Kuuden vuoden mittaisen tauon jälkeen Jyväskylän kaupunginvaltuustoon palaava keskustan konkaripoliitikko Mauri Pekkarinen nousi koko kaupungin äänikuninkaaksi 1 851 äänellä. Kisa oli tiukka. Vihreiden Bella Forsgrén ja demarien Riitta Mäkinen keräsivät molemmat yli 1800 ääntä.

Pekkarisen edellinen valtuustokausi jäi kesken, kun hän tuli toukokuussa 2019 valituksi Euroopan parlamenttiin.

Kyseessä on ensimmäinen kerta 2000-luvulla, kun Pekkarinen on Jyväskylän äänikuningas. Eduskuntavaaleissa on toisin. Vuoden 2003 vaaleissa hän sai Keski-Suomessa peräti 12 164 ääntä – ennätys, joka on yhä voimassa.

77-VUOTIAS PEKKARINEN on sukkela mies. Hän vastaa usein ennen kuin kysymys ehtii loppuun – ja arvaa aiheen silti oikein.

Kaupunginvaltuustoon hakeutumisessa ei Pekkarisen mukaan ole missään nimessä kyse eläköitymispäätöksen pyörtämisestä.

Se koski ”politiikan isoja ympyröitä”. 40 vuotta kestänyt ura kansanedustajana vaihtui Euroopan parlamentin jäsenyyteen vuonna 2019. Arkadianmäki jäi, koska keskustapuolueen suunta oli hänen mielestään Juha Sipilän pääministerikauden jälkeen ”vähän hukassa”. Viimeinen pisara oli puolueen lähteminen mukaan SDP:n johtamaan hallitukseen suuren vaalitappion jälkeen.

Brysselistä Pekkarinen jättäytyi pois omaehtoisesti viime kesäkuun eurovaalien myötä. Välillä päätös otti niin koville, että oli vaikea saada edes unta.

Kuntavaalien tulos on Pekkarisen henkilökohtainen ennätys.

Miltä suuret äänimäärät tuntuvat?

”Totta kai siitä on tyytyväinen, iloinen ja otettu. Samalla se synnyttää sellaisen velvoitteen, että sun pitää nyt panna ittes likoon ja yrittää hoitaa asioita ja yrittää olla kansan kanssa tekemisissä tavalla, jonka ihmiset noteeraa”, Pekkarinen sanoo.

Laaja ja kestävä kannatus ei synny hetkessä, vaan poliitikon on osoitettava vaalikaudesta toiseen olevansa luottamuksen arvoinen.

Pekkarisen voi olettaa tietävän mistä puhuu. Hän ei ole koskaan jäänyt vaaleissa rannalle. Pekkarinen on valittu yksitoista kertaa Jyväskylän kaupunginvaltuustoon, kymmenen kertaa eduskuntaan, kerran Euroopan parlamenttiin ja kolmesti presidentin valitsijamieheksi.

Jokaisen äänestäjän kanssa ei kuitenkaan voi olla henkilökohtaisesti yhteydessä.

”Mutta keiden kanssa on yhteydessä, niin ne ihmiset pitää sitten huomioida. Siinä kohtaa hyvä kello kilkattaa kauas.”

VIIME AIKOJEN vaaleissa erityisen heikosti ovat äänestäneet nuoret. Kuntavaalit tuskin tulevat trendistä poikkeamaan.

”Osallistumattomuus on äärimmäisen vaarallista.”

Erityisen ongelmallisena Pekkarinen pitää sitä, jos vallankäyttäjät menettävät kiinnostuksensa demokratian tilaan.

”Joku täyttää aina tyhjiön.”

Pekkarisen mukaan Yhdysvaltojen ja useiden Euroopan maiden nykytila on hyvä osoitus siitä, että jos demokratiaa ja länsimaisia arvoja pitää itsestäänselvyyksinä, luo se tilaa populistisille liikkeille.

Edustuksellinen kansanvalta tarvitsee toimiakseen taitavia kansalaisia. Ylioppilaskuntapolitiikan kautta ponnistaneen Pekkarisen mukaan opiskeluaika on tässä äärimmäisen tärkeä elämänvaihe.

Opintojen lisäksi pitäisi osallistua yhteiskuntaan, muuten nuori ei välttämättä ole valmis siihen.

”Sen ei välttämättä tarvitse olla politiikkaa”, hän huomauttaa.

Pekkarisen kohdalla osallistuminen kuitenkin tarkoitti politiikkaa. Jälkikäteen Pekkarinen arvioi, että 70-luvulla monen nuoren osallistuminen saattoi jopa ”mennä vähän överiksi”, mutta välillä heiluri on kääntynyt myös liiallisen passiivisuuden puolelle. Hän muistelee kuunnelleensa 80-luvulla huuli pyöreänä, kun eduskunnan sivistysvaliokuntaan asiantuntijaksi kutsuttu ylioppilaskuntien edustaja oli sanonut, että opiskelijoita ei oikeastaan kiinnosta mitä yliopistojen hallinnosta säädetään.

Mitä ohjeita Pekkarinen antaisi politiikkaan pyrkivälle nuorelle?

Kipinä vaaditaan. Pekkarisen kohdalla sen tarjosivat ylioppilaspolitiikassa näkyvästi 60- ja 70-luvuilla toimineen stalinistit, joiden vastavoimaksi Pekkarinen halusi.

Alkusytykkeen jälkeen on tehtävä töitä. Politiikka ei Pekkarisen mukaan sovi kaikille.

Pitää olla rohkeutta, terve itsetunto ja asiaosaamista.

”Äänestäjät näkevät sen ennen pitkää, jos kaveri ei paneudu ja on laiska pitämään yhteyksiä.”

Urheilumenestyksellä tai muulla julkisuudella voi tulla valituksi kerran tai kahdesti, mutta kestomenestys vaatii osaamista.

MITÄ PEKKARINEN sitten nyt annetulla mandaatilla aikoo tehdä?

Johtotehtävät kiinnostavat, mutta asiasta on keskusteltava ensin oman ryhmän kanssa. Hän ei nimeä tehtäviä, mutta mainitsee, että demarit ja keskusta saavat valita ensin – ja se tarkoittaa yleensä kaupunginhallituksen ja valtuuston puheenjohtajuuksia.

Asioista tärkeimmäksi hän nostaa koulutuksen.

Toinen painopiste on elinkeinopolitiikka. Jyväskylässä on hänen mukaansa valtava koulutuspotentiaali, mutta se ei realisoidu riittävästi liike-elämään.

Elinkeinoihin liittyviä päätöksiä tehdään enemmän valtakunnallisella tasolla – mutta paikallinen ei Pekkariselle ole koskaan tarkoittanut pientä. ▬