SE KOHOAA maanpinnasta kuin tatti Seminaarinmäen reunassa. Jämerä, vuonna 1974 rakennettu tiilirakennus.

Suojamuovit ovat poissa, samoin rakennustelineet. Ja työkoneiden jyly.

Ulkopuolella näkyvin muutos on uudet portaat suoraan pääovelle Seminaarinkadun puolelta.

Viisitoista askelta, tuplaovista sisään.

Tässä se nyt on: peruskorjattu Jyväskylän yliopiston kirjastorakennus. Ovet avautuivat jälleen maanantaina 30. elokuuta 2021.

KORJAUSURAKKA alkoi keväällä 2019.

Työ oli massiivinen. Miltei kaikki purettiin: ulkoseinien tiiliverhous, vanhat lämpöeristeet, talotekniikka kuten ilmanvaihto ja sähkötekniikka, lattiat. Vain runko säilyi uusia portaita sekä valoa ja tekniikka varten tehtyjä aukkoja lukuun ottamatta. Työkoneet hurisivat pari vuotta rakennuksen kimpussa.

Korjauksen aikana rakennus sai myös uuden nimen: Lähde.

Se oli kaksiosaisen nimikilpailun tulos. Ensin kerättiin ehdotuksia, ja toisessa vaiheessa äänestettiin esikarsituista. Ääniä tuli 6 123 kappaletta. Kriteereinä oli, että nimen tulee kuvata rakennuksen uudistuvaa toimintaa, sekä noudattaa hallintolain vaatimuksia olemalla helppokäyttöinen, tarkoituksenmukainen, asiallinen ja selkeä.

Lopullisen päätöksen teki raati. Jäseniin kuului yliopistoyhteisöä, opiskelijoita ja Suomen yliopistokiinteistöt oy:n edustus. Puheenjohtaja oli rehtori Keijo Hämäläinen. Nimi valittiin joulukuussa 2020.

Raadin mukaan lähde on kaunis, suomenkielinen sana. Kutsuva ja raikas.

1970-LUVULLA OLI kiire. Yliopisto kasvoi. Vanha kirjastotila oli tullut 500 opiskelijalle epäkäytännölliseksi.

Tilanteesta kertoi myös 18 kirjaston henkilökuntaan kuuluvan kirje, marraskuulle 1971 päivätty: ”Henkilökunta on kasvanut 50:een. Virkatiloiksi on muutettu kaikki tutkijatilat, osa kirjavarastoa ja henkilökunnan eteinen. Viisi kokopäiväistä virkailijaa työskentelee päivänvalottomissa kellaritiloissa. – – Yleensäkin koko henkilökunnan työolosuhteet ovat alapuolella kaikkien minimivaatimusten.”

Vielä 1950–70-luvuilla yliopistoalueen kehittäminen oli Alvar Aallon arkkitehtuuritoimiston käsissä. Siksi tehtävä uudesta kirjasto-hallintorakennuksesta annettiin Aallolle.

Hän työsti suunnitelmia, useita. Tutki sijoitusvaihtoehtoja.

Ongelma oli kuitenkin tila: olisi pitänyt purkaa alueen vanhaa rakennuskantaa. Sitä ei haluttu.

Alkuvuodesta 1971 Aalto luopui suunnittelusta. Hän perusteli julkisuudessa ratkaisuaan suunnittelua kahlitsevalla Seminaarinmäen vanhojen kivirakennusten säilyttämisellä sekä asemakaavallisilla syillä, joista tärkein oli nelostien ajateltu linjaus yliopistoalueen vierestä.

Vetovastuu annettiin Pohjoismaisen arkkitehtuurikilpailun voittaneelle Arto Sipiselle. Hänen ensimmäiset luonnoksensa valmistuivat nopeasti.

Huhtikuulle 1971 päivätyissä piirroksissa rakennukset sijoitettaisiin Seminaarinkadun puoleiseen kulmaan. Suunnitelma todettiin käyttäjien puolelta hyviksi, ja sijoittelua kiitettiin paremmaksi kuin Aallolla.

MUTTA KAIKKIA se ei miellyttänyt.

Vastustajien mukaan suunnitelmat neljästä rakennuksesta olivat liian massiiviset. Ne tuhoaisivat alueen arvokkaan kulttuuri- ja luonnonpuiston sydämen, suunnitelmista huolestuneet kirjoittivat lehtien palstoilla. Liikehdinnälle syntyi jopa termi: Puistosota.

Yliopiston rakentamisen neuvottelukunta päätti teettää selvityksen. Sen mukaan Aallon suunnitelmissa olisi tuhottu enemmän puita (202 kpl) kuin Sipisen suunnitelmissa (62 kpl).

Hanketta jatkettiin.

Ennen kaikkea Sipisen arvona pidettiin tapaa, jolla uudisrakennukset sopivat kampusalueen arkkitehtuurikokonaisuuteen. Ne eivät peittäneet paitsi Aallon, myös Constantin Kiseleffin 1800-luvun lopussa suunnittelemia rakennuksia. Lisäksi rakennusten ulkokuorten materiaali ja väritys jatkoivat tyypillisen punatiilen käyttöä.

Kiista kuitenkin vaikutti vähän: kirjaston paikkaa siirrettiin alkuperäissuunnitelmasta kuudella metrillä. Näin vain 5–6 arvokasta puuta jouduttiin kaatamaan.

KELTAISTA, SINISTÄ, valkoista.

Sisustusarkkitehtien Vuokko ja Torsten Laakson suunnittelemaa mustavalkoraidallista kangasta nimeltään Jyväskylän kesä.

Tutut värit ovat myös peruskorjauksen jälkeen näkyvillä. Korjauksen yhteydessä pinnat maalattiin ja tekstiilejä entisöitiin ja puhdistettiin.

Rakennus edustaa konstruktivismia, 1960-luvulla vallalle noussutta suuntausta. Se korostaa eri rakennusosien keskinäisiä mittasuhteita ja niistä syntyvää estetiikkaa.

Olennaista on rakenteen merkitys muodon antajana. Se näkyy kirjaston julkisivussa sekä pilari- ja palkkirunkoon perustuvassa rakenteessa.

Ja näkyy tyyli myös sisustuksessa: konstruktivismi korosti modernismin aatetta myös värimaailmassa. Kirjaston sisustuksessa voi tulkita käytetyn hollantilaisessa taiteilijaryhmä De Stijlissa vaikuttaneen taidemaalari Piet Mondrianin väriopin perusteita. Ominaista oli vain vaaka- ja pystyviivojen käyttö sekä pitäytyminen perusväreissä eli valkoisen, mustan, sinisen, punaisen ja keltaisen puhtaissa sävyissä.

Muita värejä ei Mondrianin oppien mukaan ollut olemassa.

REMONTIN hintalappu: 23 miljoonaa euroa. Yliopisto kalusti ja varusti tiloja noin miljoonalla.

Viidessä kerroksessa on koppeja, lepohuoneita, e-tenttitiloja, palvelupisteitä, opiskelutiloja, tietokoneluokkia, erilaisia työtiloja, taukotiloja, vahtimestarin infopiste, ravintola, kahvila, näyttely- ja tapahtumatila, lukusali.

On erilaisia pöytiä, tuoleja, sohvia, sermejä, lokeroita, naulakoita, led-valaisimia, sekä pieniä infonäyttöjä, jotka kertovat huoneen lämpötilan, kosteuden ja hiilidioksidimäärän.

Ja tietenkin on kirjahyllyjä, yli 2,5 kilometrin verran.

Ennen korjausta asiakasmäärä oli vuosittain yli puoli miljoonaa. Pinnat kuluivat.

Vuosien varrella rakennukseen tehtiin pieniä korjauksia ja muutoksia. Kattoikkunoita muutettiin useasti, lainauspisteitä uusittiin ja laajennettiin, tupakkahuone muutettiin myymäläksi, kahvilan paikkaa siirrettiin.

Sen sijaan ennen kevättä 2019 laajaa, koko rakennuksen kattavaa peruskorjausta ei ollut tehty.

Nyt kesällä 2021 valmistuneen korjauksen aikana rakennettiin uutta ja korjattiin vanhaa. Ikkunat, ovet ja alemman pohjakerroksen maanvastainen lattiarakenne uusittiin, samoin koko kattoikkunarakenne. Tiloista otettiin näytteitä ja rakennettiin ilmanvaihtohuoneita.

Peruskorjauksessa huomioitiin muuntojoustavuus, ulkoarkkitehtuuri ja sisätilat värityksineen ja materiaaleineen, sekä kirjaston aulatilan ja valoikkunoiden säilyttäminen.

Viherkasveja ei rakennukseen kuitenkaan sijoiteta, ei ainakaan heti. Ne kun voisivat aiheuttaa mahdollisen sisäilmariskin. Kiinteistön omistaja Suomen Yliopistokiinteistöt edellyttää, että ensin on laadittava huolto-ohjelma ja huoltosopimus riskien minimoimiseksi.

Koko peruskorjaus tehtiin arkkitehtuuria kunnioittaen. Rakennus kuuluu yliopistorakennuskokonaisuuteen, joka on valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen kulttuuriympäristöjen luettelossa. Keski-Suomen maakuntakaavassa Seminaarinmäen kampus on merkitty arvokkaaksi rakennetun kulttuuriperinnön kohteeksi.

SYKSY EDETÄÄN porrastetusti.

Ensin avautuvat kirjastopalvelut, opiskelijoiden hyvinvointipalveluita tarjoava Student life, sekä ravintola ja kahvila.

Taidekokoelmia sijoitetaan rakennukseen syksyn aikana valtion ja yliopiston kokoelmista. Remontin aikana suojattu, kunnostettu Carolus Enckellin seinämaalaus Minä olen väri ja sinä olet sana (1975) on kirjastossa edelleen, ja uusi, kuvanveistäjä Mikael Pohjolan valaistu teos ripustetaan toiseen ja kolmanteen kerrokseen.

Loppuvuodesta rakennuksessa toimii yliopiston Avoimen tiedon keskuksen kirjasto-, tutkija- ja museopalvelut, sekä digipalvelut. Rakennukseen tulee työtilat noin 150 henkilölle. Lisäksi rakennuksessa työskentelee vahtimestareita, siivoojia ja keittiöhenkilökuntaa.

Varsinaisia avajaisia on tarkoitus viettää tammikuussa 2022. Samalla avataan tilat tutkimuksen sekä tiede- ja taidekasvatuksen yleisötapahtumille.

Ulkopuolellakin työ jatkuu vielä. Rakennuksen edustan aukiolle on suunniteltu erilaisia pöytäryhmiä, penkkejä ja istutuslaatikoita. Ne saadaan paikoilleen keväällä 2022.

Korjauksessa huomioitiin paitsi maisemallinen myös puutarhahistoriallinen arvo. Osana rakennushanketta istutettiin pensaita ja puita.

Lehtikuusia, vaahteroita, kuusamia.

▸ Lähteenä käytetty muun muassa Jaakko Holman, Minerva Kosken, Riikka Mäkipelkolan ja Pirjo Vuorisen rakennushistoriaselvitystä Kirjasto, Hallintorakennus, Athenaeum, Musica (2017), sekä Riikka Javanaisen ja Riikka Mäkipelkolan artikkelia Kirjastorakennuksen tarina (2021).

▸ Katso ennen ja jälkeen -kuvat kirjastorakennuksesta täältä.