Ei hakutuloksia.

Teksti Emmakaisa Jokiniemi & Aino Elomäki

Sjung hopp faderallan lej!

Idea Turun oikeustieteen opiskelijoiden Harry Potter –sitseihin syntyi laiturilla 9 ¾. Kuvassa Narcissa Malfoy tekemässä tähtisädetaikoja.

Sitsien historia Suomessa osoittautui melkoisen sotkuiseksi vyyhdiksi. Jotkut väittävät sitsien pohjaavan ruotsalaisiin rapujuhliin, toiset taas saksalaisten ylioppilaiden ilonpitoon. Teekkaripiireissä liikkuu vaihtelevia urbaanilegendoja sitsien alkuperästä. Jokainen uskoo tuoneensa perinteen Suomeen, mutta faktatietoa on hyvin vaikeaa löytää.

Jyväskylän yliopiston historoitsija Kustaa Vilkuna toteaa, että yliopistojen sitsikulttuuri lienee jalostunut niin sanotusta olutpenkkiperinteestä. Olutpenkki eli ölbänk tarkoittaa juomista, syömistä, leikkimistä ja laulamista pitkillä penkeillä istuen.

Tärkeä vuosi ylioppilaselämän historiassa oli 1901, jolloin naiset saivat vapaan opiskeluoikeuden yliopistoihin. Tällöin syntyi yhteisöllisyyttä lisäävien juomalaulujen perinne, kun ylioppilaat siirtyivät yleisistä ravintoloista omiin oloihinsa juhlimaan.

Tämän niin sanotun sosiaalisen yhteislaulun kulttuurin syntyyn vaikuttivat nuorisoseurakulttuurin ja kansanlauluharrastuksen lisäksi iskelmämusiikki ja juomalaulut. Näillä sitsilaulujen esiasteilla ei ollut minkäänlaisia taiteellisia tarkoitusperiä. Sen sijaan kaksimielisyys, itseironisuus ja poliittinen pilkka ovat säilyneet sitsilaulujen tyypillisinä piirteinä näistä ajoista saakka.

 

Oli niin tai näin, nykyään sitsaaminen on yleisesti Suomen yliopistojen kampuksilla tunnustettu laatuajanviete. Yhteenkuuluvuuden tarve ei ole vähentynyt, eikä järjestelyjä vaativan sitsaamisen suosio kollektiivisen humalakokemuksen juhlina ole tallaantunut haalaribiletyksen jalkoihin.

Laululla höystetty humala luo yhteenkuuluvuutta, jota eksistentiaalisen kriisin kourissa painiskeleva opiskelija yhä kaipaa jokapäiväistä näkkileipääkin enemmän. Oli hauskaa huomata, että sitsien näennäisesti sekasortoinen tapahtumakulku on aina lähes sama ja johtaa samaan lopputulokseen.

Tyypillisesti sitsit alkavat pienen hämmennyksen ja ujouden vallassa. Ensimmäinen laulu Helan går saa kielen rullalle ja kevyen punan poskille. Ensimmäisen shotin jälkeen alkaa hymyilyttää, ja alkukankeus menee pian ohi pöytätovereiden kanssa keskustellessa. Ruuan aikana keskustelu on jo vapautuneempaa, ja shottien kaatuessa kurkkuun syntyy ehkä vain näiden sitsien omia insidejuttuja.

Lopussa kukaan ei muista, mitä lauluja ollaan laulettu, kenen juomat ovat kaatuneet pöydälle tai mikä vastapäisen kauniinkomean henkilön nimi onkaan. Eihän sillä ole väliä. Sekasorto on taattua, mutta myös kaivattua ja iloista. Baarissa puoli kahden aikaan alkaa ehkä kaduttaa, mutta sitsien loppu on vielä henkisen ja fyysisen nousuhumalan juhlaa.

Tätä on olla nuori! Kun mä kuolen vanhan anoppini saat!

Huomenna Facebookissa on ainakin neljä uutta kaveripyyntöä.

 

Turku, Lexin Harry Potter -sitsit: Laskutaidottomia kotitonttuja ja kermakaljaa

 

Sitsit olivat pienen piirin oma juttu, joita oli suunniteltu jo yli vuosi. Idean Harry Potter-sitseihin nämä oikistytöt saivat kuulemma Lontoon excullaan laiturilla 9 ja ¾. Paikalla oli nelisenkymmentä opiskelijaa, joista miespuoliset pystyi laskemaan yhdellä kädellä, josta puuttuu pari sormea.

Löysimme Turun oikeustieteilijöiden ainejärjestön Lexin kerhotilat vaatimattoman Siwan takaa. Turun Viistokuja! Kerhotilan alakerta muistutti erehdyttävästi Tylypahkan suurta salia kynttilöineen ja kermakaljoineen.

Järjestäytyneet ja kurinalaiset oikeustietelijät olivat käyneet tiuhaa keskustelua asuvalinnoista jo joulukuun alusta saakka. Ilmeisesti pelkona oli, että sitseille ilmestyisi 39 Harry Potteriä ja yksi Ron. Ronia ei näkynyt lainkaan ja Harryjakin paikalle oli päätynyt vain yksi.

Turussa on tapana tarjota sitseillä kolmen ruokalajin illallinen. Ruokailutaukoja ei pidetty, vaan tykypahkalaiset söivät aina tilaisuuden tullessa tai lauloivat ruoka suussa.

Sitsien rentous yllätti. Varsinaisia toastmastereita ei ollut, vaan kaksi laulunjohtajaneitosta huolehti runsaiden Harry Potter -teemaisten sitsilaulujen sujuvuudesta. Vessaan sai mennä aina halutessaan heti pääruuan tarjoilemisen jälkeen. Myös käsiä sai taputtaa yhteen ja rangaistuksia sai vain, jos vastasi väärin kolmiverhoturnajaisten tietovisassa. Ei tietoakaan Jyväskylälän sitseiltä tutusta rakon kramppaamisesta tai pöytään taputtamisen voimasta kaatuvista shottilaseista!

Kotitonttujen puutteellisten matematiikan taitojen vuoksi runsaat viinitarjoilut takasivat promillien tasaisen nousun illan kuluessa. Shotteja kaadettiin enemmän kuin on sormia terveessä kädessä. Aamun taianomainen olo oli taattu.

Ehkä juuri runsaasta juomatarjoilusta johtuen sitsien loppu jäi hieman hämäräksi. Yritimme laulaa ”The mysterious ticking noise” –biisiä. Englanninkielinen kaanon-laulu ei aivan toiminut enää puoli kahdeltatoista, eikä edes lopuksi kaadettu lämmin tee saanut kieliä virkoamaan. Toimittajaneidot hiippailivat kotiin muiden tylypahkalaisten vielä jatkaessa pitojaan.

 

 

Joensuu, Varnitsan satusitsit: Selleriä, vauvanruokaa ja ainakin yksi hetero 

Joensuun sitseillä sopimattomasta käytöksestä sai rangaistukseksi satsin pilttiä tai varsiselleriä.

Asuvinkki satuaiheisiin juhliin: Mikäli et halua olla yltiöpersoonaton, älä ainakaan pukeudu punahilkaksi.

Susirajan sitseistä punaisia nuttuja löytyi nopealla laskutoimituksella kahdeksan kappaletta, eikä tähän joukkoon mahtunut yhtäkään joulupukkia. Hilkkavallan joukosta löytyi myös helmiä, kuten keittiön mattoon sonnustautunut lentävä matto ja kiistämätön satulegenda, heterostuertti.

Opiskelu-uransa neljänsiä sitsejä juhliva lentävä matto tuumaa lempisitsilaulukseen Helan gårin.”Näiden sitsien Helan gårille antaisin kuitenkin arvosanan seitsemän, sillä laulu lähti vähän tahmeasti käyntiin.”

Kehno Helan går ei ollut ainakaan riippuvainen sitsaajien lauluinnosta: porkkanapihvejä ja juustoista muusia ei ehtinyt saattamaan suuhun asti, kun lauluehdotuksia sateli jonoksi asti. Ilman ruokaa ei kuitenkaan jäänyt – jos erehtyi taputtamaan tai muuten rikkomaan sääntöjä. Rangaistuksena sai suun täyteen varsiselleriä ja vauvanruokaa, rangaistuksien kovennuttua loppua kohden sääntöjen rikkoja sai satsin molempia – ja yhtä aikaa.

Oodi sitoutumatomuudelle sai uusia tuulia, kun sitseillä harvoin kannatettu Kristilliset sai myös edustuksen Jeesukselta.

Polittiinen kaapistatulo sujui ilman nyrkinheristelyjä, mutta paikkakuntia kartoittavassa veisussa eteläsavolaisten ja pohjoissavolaisten välille syntyi selkkaus.

Identiteettikysymys oli niin henkilökohtainen, että kahakan välttääkseen savolaiset päätyivät laulamaan kahdessa erässä.

Lauluntäyteisten sitsien huipennukseksi Varnitsan poikakuoro saatteli eeppisellä sitsilaulullaan satukansan lauluakin eeppisimmille jatkoille.

 

Helsinki, Kannunvalajajien pikkutuhmat pikkujoulusitsit:  Sylitanssi ja ysärifukseja

Kannunvalajien emäntätiimin järjestämisvastuu ei sitsaamista haitannut..

Pikkutuhmat pikkujoulusitsit aloitettiin tyylikkäästi coctail-tilaisuudella.

Heti pöytiin istuutuessa oli ekstralaulun paikka: ”Henkilökuntaa, henkilökuntaa, paarlevuu” hoilattiin jo ennen pöytiin istumista, sillä sitsien olennaisin osa – alkutiukka – oli unohtunut kaataa. Alkuryyppyä

kannatti laululla anella ja odottaa, kurkuun kulahti taskulämpimän sijaan optimaalijäähdytettyä viinaa.

Kannunvalajat ry:n puheenjohtajaa ja 2012 sitsien emäntätiimissäkin toimivaa Rosa Salmivuorta alun sählääminen huvitti: “Alun kömmähdys oli koominen, tunnelmaa keventävä”.

Konkarijuhlijoiden mukaan sitsien alku sujui tavallista rauhallisemmin, vaikka tavallisesti kurista ja järjestyksestä vastaavia toastmasterita ei ollut ollenkaan. Sen sijaan sitsikansa hiljennettiin laulun johtajien koväänisellä huudolla: ”ollaan hiljaa *nyrkki pöytään*”.

Sitsaajien ei tarvinnut tyytyä vain juomiseen ja laulamiseen. Teeman mukaisesti pöytiin oli jaettu pikkutuhma tehtävälista, jonka parhaiten suorittanutta odotti Kannunvalajien palkinto. Tehtävälistalla oli muun muassa kondomien soveltaminen joulukoristeluun, sylitanssi vastakkaisen sukupuolen edustajalle ja tuhman jouluaiheisen iskurepliikin keksiminen.

Sääntöjä – tai rangaistuksia – ei ollut nimeksikään. Yhtäkkiä naapuripöydässä alkoi viuhua ilmassa kultaisia servettejä. Tauon paikka.

Toisella puoliajalla rauhallisen alun vahinko otettiin kerralla takaisin: Nähtiin ensimmäinen, ja viimeinen, sylitanssi, melutaso alkoi nousta eksponentiaalisesti ja lensipä yksi kenkäkin keskelle koskematonta pääruokalautasta.

Helsingin valtsikka jaksoi yllättää perinteisesti viimeisenä laulettavaan fuksilauluun asti. Sitsaamassa oli fukseja vuodelta -95. Enkä yhtään ihmettele, miksi näille sitseille oli tultu 18 vuotta opiskelujen aloittamisen jälkeen. Mikäli sitseillä olisi aina näin taattu tunnelma, niin sitsata jaksaisi vielä eläkkeelläkin.

 

 

Tampere, Boomin räppisitsit: Vasen ja oikea

Kuvateksti: Kauppatieteilijät opettivat skoolailujärjestyksessä sekoillellee toimittajalle oikean ja vasemman eron. Se on Volvo. Vee vasemmalla, oo oikealla. Helppoa kuin laskentatoimi!

2000-luvun alku, yläaste ja Pikku G hiipivät mieleeni, kun astuin Sorin klubille valmiina räppisitsaamaan.

Toppeja, huppareita, räppilippoja, bling bling- koruja ja… Siniset kauppishaalarit? Täällä opiskelijahaalari

kuuluu sitsipukeutumiseen. Haalarin tuomista rajoitteista huolimatta sitseillä vilahteli jos jonkinnäköistä räpäyttelijää. Eve tassutatuoinnit rinnassaan, Valkoiseen t-paitaan pukeutunut MC Iso Fyrkka sekä toastmaster-räppärikaksikko Rumat Miehet.

Jo Facebook-eventissä lupailtiin liveräppiä. Sitsit alkoivat räväkästi toastmastereiden juuri näitä sitsejä varten tekemällä biisillä ”Sisäisesti kaunis”. Lyyrikat keskittyivät lähinnä ihmiskehon sisäpuolisten osien kauneuteen, mutta saivat sitsiyleisön villiksi.

Kokeneen kauppatieteilijäsitsaajan vieressä sitsitunnelmaan laskeutuminen kävi vaivattomasti. Vastapäinen sitseilijä epäili pöytäaveccini käyneen sitseille ainakin sata kertaa. Tämän herra kielsi, mutta myönsi sitsien tulleen tutuksi nyt jo x-vuotisen opiskelu-uransa aikana.

Sitsipakettiin kuului normaali määrä juomia, muutama pitkä ja kolme shottia. Kun ranskalaiset ja kananugetit tuotiin pöytään, pöytätoverini totesi:

”Normimeno, ruoka kylmää ja juomat lämpimiä.”

Eikä nugetit ollut mitään taviksia, vaan tähden-, kuun- ja kalanmuotoisia!

Pöytäaveccini ja muut vierustoverit pitivät toimittajaneidon nesteytyksestä hieman liian hyvää huolta.Ruttuisessa muistiinpanovihkossani lukee ”pojat tarjoo”. Poikia näillä sitseille tosiaan riitti, heitä oli ainakin puolet. Skoolaillussa sekoilleelle avualiaat pojat opettivat myös oikean ja vasemman eron. Se on Volvo.

”Katos. Tässä on VOLVO. Ensimmäinen vee on vasemmalla, viimeinen oo oikealla. Tajusitko?”

Lopussa kaikki nousivat tanssimaan pöydille yhtä aikaa. Kestävät pöydät näillä kauppatieteilijöillä.

 

Lähteenä on käytetty Suomen Ylioppilas –teosta, Kustaa Vilkunan haastattelua sekä sitsilaulujen ohessa käytyjä pöytäkeskusteluja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *