tärkeää, että valtionavustuksilla sitten autettaisiin näitä kuntia”, Wahlbeck toteaa.

 

Mieli ry:n laskelmien mukaan Terapiatakuun toteuttaminen maksaisi valtakunnallisesti vuodessa 35 miljoonaa euroa. Samaan aikaan se kuitenkin toisi myös 170 miljoonan euron säästöt.

Osa asiakkaista voi terapian jälkeen siirtyä takaisin työelämään. Lisäksi psykoterapiassa käyvät käyttävät vähemmän muuta terveydenhuoltoa. Myös työnantajat säästäisivät, sillä työssäkäyvät terapia-asiakkaat ovat työssä muita tuottavampia.

Mieli ry:n laskelmien perusteella Terapiatakuu olisi siis valtakunnallisesti kannattava sijoitus.

 

Terapia vaatii toimiakseen hyvää kemiaa asiakkaan ja terapeutin välillä. Sopivan terapeutin löytyminen voi olla tuuripeliä.

”Kävin kahdella terapeutilla tutustumiskäynnillä. Ensimmäisestä terapeutista päätin heti, että ei missään nimessä. Toisen terapeutin kanssa tuntui hyvältä, ja hänellä oli aikojakin heti,” kertoo Maria kokemuksistaan.

Maria itsekin huomauttaa, että hänellä oli tuuria matkassa. Hän oli jo vahvasti valmistautunut siihen, että terapeutin löytäminen on “pitkä ja kamala” prosessi. Terapeutin nopea löytyminen tuli hänellekin siis yllätyksenä.

 

Taloudellisen epätasa-arvon lisäksi toinen ongelma terapiajonojen taustalla on terapeuttien määrä. Wahlbeckin mukaan Suomessa on terapeutteja työelämässä viitisen tuhatta. Moni terapeutti on jo iäkäs, eikä uusia psykoterapeutteja kouluteta tarpeeksi. Vuosittain valmistuu noin 300 uutta terapeuttia, Wahlbeck täsmentää.

Jotta terapeuttien määrä saataisiin pysymään nykyisellä tasolla, pitäisi uusia terapeutteja valmistua vuosittain ainakin 400, Wahlbeck kertoo. Mikäli terapian saatavuutta halutaan parantaa, pitäisi terapeutteja valmistua vielä sitäkin enemmän.

”Varsinkaan lyhytpsykoterapeutteja ei valmistu riittävästi. Myös erityisesti ryhmäterapeutteja on Suomessa liian vähän.”

 

Pienen koulutusmäärän taustalla on psykoterapeuttikoulutuksen hinta, joka voi olla jopa 60 000 euroa. Yliopistot järjestävät psykoterapeuttikoulutukset tällä hetkellä täydennyskoulutuksina, jonka vuoksi valtio ei voi tukea niitä. Suuri hinta rajaa pois paljon hakijoita.

Wahlbeckin mukaan terapiakoulutus voitaisiin muuttaa täydennyskoulutuksista erityiskoulutuksiksi, joille on asetettu hintakatto. Lisäksi valtio voisi tällöin tukea koulutuksia.

Terapiakoulutuksen muuttamisesta täysin maksuttomaksi on tehty Psykoterapian puolesta -kansalaisaloite. Aloite sai tammikuussa kerättyä vaaditun määrän kannatusilmoituksia. Allekirjoitusten keruuaika loppui maaliskuussa. Aloite on lähetetty tarkistettavaksi, jonka jälkeen se lähetetään eduskuntaan.

Käytännössä noin puolet suomalaisista eivät voi saada Kelan tukemaa terapiaa, vaikka tarve olisikin.

Wahlbeck nostaa esille vielä kolmannen ongelman, joka ei suoranaisesti liity terapiajonoihin, mutta terapian saatavuuteen kylläkin. Kelan tukema kuntoutuspsykoterapia ei koske kaikkia. Kelan psykoterapiaa voi saada vain, jos opiskelu- tai työkyky on uhattuna. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevat tai iäkkäät, pian eläkkeelle siirtyvät eivät siis voi saada sitä.

Wahlbeck toteaakin, että käytännössä noin puolet suomalaisista eivät voi saada Kelan tukemaa terapiaa, vaikka tarve olisikin.

Wahlbeck kertoo, että jo aiemmin mainittu Terapiatakuu olisi ratkaisu tähänkin ongelmaan, koska Terapiatakuun tavoite on hoitaa ongelmia, ei ylläpitää työkykyä.

Viime keväänä koronan iskiessä Suomeen Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa jouduttiin nopeasti siirtymään lähityöskentelystä etäterapiaan. Nyt etäterapia on kestänyt joillakin jo noin vuoden ajan. Maria aloitti terapian juuri ennen Kelan etäterapiasuositusta.

”Ehdin nähdä terapeuttiani kasvokkain vain kerran ennen etäterapian alkua. Sen jälkeen olemme nyt vuoden aikana tavanneet kasvokkain vain 5–8 kertaa.”

Marian mukaan etäterapia on sujunut hyvin. Edes teknologia ei ole tuottanut ongelmia. Samaa kertoo myös psykologian professori Raimo Lappalainen. Lappalaisen mukaan sekä ohjelmat että verkkoyhteydet ovat tätä nykyä niin hyviä, että mahdolliset tekniset ongelmat ovat varsin pieniä.

Terapia vaatii syvän luottamussiteen syntymisen. Lappalainen kertoo, että ideaalitilanne olisi, että asiakas ja terapeutti voisivat tavata edes kerran kasvokkain ennen siirtymistä etäterapiaan. Viime vuoden keväänä tämä oli mahdotonta. Lappalainen kuitenkin huomauttaa, että etätyöskentely videoyhteydellä on yllättävän lähellä kasvokkaistyöskentelyä. Esimerkiksi kehonkielen katoaminen ei ole suurikaan ongelma.

”Terapiassa suuri osa kehon informaatiosta tulee kasvoista. Sanatonta informaatiota ei siis menetetä kovinkaan paljoa,” Lappalainen selventää.

”On tosi kivaa, että voin vain mennä pöydän äärelle, avata koneen ja olla terapiassa.”

Jotkut asiakkaat pitävät etäterapiasta jopa enemmän kuin lähityöskentelystä. Lappalaisen mukaan etätyöskentelyssä on tietynlainen ”turvaväli”, jolloin jotkut uskaltavat helpommin kertoa arkoja asioita.

Maria on pitänyt etäterapiasta ja kokee sen toimivaksi. Hän ottaa esille etäterapian kätevyyden.

”Minulla on joskus roskapussi eteisessä monta päivää, koska en jaksa kävellä roskiksille. On tosi kivaa, että voin vain mennä pöydän äärelle, avata koneen ja olla terapiassa. Tässä ei ole kyse masennuksesta, vaan ihan vain laiskuudesta.”

Tästä huolimatta Maria haluaa siirtyä lähityöskentelyyn, kunhan se on mahdollista. Kesällä hän haluaisi nähdä terapeuttiaan jo kasvokkain. Alitajuntaisesti hän mieltää etäterapian vain väliaikaiseksi, kaikista sen hyvistä puolista huolimatta.

”Kyllähän jo se, etten aio käydä etäterapiaa kolmea vuotta, kertoo että lähityöskentely on kuitenkin se ykkösvaihtoehto.”

 

Lappalainen huomauttaa, että etäterapia liittyy myös terapian saatavuuteen. Tämä liittyy vahvasti terapeuttien määrään. Hänen mukaansa pohjoisessa matka terapeutille voi olla jopa 400 kilometriä. Yksi terapiakäynti voi siis käytännössä olla koko päivän kestävä asia. Etäterapian lisääntyminen on Lappalaisen mielestä edistänyt tasa-arvoa. Korona nopeutti kehitystä usealla vuodella.

”Uskon, että korona monipuolistaa terapiamenetelmiä ja -vaihtoehtoja.”

Voisikin ajatella, että koronasta oli jotain hyötyäkin. Pandemia pakotti terapeutit ja asiakkaat huomaamaan, että etäterapiakin toimii. Etäterapia jääneekin aiempaa laajempaan käyttöön – myös koronan jälkeen.

 

Terapia numeroina:

50 392 henkilöä sai Kelan tukemaa kuntoutuspsykoterapiaa vuonna 2019.

Näistä 12 595 oli nuoria (16-25 -vuotiaita).

87,3 miljoonaa euroa Kelan kuntoutuspsykoterapian aiheuttamat kustannukset 2019

Lähde: Kelan kuntoutustilasto 2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *