Elokuva-arviot

On sääli, että jälleen homomiehestä kertova elokuva korostaa apaattista erilaisuutta ja yksinäisyyttä, kirjoittaa Saara Nenonen.

Satiirielokuva käsittelee raskaita teemoja ahdistavan pitkien kohtausten muodossa, mutta muistuttaa kyllä, kun on aika nauraa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Itseironiseksi taantuva köppäisyys vetää maton elokuvan omien jalkojen alta. Lopputulos on jatkuvasti melkein huvittava, kuten Sami Hedberg tai räkä, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jotenkin Jussi Murikka palasi – Aleksi Mäkelän surkea uudelleenlämmittely epäonnistuu kaikessa, mikä Häjyissä toimi, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.

Ajatuksia kutkuttelevista teemoistaan huolimatta toteutus kompastuu poukkoilevaan kerrontaan, jossa kohtaukset jäävät iirrallisiksi, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Nosferatu kannattaa ehdottomasti kokea teatterissa. Lähes mustavalkofilmiä jäljittelevä haalea värimaisema luo kolkon goottitunnelman, jossa korostetun hitaat kameran liikkeet enteilevät vaanivaa pahaa, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Edeltäjälleen uskollisessa jatko-osassa eeppiset taistelut, dramaattiset dialogit ja unenomaiset ennenäkykohtaukset imaisevat tarinaan. Akilleen kantapää on hahmojen laiminlyönti, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Jokerin kakkososassa oli ainekset menestyä, mutta mikä meni vikaan?Jokerin kakkososassa oli ainekset menestyä, mutta mikä meni vikaan, kysyy kriitikko Saara Nenonen.

Elokuvissa, televisiosarjoissa sekä suurten teatterien lavoilla loistanut Andrew Scott on lähes surun lamauttamana ja pidättyvänä Adamina monitahoinen, kirjoittaa kriitikko Saara Nenonen.

Putoamisen anatomia pallottelee motiiveja ja näkemyksiä taidokkaasti, mutta antaa riittävän paljon tilaa katsojan omille tulkinnoille, kirjoittaa kriitikko Niklas Westrén-Doll.