Ovikello soi. Viisi naamiaisasuihin pukeutunutta opiskelijaa ryntää myöhässä sisään pöydissä jo istuvien vaatiessa rangaistuksia.
Alkamassa ovat Puolueen ja Intervention yhteiset sitsit. Teemana on pukeutua kuin olisi menossa jonnekin aivan muualle. Reilun 40 sitsaajan joukosta löytyykin muun muassa Tähtien sota -hahmoja, urheilijoita, etelänmatkaajia sekä polttarisankari. Lähes jokainen onkin pyrkinyt laittamaan päälleen jotain teemaan sopivaa.
Sitsipaikka vaikuttaa eläkeläisten kerhotilalta. Seinillä on taidenäyttely ja eteisen toisella puolella olevan oven takana näkyy senioreita lukemassa lehtiä. Suurten ikkunoiden takana kulkee sisään hämmästyneinä tuijottavia ohikulkijoita. Juhlijat on jaettu istumaan kahteen serpentiinillä koristeltuun pitkään pöytään.
Alun tunnelma on varautunut, mutta juomapainotteiset laulut Varpunen jouluaamuna ja Pienet sienet alkavat vähitellen rentouttaa juhlakansaa. Puolen tunnin jälkeen sitsit tuntuvat olevan jo kunnolla liikkeessä.
Interventio on vasta kaksi vuotta sitten perustettu sosiaalityön opiskelijoiden ainejärjestö. Kenties siksi sitsejä tuntuu hallitsevan valtio-opin opiskelijajärjestö Puolueen perinteet ja toimintatavat.
Meininki on avoimen poliittista: laulut ja lisäsäkeistöt käsittelevät niin ajankohtaisia kuin ajattomiakin yhteiskunnallisia aiheita. Mieleenpainuvimpia ovat säkeistöt Sanna Marinin elämisestä saudien öljyrahalla ja Riikka Purrasta aseineen metrossa.
”Liityin kännissä
demareihin vahingossa.”
Jääkärimarssi kuulostaa sitseillä melankoliselta ja hiljaiselta, mutta heti perään laulettava maailman tunnetuin työväenlaulu Kansainvälinen soi uljaasti ja ylpeydellä.
Poliittiset aiheet eivät kuitenkaan aiheuta ahdistusta tai vastakkainasettelua, vaan tunnelma on rento ja leikkisä.
Politiikkaa opiskeleva Leevi Sinisalo pitää päivän sitsien kokoa sopivana hyvän tunnelman ylläpitämiseksi. Meno hänen mielestään on ollut sopivan levotonta.
”Pieni porukka, niin paljon parempi meininki. Tiivis tunnelma.”
Sitsit muutenkin etenevät osallistujien ehdoilla. Kaavoihin ei kangistuta liikaa, vaan ilta etenee rennosti. Aivan sitsaajien vieressä istuvat toastmasterit johtavat tapahtumaa kevyellä otteella.
Toastmasterit kuitenkin jakavat oikeutta kovalla kädellä. Toisen rangaistuskierroksen jälkeen suurin osa on joutunut kärsimään teoistaan ainakin kerran, jotkut jopa kahdesti.
Rangaistukset tuovat vastapainoa muuten laulupainotteiseen juhlaan. Toisen rangaistuskierroksen Tähtien sota -kohtauksien näytteleminen tarjoaa pöydissä istuvalle yleisölle illan parhaat naurut.
Aiemmin veisatuista kapinalauluista huolimatta isänmaallisuus ei silti jää täysin sivuosaan. Sitsit lopettava Finlandia-hymni vedetään kahteen kertaan niin komeasti, että Jean Sibelius ja V.A. Koskenniemi herkistyisivät, jos olisivat paikalla. Ilta jatkuu ruusu-vätköjen kautta ravintola Freetimeen.
Sitsit ovat opiskelijoille tyypillinen akateeminen pöytäjuhla, johon perinteisesti kuuluu lauluja, ruokaa ja juomaa. Sen tarkempia yleistyksiä on vaikea tehdä, koska sitsikulttuuri on nykypäivänä eri ainejärjestöjen ja kaupunkien välillä epäyhtenäistä.
Sitsien historiasta ei ole täyttä varmuutta ja syntyperälle on tarjottu erilaisia teorioita ja alkupisteitä. Vuonna 2006 julkaistu Mauno Taajamaan Jalositsikirja kertoo ylioppilaiden järjestäneen puheita, ohjelmaa, ruokaa ja virvokkeita sisältäneitä tapahtumia jo 1800-luvulla.
Yhteislaululla on juuria jo 1800-luvun ylioppilaselämässä, mutta 1900-luvun alussa se vakiintui osaksi laajempaa opiskelijakulttuuria samalla, kun naiset saivat opiskeluoikeuden.
Ajatus opiskelijoiden omista, yhteislauluun perustuvista lauluista juontuu osin saksalaisesta ylioppilasperinteestä, mutta sitsien laulukulttuuri on kehittynyt erityisesti ruotsalaisen opiskelijaperinteen pohjalta.
Tietoa siitä, milloin sitseistä muodostui nykyisen kaltaisia tapahtumia, ei varmuudella voida todeta. Usein ajankohta kuitenkin sijoitetaan 1980–1990-luvuille. Vuosijuhlat olivat olleet suosittuja jo kymmeniä vuosia aiemmin, ja sitsit toivat saman tyylisiä juhlia myös arkeen.
Jalositsikirjan mukaan akateeminen pöytäjuhlaperinne on Suomessa sekoitus etelästä ja lännestä tulleita vaikutteita. Ruotsi toi sitsien pöytäjuhlan rakenteen ja keskeisen lauluperinteen, kun taas Viro ja Saksa toivat rennompaa olutpainotteista opiskelijakulttuuria. Sen sijaan Venäjän vaikutus perinteeseen on jäänyt vähäiseksi.
Sitsien ”jäykkyydessä” sekä tapahtumankulussa on merkittäviä eroja kaupunkien, alojen ja ainejärjestöjen välillä. Jossain suositaan edelleen perinteisempää kolmen ruokalajin mallia, kun taas toisaalla meno on enemmän humalanhakuista sekoilua.
Aalto-salissa kolme toastmasteria aloittaa pariminuuttisen näytelmän. Komedia seksuaalikasvatuksesta liittyy illan teemaan, sillä kyseessä on NESU-Jyväskylän akateemiset aftercare -sitsit. Teema on kenties haastava, koska pukeutuminen ei ole kovin yleistä.
Nesu tulee sanoista Nordiska Ekonomie Studerandes Union. Kyseessä on pohjoismaalaisista kauppatieteiden opiskelijoista koostuva järjestö, joka tunnetaan parhaiten sitsien järjestäjänä. Nesu-JKL koostuu Pörssin ja Dumpin opiskelijoista.
Ulkkarointi, eli muiden kaupunkien Nesu-sitseillä vierailu, on yksi järjestön keskeisimpiä perinteitä. Sitseiltä voikin bongata muiden kaupunkien kyltereitä, jotka majoittuvat paikallisten aktiivien nurkissa.
”Naidaan fukseja,
fukseilla ei ole tauteja.”
Nesun sitseillä proggikset ovat isossa osassa. Yleensä eri ulkkarikaupunkien edustajat vetävät omat alle kymmenen minuuttia kestävät ohjelmanumeronsa.
Tällä kertaa tarjolla on muun muassa kurkunsyöntikisaa ja toisillakin sitseillä nähty klassikko ”Tuo minulle”. Pelissä järjestäjälle tulee kiikuttaa erilaisia esineitä, kuten laulukirjoja tai koon 39 oikean jalan kenkä.
Yleisö innostuu kyseenalaistamaan tuomareiden kompetenssia, kun oman pöydän edustajaa kohdellaan omasta mielestä väärin. Tuomarifarssi kaikuu salissa illan aikana useaan kertaan.
Lauri Heinaro on kokenut sitsaaja. Entinen Jyväskylän ja Suomen nesupuheenjohtaja on ehtinyt opiskelujensa aikana käymään jo noin 90 sitseillä. Parhaaksi järjestössä hän nostaa yhteisön.
”Meidän alallamme on tosi tärkeetä verkostoitua ja tutusta. Mun mielestä tässä se tulee tosi kivasti läpi.”
Tänään noin 130 osallistujasta lähes kolmannes on saapunut paikalle muista kauppakorkeakouluista.
Parhaaksi nesusitsimuistokseen Heinaro nostaa kolmen vuoden takaisen vappurundin ensimmäisen illan. Kolme peräkkäistä sitsipäivää sisältävä vappurundi alkoi Tampereelta nakkimuki-sitseiltä.
Suurella osallistujamäärällä laulujen tempossa pysyminen tuottaa välillä haasteita, kun pöydät tahtovat lähteä etenemään eri tahtiin.
Parhaiten sitsaajat lähtevät mukaan kappaleisiin, joihin kuuluu omat lisäsäkeistöt. Myös Koskenkorvana tunnetussa KOKOKO:ssa pääsee melliksissä nousemaan ylös ja laulamaan, mitä omassa kotikaupungissaan saa.
Testamentissa puolestaan kauppatieteiden sitseillä tapoihin kuuluu laulaa lisäsäkeistöt jostain kaverista. Yleensä mainittavat asiat eivät ole mairittelevasta päästä.
Pöytäjuhlan kolmannella ja viimeisellä periodilla alkaa meno karkaamaan sekavaksi. ”Ollaan hiljaa, juodaan viinaa” toistuu jatkuvasti.
Joensuulaisen ainejärjestön Optimin järjestämä pöytien välinen nakinsyöntikilpailu palauttaa hetkellisesti keskittymiskykyä, mutta muuten puheensorina kuuluu muun ohjelman päällä.
Aalto-sali on juhlava paikka järjestää sitsejä. Kaupunginteatterinakin aikoinaan toiminut tila on arvokas näky korkeine seinineen ja suurine punaisine verhoineen. Tila aiheuttaa kuitenkin myös haasteita, ja ääni katoaa etenkin tapahtuman loppupuolella helposti muiden tarinoinnin alle.
Kolmannen periodin veisailut muistuttavat puolustusvoimien tyyliä peitellä laulutaitoa voimakkaalla äänenkäytöllä.
Vaikka rakenne on tiukempi kuin Intervention ja Puolueen sitseillä, meno on silti vapaampaa.
Levottomuus ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tunnelma olisi hyvä. Humaltuneilla opiskelijoilla on selvästi hauskaa ilman ohjeiden noudattamistakaan.
Vaikka sitsikulttuuri vaihtelee alojen välillä merkittävästi, perusajatus säilyy samana. Pöydän ääreen kokoonnutaan viettämään aikaa yhdessä. ▬