Räjäyttäjät – The Psychedelic Grey Bag
Räjä Records
4/5
ENNEN CD:N läpimurtoa tupla-albumi oli yhtyeille tapa osoittaa taiteellinen viriliteetti: materiaalia pursuaa yli älppärin äyräiden!
Vaikka suoratoistoaikakaudella perinteisen tuplan julkaiseminen on muuttunut perinnetietoiseksi retroiluksi, jyväskyläläislähtöisen Räjäyttäjät-rocktrion kohdalla ratkaisu tuntuu enemmän kuin perustellulta. Rönsyilevä The Psychedelic Grey Bag -”tuplakansio” on yhtyeen ensimmäinen albumi yli viiteen vuoteen ja osoittaa lähes 15-vuotiaan bändin olevan elämänsä kunnossa.
Uutuuden johtoajatuksena on etsiä sisäavaruudesta turvaa ulkomaailman luhistuessa. Todellisuuden rajat voi ylittää esimerkiksi kaatamalla päähän päihdettä ja kuuntelemalla henkiä. Albumin sanoitukset ottavat jälleen kantaa maailman menoon, mutta onnistuvat välttämään someajalle ominaisen paskantärkeän julistamisen.
Humoristisesta rähinärokista aloittaneen bändin paletti on laajentunut vuosien varrella sen verran, että kolmikolta on nykyään lupa odottaa lähes mitä vain. Sujuvasti kaikkea psykedeliasta pubirokkiin yhdistelevä uutuus tarjoaa eri vaikutteille mahdollisuuden kukkia vapaammin kuin edeltäjällä, tiiviillä III-albumilla (2019). Biisien annetaan eksyä upean unenomaisiin sovituksiin, ja lähes yhdeksänminuuttinen kraut-jumittelu Räjäportti saa rauhassa kasvaa kosmisiin mittoihinsa.
Materiaali ei tunnu myöskään poukkoilevalta: kitaristi Jukka Nousiaisen kirjoittamien kappaleiden paljas maailmantuska ja basisti Mikko Siltasen lempeä huumori toimivat rinnakkain yhtä luontevasti kuin tekijöiden sooloprojekteissa.
Kuten monissa rock-historian tuplaklassikoissa, myös The Psychedelic Grey Bagissa on epätasaisuutta ja tyhjäkäyntiä. Kakkoslevyn englanninkieliset, lähes käsittämättömästi sanoitetut ja lauletut Gullible ja Old Babies alkavat jo jankata yhtyeen kuluneimpia ideoita. Niistä huolimatta Räjäyttäjien harmaa tupla on yksi yhtyeen vahvimmista levytyksistä, joka perustelee kestonsa moneen kertaan.