Jossain on valo joka ei sammu
Lauri-Matti Parppei
Draama. K12. 106min. Ensi-ilta 12.09.2025.
4,5/5
Lauri-Matti Parppein ensimmäinen kokopitkä elokuva Jossain on valo joka ei sammu kuvaa raa’an synkällä tavalla hyväksynnän hakemisen varjopuolia ja ystävyyden merkitystä.
Hermoromahduksen saanut ammattihuilisti Pauli Paavialinen (Samuel Kujala) palaa vanhempiensa luo kotikaupunkiinsa Raumalle. Siellä hän kohtaa sattumalta Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno), joka houkuttelee Paulin soittamaan bändiin hyvin omintakeista musiikkia.
Rohkea ja kokeilunhaluinen Iiris saa Paulin hiljalleen päästämään opituista säännöistä irti ja löytämään taas itsensä musiikin kautta. Säännöllisesti Pauli saa muistutuksia hänelle asetetuista odotuksista, oli kyseessä sitten omat sukulaiset, tapahtumanjärjestäjät tai tuttavat klassisen musiikin piireistä.
Parppein taiteellinen ote maalaa elokuvan tunnistettavaksi aina sävelletyistä kappaleista Annin sairastuneeseen koiraan, joka tuntuu jokseenkin irralliselta koko muusta miljööstä. Kerronta ei pureudu hahmojen menneisyyteen, vaan keskittyy siihen mitä juuri nyt tapahtuu. Satakuntalaisen kriitikon silmin hahmot ovat hyvin kirjoitettuja, aidon raumalaisia persoonia. Joskin osa hahmoista pääsee esille vain pintaraapaisun verran kerronnan keskittyessä Paulin kipuiluun. Rauma itsessään on tuotu taidokkaasti näkymään ja kuulumaan niin paikkoihin, näyttelijöiden käyttämään murteeseen kuin kaupunkilaisten kulttuuriin ja huumoriin.
Elokuvan teemoja käsitellään suoraan ja romantisoimatta. Hahmojen elämisen tuska välittyy kankaan läpi elokuvasaliin, ja lopussa on vaikeaa päästä tuolilta ylös. Parppei on upeasti kietonut yhteen menneisyyden painon, uuden toivon ja loppuunpalamisesta parantumisen pitkän ja aaltoilevan matkan.