Jyväskylän korkeakoulupoliittisen historian voisi jakaa karkeasti viiteen suureen murrokseen, pohtii Jyväskylän yliopiston rehtori Jari Ojala.
Ensimmäisenä on opettajaseminaarin perustaminen vuonna 1863. Tuolloin Jyväskylässä oli alle tuhat asukasta. Seminaarin tarkoituksena oli kouluttaa suomenkielisiä opettajia vasta perustetun kansakoulun tarpeisiin. Jyväskylä valikoitui lähinnä keskeisen sijaintinsa vuoksi, mutta kaupunki sittemmin säilyttänyt asemansa merkittävänä koulutuskaupunkina.
Toinen murros oli kasvatusopillisen korkeakoulun perustaminen vuonna 1934 ja kolmas sen muuttuminen yliopistoksi vuonna 1966.
Neljäs murros oli Ojalan mukaan ammattikorkeakoulujen perustaminen 1990-luvulla. Jyväskylän ammattikorkeakoulu (Jamk) perustettiin vuonna 1994.
Viides murros on käsillä nyt. Jyväskylään muodostui joulukuussa korkeakoulukonserni, kun Jyväskylän kaupunki myi Jyväskylän yliopistolle enemmistön Jamkin osakekannasta.
”Kyllä tämä ihan täysin vertautuu näihin neljään aikaisempaan”, Ojala sanoo kysyttäessä uuden konsernin muodostamisen merkittävyydestä. Hänen valitsemansa näkökulma ei yllätä, onhan Ojala taustaltaan historiantutkija.
Jyväskylän korkeakoulukentän laajentuessa on kasvanut myös kaupungin väkiluku, joka ylitti viime syksynä 150 000 asukkaan rajan.
Samalla on kasvanut myös koko Suomen kysyntä korkeakoulupaikoille. Kasvatusopillinen korkeakoulu muuttui yliopistoksi, koska suurten ikäluokkien vuoksi yliopistokenttää piti kasvattaa. Ammattikorkeakoulut puolestaan perustettiin purkamaan ”lukiotulppaa”, kun 1990-luvulla kaikille ylioppilaille ei löytynyt korkeakoulupaikkoja.
Tuorein murros on erilainen. Siinä taustalla ei ole kasvuun mukautuminen, vaan pelko siitä, että tulevaisuudessa opiskelijoita ei ehkä riitäkään täyttämään kaikkia korkeakoulutuspaikkoja.
Ojala ei kuitenkaan kuvaa Jyväskylän nykytilaa kriisiksi. Hänen mukaansa yliopisto on edelleen hakupaineyliopisto, mutta juuri siksi tulevaa halutaan ennakoida ajoissa eikä vasta sitten, kun kilpailu opiskelijoista kiristyy toden teolla.
Miten tuore korkeakoulukonserni konkreettisesti näkyy tulevien opiskelijoiden arjessa ja miksi muutos tapahtuu juuri nyt? Juttua varten on haastateltu yliopiston ja ammattikorkeakoulun johtoa, kaupungin johtoa sekä opiskelijoiden edustajia molemmista korkeakouluista. Pyysimme haastattelua myös Jyväskylän yliopiston tutkimushenkilökunnan edustajilta, mutta he eivät halunneet kommentoida hanketta sen alkuvaiheessa.
Korkeakoulukonsernilla viitataan tässä yhteydessä nimenomaisesti rakenteeseen, jossa yhden pääomistajan alaisuudessa toimii useampia korkeakouluja.
Suomen syntyvyydestä ja huonosta taloustilanteesta on viime vuodet puhuttu uuvuttavan paljon. Konsulttitoimisto MDI arvioi viime syksynä, että Suomen väkiluku on vuonna 2050 suunnilleen samassa tai hieman korkeampi kuin nyt (noin 5,6 miljoonaa).
Radikaali muutos tapahtuukin väkiluvun sijaan väestörakenteessa. Peruskoululaisten määrä tulee laskemaan noin sadallatuhannella (2032 ennuste 455 619 lasta) jo seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Tämä tulee väistämättä heijastumaan myös korkeakoulujen aloituspaikkoihin.
Jyväskylä on yksi harvoista kaupungeista, jonka väkiluvun ennustetaan kasvavan vuoteen 2050, mutta vain vähän, noin 2,4 prosenttia. Väestön ikääntyminen tulee näkymään voimakkaasti myös täällä.
Erilaisissa suunnitelmissa ja juhlapuheissa korkeakoulukonsernin muodostamisen on sanottu parantavan Jyväskylän vetovoimaa, elinvoimaa ja opiskelijakaupunkistatusta.
”Sehän on meille ihan eksistentiaalinen kysymys, että meillä on vetovoimaiset yliopisto ja ammattikorkeakoulu”, sanoo Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto.
Kaksi koulua eivät kuitenkaan ole fuusioitumassa, vaan säilyvät edelleen itsenäisinä oppilaitoksina. Mitä hyötyä kaupungille on siitä, että se luovuttaa omaa valtaansa yliopistolle myymällä Jamkin enemmistöomistuksen?
”Emme ole omistajana niin kauheasti opetuksen substanssiin aiemminkaan puututtu, vaikka ollaan omistettu 90 pinnaa”, Koivisto sanoo.
Todellisuudessa suurinta valtaa käyttää se, joka pitää käsissään lompakkoa. Niin yliopiston kuin ammattikorkeakoulun rahoitus tulee suurelta osin opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM). Sitä asiaa eivät omistajuusjärjestelyt muuta.
Koiviston mukaan kaupungin näkemys on, että konserni tarjoaa rakenteena paremmat mahdollisuudet kaupungin koulutustarjonnan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Samoilla linjoilla on myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jukka Hämäläinen (sd).
”Meillä on ollut hyvä ja vahva ammattikorkeakoulu täällä, eikä se ole itsestäänselvyys, että me siitä [enemmistöomistuksesta] halutaan luopua. Intressit tulee sieltä elinvoiman ja vetovoiman kannalta”, Hämäläinen sanoo.
Idea Jamk-kaupoista ei suinkaan pudonnut kaupungin ja yliopiston pöydälle suoraan taivaalta.
Vuonna 2016 valmistui Jussi Halttusen Graniitti hikoilee -selvitys yliopiston ja Jamkin yhteistyöstä. Selvityksen mukaan yliopiston silloinen rehtori Matti Manninen oli ”muutamia vuosia” aiemmin tehnyt kaupungille esityksen yliopiston halukkuudesta ostaa Jamkin osakkeita. Asia ei kuitenkaan edennyt, koska ehdotusta pidettiin erityisesti ammattikorkeakoulun johdossa ”nurkanvaltausyrityksenä”. Halttunen itse toimi Jamkin rehtorina vuosina 2006–2021.
Aloite korkeakoulujen yhteistyön syventämisestä tuli selvityksen mukaan kaupunginjohtajana vuodesta 2015 lähtien toimineelta Koivistolta. Hän muistelee tarjonneensa ajatusta Jamkin osakkeiden kauppaamisesta jo vuosina 2017–2022 yliopiston rehtorina toimineelle Keijo Hämäläiselle, mutta yliopistolla ei tuolloin ollut tahtoa asian edistämiseen.
”Emme ole omistajana niin kauheasti opetuksen substanssiin aiemminkaan puututtu, vaikka ollaan omistettu 90 pinnaa.”
— Timo Koivisto
Nyt toteutuneiden kauppojen kohdalla tunnusteluja korkeakoulujen ja kaupungin välillä käytiin ensimmäisen kerran kesällä 2023. Yksikään haastateltavista ei kuitenkaan oikein osaa sanoa, kuka teki ensimmäisen aloitteen. Ilmeisesti kaupunki avasi keskustelun, mutta asia oli yliopistolla jo strategisessa valmistelussa. Ojalan mukaan EduFutura (nyk. EduJyväskylä) teki erilaisia tulevaisuusskenaarioita vuodenvaihteessa 2023-24. Yksi näistä skenaarioista oli korkeakoulukonserni.
Vuodesta 2022 Jyväskylän yliopiston hallituksen puheenjohtajana toiminut Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula muistelee, että käänteentekevä hetki tapahtui vuonna 2024 yliopistokollegion kokouksessa. Tarkkaa ajankohtaa hän ei muista.
Jamk-yhteistyöstä keskusteltiin yliopistokollegion kokouspöytäkirjojen mukaan ainakin vuoden kahdessa ensimmäisessä kokouksessa. Näistä toisessa, 26. huhtikuuta järjestetyssä kokouksessa oli läsnä myös Koivula ja Ojala, koska asialistalla oli vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja rehtorille tilikaudelta 2023.
”Luulen, että hallituksessa kaikki oli vähän miettinyt sitä, että onko tässä järkeä. Sitten kun sen kollegiosta joku nosti esille, niin muistan katselleeni ihmisiä ja aika moni nyökkäsi sille, että tässä voisi olla järkeä.”
Lopulta korkeakoulut ja kaupunki kertoivat aikeistaan julkisuuteen tammikuussa 2025.
Kaupungin alkuperäinen ajatus oli Keijo Hämäläisen rehtorikaudella ja myös nyt toteutuneen kaupan kohdalla säilyä enemmistöomistajana. Nykymuotoisen omistuspohjan viitoitti käytännössä OKM, joka näytti kaupalle vihreää valoa sillä ehdolla, että lopputuloksena syntyy Jyväskylän yliopiston pääomistama konsernirakenne.
Ilman ministeriön hyväksyntää kauppoja tuskin olisi syntynyt, koska OKM neuvottelee korkeakoulujen kanssa niiden sopimuskausittaiset tavoitteet, jakaa valtaosan perusrahoituksesta ja varasi Jyväskylän konsernihankkeelle vielä kahdeksan miljoonaa euroa erillistä strategiarahoitusta.
Jyväskylän korkeakoulukonserniin liittyvissä suunnitelmissa viitataan painokkaasti ainutlaatuisena ”Jyväskylän mallina” ja esimerkiksi puheina ”uuden aikakauden korkeakoulukumppanuudesta”.
Pelkkään konsernirakenteeseen tällä tuskin viitataan, sillä erilaisia korkeakoulukonserneja Suomesta löytyi jo ennestään kuusi.
Näistä ensimmäisenä syntyi vuonna 2008 Åbo Akademin ympärille rakennettu korkeakoulukonserni, kun kaksi ruotsinkielistä ammattikorkeakoulua yhdistyivät ammattikorkeakoulu Noviaksi.
Myös Lapin korkeakoulukonserni aloitti toimintansa vuonna 2008, mutta se toimi aluksi pelkästään Lapin yliopiston sekä Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyösopimuksen puitteissa. Välissä muodostetun Lapin AMK:n pääomistajuus siirtyi yliopistolle vuonna 2017.
Sittemmin korkeakoulukonserneja on muodostettu siirtämällä tai myymällä ammattikorkeakoulujen osakkeita vuonna 2018 LUT-yliopiston (ent. Lappeenrannan teknillinen yliopisto) ja Oulun yliopiston, vuonna 2019 Tampereen yliopiston ja vuonna 2025 Vaasan yliopiston omistukseen.
”Jyväskylän mallin” ainutlaatuisuus nostaa haastateltavissa esiin melko erilaisia näkökulmia, mutta konkretiaa on vaikea löytää.
Vastauksissa vilahtelee usein kirjainyhdistelmä TKI (tutkimus, kehitys- ja innovaatiotoiminta). Käytännössä sillä tarkoitetaan tutkimuksen hyödyntämistä yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseksi.
”Kun duaalimalliryhmässä pohdittiin, että missä olisi hyviä esimerkkejä palveluiden, koulutuksen ja tutkimuksen yhteistyöstä, niin Jyväskylä nostettiin siinä TKI-yhteistyössä hyvänä esimerkkinä, vaikka meillä ei edes ollut konsernia vielä siinä vaiheessa”, sanoo Ojala.
Duaalimalliryhmä viittaa seitsemän korkeakoulukonsernin muodostamaan ryhmään, joka on pohtinut yhdessä Suomen koulutusjärjestelmän tulevaisuutta. Siitä lisää tuonnempana.
Ojala myöntää, että ainutlaatuisuus on toistaiseksi enemmän tavoitetila kuin valmis todellisuus.
Yliopiston hallituksen Koivula ja Jamkin rehtori Vesa Saarikoski muistuttavat, että Jyväskylässä molemmilla korkeakouluilla on omat selkeät vahvuusalueensa, jotka eivät mene juuri keskenään päällekkäin.
”Meillä on poikkeuksellinen tilanne suhteessa näihin muihin konsernikorkeakouluhin siinä suhteessa, että omassa kategoriassaan kumpikin korkeakoulu on vahva”, sanoo Saarikoski.
”On tiettyjä tieteenaloja ja kompetenssialueita, joissa on hyvä synergia, että siitä tulee vahvempi yhdessä. Ja sitten me nähtiin, että meillä ei ole päällekkäisyyttä hirveän paljon”, sanoo Koivula.
Koivula pitää Jyväskylän etuna myös sitä, että molempien koulujen pääkampukset löytyvät samasta kaupungista. Esimerkiksi LUT-konsernissa toiminnot jakautuvat Lahden ja Lappeenrannan välille.
”Harjulla kun seisoo, niin näkee kaiken. Se on hyvä pointti, että me ollaan ihmisiä niin paljon lähempänä. Ei tarvita virallisempaa struktuuria siihen, koska me ollaan yhdessä koko ajan”, Koivula pohtii.
Korkeakoulukonsernin muodostaminen on melko suuri tapaus myös sen suhteen, että se koskettaa poikkeuksellisen suurta ihmisjoukkoa. Jyväskylässä opiskelijoita on yhteensä 25 000 ja työntekijöitä noin 4 000.
Eivätkä muutokset aina onnistu kitkatta. Kun Rovaniemi oli myymässä osuuttaan Lapin AMK:sta yliopistolle, olivat Kemin ja Tornion kaupungit huolissaan koulutuksen keskittymisestä Rovaniemelle. Toistaiseksi huolet eivät ole realisoituneet.
LUT-konsernin puolella Imatra puolestaan joutui lopulta pettymään, kun kaupungin ammattikorkeakouluopetus keskitettiin paikallisten toiveista huolimatta Lappeenrantaan.
Kaikista sotkuisin soppa saatiin aikaan Tampereella, vaikkakin suurimmat ongelmat taisivat siellä liittyä kahden yliopiston yhdistämiseen, eivätkä ammattikorkeakoulun omistajuuteen. Joka tapauksessa ongelmat konkretisoituivat opiskelijoiden ja henkilöstön tyytymättömyytenä. Fuusiota vastustettiin ulosmarssilla ja vaatimalla muutoksia uuden Tampereen yliopiston hallintomalliin.
Vaasassa konserniaikeet johtivat lopulta Vaasan ammattikorkeakoulun rehtori Kati Komulaisen eroon joulukuussa 2023. Samoihin aikoihin ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene julkaisi Vaasan konsernihankkeeseen liittyvän kannanoton, jossa kritiikkiä saivat OKM sekä Vaasan kaupunki ja yliopisto. Arenen mukaan Vamkin myymistä oli edistetty ammattikorkeakoulujen autonomiasta piittaamatta. Kannanottoon yhtyivät myös Insinööriliitto, opetusalan ammattijärjestö OAJ, Suomen opiskelijakuntien liitto Samok ja ammattiliittojen keskusjärjestö STTK.
Jyväskylän kaupunginvaltuuston keskustelukulttuuria seuranneena voi jopa hieman ihmetellä, että Jamk-kauppa läpäisi kaupungin päätöksentekoprosessi ilman poikkipuolista sanaa.
Sekä Jamkin johdossa, että molempien koulujen opiskelijaedustajien keskuudessa tunnutaan olevan melko tyytyväisiä siihen, kuinka konsernin muodostamisessa on otettu huomioon eri osapuolten näkemyksiä.
Yliopistossa suurinta valtaa käyttää yliopiston hallitus. Jyväskylän yliopisto olisi uutena enemmistöomistajana voinut vaatia itselleen Jamkin hallituksen puheenjohtajuutta, mutta yhteistyön eleenä tehtävässä jatkaa kaupungin nimittämä Sinuhe Wallinheimo (kok).
Toinen konkreettinen asia oli nostaa Jamk yhdeksi osakassopimuksen allekirjoittajista.
Oppilaitosten välistä yhteistyötä on Ojalan ja Saarikosken mukaan vienyt osaltaan eteenpäin se, että erityisesti Jamkin puolella työskentelee paljon Jyväskylän yliopistossa opiskelleita ja työskennelleitä ihmisiä. Se luo jo itsessään yhteistä kulttuuria.
Myös rehtoreiden välillä yhteistyö toimii, mutta samalla on pidettävä huoli siitä, että uudistukset eivät lepää liiaksi yksittäisten henkilökemioiden varassa.
”Meillä on luottamuksellisia suhteita vaikkapa rehtoreiden kesken ja hyvässä hengessä on menty koko ajan. Toisaalta on myös niin, että nämä ei voi olla henkilösidonnaisia asioita, koska joskus ihmiset vaihtuu”, Saarikoski sanoo.
Hän painottaa vielä erikseen, että kyseessä ei ole fuusio.
”Jos me jostain halutaan pitää, niin se on vahva korkeakouluautonomia”, Saarikoski sanoo.
Autonomia pitää tässä yhteydessä sisällään sen, että myös opiskelijayhteisö ja henkilöstö sitoutuvat muutokseen.
”Muuten se ei tule onnistumaan”, Saarikoski toteaa.
Korkeakoulukonsernin ympärillä tuntuu esiintyvän usein sana synergia, joka assosioituu herkästi tehostamiseen ja sitä kautta kuluista säästämiseen.
Voiko tämä tarkoittaa jollakin aikataululla esimerkiksi irtisanomisia tai muita leikkauksia?
Ei mikäli yliopiston ja Jamkin johtoon on luottaminen. Tai ainakaan leikkaustarpeita ei synny suoraan konserniyhteistyöstä. Kuten sanottua, Suomen valtiontalouden tilanne on huono ja siitä kirstusta tulee myös korkeakoulujen rahoitus.
”Tähän velkajarruun liittyvä epävarmuus on iso. Luulen, että tiedetään aika paljon enemmän ennen juhannusta. Konsernissa en näe suurempaa riskiä, paitsi siinä tapauksessa, että me ei onnistutakaan kunnolla tässä integraatiossa”, sanoo Koivula.
Kaikki haastateltavat muistavat korostaa, että konsernin muodostuminen on edelleen hyvin varhaisessa vaiheessa: ellei aivan lähtöruudussa, niin korkeintaan lähtökiihdytyksessä.
Konkreettisten muutosten aikajana on tällä hetkellä noin neljä vuotta. Sille ajanjaksolle on kohdistettu OKM:n myöntämä hankerahoitus, kuusi miljoonaa euroa yliopistolle ja kaksi Jamkille. Koulujen ja OKM:n väliset nykyiset sopimukset puolestaan ovat voimassa vuoteen 2028.
Käytännössä konsernityötä viedään eteenpäin kuuden kehittämisohjelman kautta. Niillä on omat ohjausryhmänsä, joiden alla toimii lisäksi alaprojekteja ja muita valmisteluryhmiä. Kokonaisuutta koordinoi erillinen koordinaatioryhmä, joka vie asioita edelleen rehtoreille.
”Vauhtihan tässä on ollut tosi kova.”
— Aukusti Heilakka
Opiskelijoilla on edustus koordinaatioryhmässä sekä kahden kehittämisohjelman ohjausryhmissä: osaavaa ja hyvinvoivaa korkeakouluyhteisöä kehittävässä ryhmässä sekä kansainvälisesti vetovoimaista, oppimista uudistavaa ja vaikuttavaa koulutusta käsittelevässä ryhmässä. Myös Jamkossa opiskelijoilla on näissä ryhmissä omat edustajansa.
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) toiminnanjohtaja Teemu Vasama kertoo, että Jyy sai konsernihankkeesta tiedon suoraan rehtorilta ennen kuin suunnitelmista kerrottiin julkisuuteen.
Jyyn hallituksen puheenjohtaja Aukusti Heilakka ja Jamkin opiskelijakunnan (Jamko) hallituksen puheenjohtaja Charles Silvennoinen ovat tyytyväisiä siihen, miten opiskelijat on hankkeen suunnittelussa huomioitu.
”Vauhtihan tässä on ollut tosi kova”, Heilakka kuitenkin huomauttaa.
Siksi Jyy on peräänkuuluttanut yliopiston suuntaan myös malttia. Laajan muutoksen liian nopea edistäminen voi johtaa siihen, että kokonaisuus karkaa tekijöiden käsistä.
”Kun on valtava määrä näitä kehittämisjuttuja, niin maltetaanko ja muistetaanko kaikissa asioissa se [opiskelijoiden] osallistaminen tehdä riittävän perusteellisesti?” Vasama pohtii.
Silvennoinen ja Heilakka kertovat, että tieto konsernista on lisännyt vuoropuhelua Jamkon ja Jyyn välillä viime vuodesta lähtien. Molempien hallituksissa koetaan, että vaikuttamisen ja viestinnän koordinointi lisää mahdollisuuksia sille, että opiskelijoiden huolet eivät jää huomiotta.
”Se, että näitä asioita käydään yhdessä läpi auttaa siihen, että me saadaan realistisempi kuva siitä, että mikä on opiskelijan tila Jyväskylässä”, sanoo Silvennoinen.
Koska uudistustyö konserniyhteistyön ympärillä on vasta alkuvaiheessa, on vaikea sanoa, kuinka se lopulta tulee tavallisen opiskelijan tai henkilökunnan elämässä näkymään.
Tämän Heilakka kiteyttää hyvin:
”Sitähän iso osa edunvalvontaa on. Voi olla juttuja, jotka ovat juuri nyt tapetilla, mutta tämä konsernihanke on niin iso ja pitkäaikainen, että ehkä joku nyt fuksina aloittava voi viiden vuoden päästä nähdä miten meni. Mutta moni nyt opiskeleva ei tule tätä huomaamaan.”
Tärkein tavoite on se, että opiskelijoiden asema ei ainakaan heikkenisi. Silvennoinen kertoo, että Jamkossa ollaan erityisen tyytyväisiä opiskelijoiden tukipalveluihin.
”Tämä on sellainen asia, mistä me todellakin halutaan pitää kynsin ja hampain kiinni, koska se on ollut tosi toimivaa”, Silvennoinen sanoo.
Ojalan mukaan ensimmäiset konkreettiset konserniin liittyvät muutokset tulevat koskemaan tietojärjestelmiä. Näissä päätöksiä ja jopa muutoksia saatetaan tehdä jo kevään aikana, mutta ne tuskin näkyvät opiskelijoiden arjessa.
Suurimpia toiveita on muissa yliopistoissa asetettu koulutuksen varsinaiseen integraatioon. Tähän pyritään niin yksittäisten kurssien kuin laajempien opintopolkujen osalta. Yliopiston tutkinto-opiskelijat voisivat suorittaa jatkossa kursseja Jamkin tarjonnasta ja toisin päin. Lainsäädännön näkökulmasta tämän pitäisi olla mahdollista jo nyt.
Täysin ongelmatonta sekään ei ole. Molemmilla kouluilla on omat tutkintosääntönsä. Jos esimerkiksi yliopiston tutkinto-opiskelija suorittaa kurssia Jamkin puolella ja joku menee vikaan, niin kuka kantaa vastuun?
Rehtoreiden mukaan se on koulutuksen järjestäjä.
Vasama huomauttaa, että vaikka ristiin opiskelu on hyvä tavoite, niin hyöty voi helposti jäädä paperille. Mahdollisuuksia on ollut aiemminkin, mutta niiden hyödyntäminen jää laihaksi, jos tarjolla ei ole kunnollista ohjausta ja tietoa toisen oppilaitoksen tarjoamista kursseista.
Opintopolkujen osalta edessä on vielä hieman hidastustöyssyjä. Konsernissa haluttaisiin tarjota erityisesti Jamkin opiskelijoille mahdollisuuksia hakeutua yliopiston puolelle maisteriohjelmiin ja aina tohtoriopintoihin asti. Lainsäädäntö ei kuitenkaan vielä mahdollista yksittäisten korkeakoulun suosimista hakuprosessissa.
Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön syventäminen niin Jyväskylässä kuin muuallakin herättää väistämättä kysymyksen nykyisestä duaalimallista.
Duaalimallilla tarkoitetaan sitä, että Suomessa on kahdenlaisia korkeakouluja: yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Molemmilla on omat tehtävänsä ja määrittelevät lainsäädäntönsä.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kentälle ilmestyneet korkeakoulukonsernit haastavat duaalimallia jo pelkällä olemassaolollaan, vaikka suhtautuminen Suomen nykyjärjestelmään vaihtelee konsernien välillä melkoisesti.
Kaikista voimakkaimmin muutosta näyttäisi ajanvan LUT-konserni, joka ei suoraan sano kannattavansa duaalimallista luopumista, mutta Helsingin Sanomissa viime toukokuussa julkaistun LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun rehtoreiden mielipidekirjoituksen toimenpide-ehdotukset kyllä käytännössä tarkoittaisivat uutta mallia korkeakoulutukseen.
Jyväskylässä yliopisto, Jamk ja opiskelijaedustajat asettuvat melko yhtenäisesti duaalimallin taakse. Toisaalta kaikki myös tunnistavat, että nykyinen väestösuhde ja taloustilanne tuovat eteen vääjäämättä muutostarpeita. Osan pienenevistä ikäluokista voi paikata ulkomaisilla opiskelijoilla, mutta muutos on niin suuri, että se ei ratkaise kaikkia ongelmia. Ja siksihän Jyväskylässä on tähän korkeakoulukonserniin lähdetty.
Jyyn Vasama uskoo, että välittömiä isoja muutoksia ei kansallisella tasolla ole aivan nurkan takana, mutta pitää ”aika ilmiselvänä”, että jossain vaiheessa edessä on suurempi uudistus. Hän uskoo, että konserniuudistuksessa on pohjimmiltaan kyse tästä.
”Tahto on ollut nimenomaan se, että turvataan jyväskyläläistä korkeakoulutusta. — — Me halutaan kaikissa tilanteissa turvata se, että Jyväskylässä säilyy nykyisen kaltainen volyymi, vaikka sitten nykyisen kaltainen rakenne ei välttämättä jossain mallissa säilyisikään”, Vasama sanoo.
Suorimmin puhuu Koivula, jonka näkemys on, että Suomessa on yksiselitteisesti liikaa korkeakouluja ja edessä jonkinlainen pudotuspeli.
Hieman tähän liittyen aloitettiin OKM:ssä viime vuonna vuoteen 2040 tähtäävä visiotyö korkeakoulutuksen ja tutkimuksen uudistamisesta.
Tammikuussa 2026 valmistuneessa visioluonnoksessa suomalaisen korkeakoulujärjestelmän arvioidaan olevan kovassa paineessa: pienenevät ikäluokat, kiristyvä julkinen talous ja kansainvälinen kilpailu pakottavat korkeakoulut tiivistämään yhteistyötään ja uudistamaan rakenteitaan. Samassa luonnoksessa todetaan myös, ettei kasvaneita korkeakoulukonserneja ole hyödynnetty riittävästi ja että järjestelmän toimintamalleja sekä lainsäädännön tulevaisuutta on tarkasteltava avoimesti ja ennakkoluulottomasti. ▬
