Ei hakutuloksia.

Teksti Leo Heinämäki Kuvat Leo Heinämäki & Oona Komonen

Vielä viime vuosituhannen lopulla pienpanimoita oli muutama kymmenen, mutta sen jälkeen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti – Mistä käsityöläisolueiden suosio johtuu?

ILMASSA LEIJUU maltaan tuoksu. Suuressa ja avarassa hallissa kookkaiden koneiden ja kattiloiden humina luo tyyntä tunnelmaa.

Katse kiertää tilaa. Näkyy pullonkorkkeja, säkkejä, puisia tynnyreitä ja lukuisia pahvisia laatikoita. Niiden sisältö on helppo arvata.

Täällä Jyväskylän Palokankaalla, noin seitsemän kilometrin päässä keskustasta, valmistuu olutta. Eikä mitä tahansa olutta.

Vaikkei juomien erikoisuus sinänsä ole päämäärä, hallissa valmistuvat oluet eroavat monien perinteisten suurten oluttuottajien massatuotteista. Niissä näkyy kokeilunhalu. Kyseessä on jyväskyläläinen Hiisi. Se on yksi Suomen pienpanimoista.

Paitsi pienpanimoiden määrä, myös niiden tuotteiden suosio on kasvanut.

 

 

 

 

ENSIMMÄISET PANIMOLAITOKSET syntyivät Suomeen 1800-luvulla. Vuosisadan puoliväliin mennessä panimoita oli yhteensä kuusi, ja ne sijaitsivat Helsingissä, Viipurissa, Turussa ja Kuopiossa.

Vielä tuolloin alaa hallitsivat pintahiivaoluet. Muutos tapahtui 1800-luvun loppupuolella. Markkinoille tuli niin kutsuttu baijerilainen oluttyyppi eli pohjahiivaolut. Tuotanto tehostui ja panimotoiminta kasvoi. Vuosisadan lopulla panimoita oli kymmeniä eri puolilla maata.

Nopean kasvun keskeytti raittiusliikkeen vaikutus. Sen tavoitteena oli saada Suomeen täydellinen kieltolaki, jossa liike onnistui vuonna 1919. Lain myötä puolet panimoista lopetti ja loput alkoivat valmistaa enintään 2,2-prosenttista mietoa alkoholijuomaa.

Kieltolaki päättyi 1932. Seuraava buumi alalla koitti 1960-lopulla, kun keskioluen myynti vapautui. Kulutus kasvoi ja toi liikevaihtoa alalle. Seuraavan suuren muutoksen toi Suomen liittyminen Euroopan unioniin 1995. Jäsenyys merkitsi panimoluvan hankinnan helpottumista.

Samaan aikaan perustettiin ensimmäisiä pienpanimoita. Suomen lainsäädännön mukaan ne tarkoittavat kalenterivuosittain alle 15 miljoonaa litraa olutta valmistavia panimoita. Juuret ovat tyypillisesti joko kotiolutharrastuksessa, jonka myötä innostus alalle kumpuaa, tai vanhassa perheyritysperinteessä.

Vielä 1990-luvun lopulla pienpanimoita oli vain kolmisenkymmentä. Viimeisen vuosikymmenen aikana määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Nyt luku on 126.

Eteläisin sijaitsee Hangossa, pohjoisin Saariselällä.

 

 

MIKKO MÄKELÄ marssii pitkin hallia.

Välillä hän pysähtyy milloin kertomaan oluen tynnyrivalmistuksesta, milloin esittelemään eri tiloja, kuten panimohallissa sijaitsevaa kokeilukeittiötä tai laboratoriota koeputkineen ja petrimaljoineen. Niissä voidaan tarkastella oluen käymisprosessia, testata uusia reseptejä.

Mäkelä on panimo Hiiden toimitusjohtaja. Vuonna 2013 Keski-Suomessa oli olutpanimon kokoinen aukko. Edellinen paikallinen jyväskyläläinen panimo Mestari oli lopettanut 2001. Kahdella yrittäjällä Mika Silajärvellä ja Tatu Hiitolalla oli haave omasta panimosta. Paikaksi valikoitui Jyväskylä. Mukaan tuli myös Mikko Mäkelä.

Ensimmäinen tila sijaitsi Palokan Heinämäessä. Tuolloin olutta tuotettiin 30 000 litraa vuodessa.

Tilojen käytyä pieneksi Hiisi muutti muutaman kilometrin päähän nykyisiin tiloihinsa. Tänä päivänä hallissa valmistuu noin 180 000 litraa per vuosi. Nykypäivään tultaessa valmistettu on yli 300 olutta, joista jatkuvassa tuotannossa pidetään yhtä aikaa pariakymmentä. Olutta myydään esimerkiksi ravintoloihin ja kauppoihin.

Valtaosa pullojen kuvastosta nojaa kotimaiseen tarustoon. On mystinen Nuri, jylhä Iku-Turso, hyytävä Nuutti. Hahmojen ohella pullojen etiketteihin on painettu kappalesuositukset.

Esimerkiksi panimon ensimmäinen olut, vuonna 2013 valmistettu ja edelleen tuotannossa oleva Raivoava rakki suositellaan nautittavaksi ”viilennettynä mausteisen curryn tai rasvaisen grillilihan kera”, ”toimii myös Motörheadin kanssa”.

”Hahmojen luonne ja tunnelma ovat osa olutta”, Mäkelä sanoo esitellessään värikästä pullojen kirjoa.

Käytetyt ainesosat voivat yllättää: oluen valmistuksessa on kokeiltu habaneroa, maitorahkaa, korvapuustia. Kuusenkerkkää on kerätty lähiseudulta. Musta munkki -niminen olut valmistui yhteistyössä helsinkiläisen pienpanimo Donut Island Brewingin kanssa. Siinä käytettiin lähileipomo Jyväspakarin kovaksi menneitä hillomunkkeja. Hävikin minimoimiseksi valmistuksessa käytettyä mäskiä on viety leipomoihin ja ravintoloihin, tai biokaasulaitokselle, jossa siitä on valmistettu biopolttoainetta myös panimon omaan autoon.

Uusi idea voi syntyä Mäkelän mukaan monin eri tavoin: läpänheitosta, uudesta ainesosasta – tai mistä tahansa muusta.

”Emme ole ikinä kieltäneet itseltämme sitä, että emme voisi kehittää ja muokata olutta, ja tehdä siitä parempaa.”

 

 

Suomen mittakaavassa pienpanimokulttuurilla on lyhyt historia, ainakin jos vertaa Keski-Eurooppaan. Saksasta löytyy käsityöläispanimoita, jotka ovat satoja vuosia vanhoja. Silti myös Euroopan mittakaavassa kehitystä on tapahtunut. Buumi ja oluiden erikoislaatuisuuteen tähtääminen on näkynyt Suomen lisäksi myös Italiassa, Tšekissä, Venäjällä, Ruotsissa.

Suosio on mullistanut olutkulttuuria vaihtelevien trendien myötä. 2000-luvulla etenkin IPA-oluiden kulutus kasvoi nopeasti. Viime aikoina niiden rinnalle ovat nousseet hapanoluet.

Hinnoissa on vaikea kilpailla suurten tuottajien kanssa. Siitä huolimatta jokin pienpanimoiden tuotteissa vetää ihmisiä enemmän ja enemmän puoleensa. Vuonna 1997 pienpanimo-oluet kattoivat vain vähän yli miljoona litraa kaikesta suomalaisesta oluttuotannosta, mutta vuonna 2019 vastaava luku oli jo 20,9 miljoonaa litraa. Pienpanimoiden määrän kasvaessa kiihtyy myös alan toimijoiden välinen kilpailu. Miten joukosta voi erottua?

 

”Emme ole ikinä kieltäneet itseltämme sitä, että emme voisi kehittää ja muokata olutta, ja tehdä siitä parempaa.”

 

”RAKASTAMME OLUTTA sellaisenaan kuin se kautta aikain on ollut: maistuvana, rehtinä ja mutkattomana juomana niin arjessa kuin juhlassa.” Näin on kirjoitettu Aalto Panimon verkkosivuilla. Sen tilat sijaitsevat Säynätsalossa. Pihalta avautuu näkymä Päijänteelle.

Pekka Kuitunen, yksi panimon kolmesta pääomistajasta, tarjoaa pullon panimon vaaleaa lageria ja alkaa kertoa panimon historiasta.

Aalto on verrattain nuori pienpanimo. Se perustettiin vuonna 2017. Toiminta alkoi kiertolaispanimona: reseptit luotiin itse, mutta juomat pantiin muissa panimoissa. Esimerkiksi Aallon ensimmäistä olutta Tyyntä valmistettiin aluksi Hiiden panimossa. Liiketoiminnan pyörittäminen osoittautui tuolloin liian vaativaksi, minkä seurauksena toiminta laitettiin tauolle. Silloin pääomistaja Mikko Toikkanen kysyi ravintola-alalla toiminutta Kuitusta mukaan. Uuden strategian ja liiketoimintasuunnitelman myötä panimotoiminta jatkui.

”Toiminta menee eteenpäin koko ajan, nyt nämä asiat alkavat pikkuhiljaa konkretisoitua”, Kuitunen toteaa.

Hän allekirjoittaa alan toimijana pienpanimobuumin olemassaolon. Se näkyy paitsi panimoiden välisessä kilpailussa, myös kauppojen tarjonnan laajenemisessa.

Mutta mistä suosio johtuu? Kuitunen sanoo taustalla vaikuttavan muun muassa ”support your local” -ajattelun kasvun sekä oman panimon omistamisen kasvaneen trendikkyyden. Myös korona-ajan herättelemä omavaraisuus on osaltaan motivoinut monet yksityishenkilöt kotipanemiseen.

Mitä yleisesti pienpanimoiden tulevaisuuden kehitykseen tulee, haluaisi Kuitunen nähdä oluttuotteissa vastaisuudessa enemmän alueellisuutta.

”Pitäisi olla vaikka silleen, että Keski-Suomessa juotaisiin Jyväskylän panimoiden oluita… että alettaisiin tuntea paikkakuntia niiden oluiden mukaan, se olisi musta aivan mahtavaa.”

 

 

Aalto Panimon inspiraatio ja kuvasto on peräisin paikallisesta luonnosta, kuten keskisuomalaisesta saaristosta. Teema näkyy muun muassa Tyynen ja Päijänteen nimissä ja etiketeissä.

”Nämä ovat perinteisiä, hyviä täysmallasoluita.”

Kuitusen mukaan toiminnassa tärkeää on varma suorittaminen. Maailmanvalloituksen sijaan tavoitellaan tasaista nousua.

”Olutta on tehty hyvin ennenkin, miksei sitä voi samalla tyylillä tehdä nytkin.”

Erikoisten kokeilujen ja ainesosien sijaan tuotteissa näkyy siis perinteikkyys. Kuitusen mukaan se voi olla kilpailun kannalta positiivinen asia. Omanlainen tyyli takaa omanlaiset kohderyhmät. Vaikkei Aallon tavoite olekaan maailmanvalloitus, riittää nuorella panimolla tulevaisuudensuunnitelmia: uudet toimitilat odottavat Säynätsalon rannassa parhaillaan valmistumistaan. Samaan paikkaan on tarkoitus avata myös oma ravintola kesään mennessä.

Se on pienpanimokulttuurin uusi trendi. Etenkin maailmalla taproomit eli panimobaarit ovat yleistyneet. Oma baari on tehokas keino erottua muiden joukosta sekä tarjota asiakkaalle autenttinen ja uniikki olutkokemus.

Suomessa panimobaarit ovat vielä verrattain harvinaisia, mutta aivan viime vuosina nekin ovat olleet yleistymään päin.

Myös Jyväskylässä.

 

VUONNA 2020 Lutakossa avautui Hiisi Taproom & Bottleshop, joka ravintolana ja olutmyymälänä tarjoaa oluttuotteiden ohella omintakeista ruokaa villisikamakkarasta tattariblineihin. Ravintola-myymälä on yhteydessä Tanssisali Lutakkoon. Niiden välillä voi siirtyä sisäkäytävää pitkin.

Panimon ystäville näkymä sisällä on tuttu: ovet ja ikkunat on koristeltu panimon kuvastolla. Takaseinällä komeilee kolmipäinen koira.

Alku oli hankala koronapandemian vuoksi. Virus on vaikuttanut myös yleisesti pienpanimoiden toimintaan. Tapahtumien peruminen, anniskeluliikkeiden aukiolojen rajaaminen ja näiden myötä oluiden myynnin lasku on aiheuttanut hallaa.

Nyt rajoituksista on luovuttu. Mikko Mäkelä uskoo, että tulevaisuus on astetta valoisampi.

 

 

MITEN PIENPANIMOALA kehittyy Suomessa? Ei voi tietää varmaksi, aika näyttää.

Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että suunta on kasvamaan päin.

Tällä hetkellä Keski-Suomen alueella on seitsemän pienpanimoa, jotka valmistavat olutta. Hiisi- ja Aalto-panimoiden lisäksi niitä ovat oman tuotantonsa vuonna 2019 käynnistänyt jyväskyläläinen Panimoyhtiö X, joutsalainen Varastopanimo, vaajakoskelainen 1000 Lakes Distillery, vuonna 2021 perustettu Tikkalassa sijaitseva YMIS panimo ja Jyväskylässä kiertolaispanimoperiaatteella vuodesta 2018 saakka toiminut Hangaround & Nobody Brewing.

Vaikka pienpanimoiden toiminnassa on toisiinsa verrattuna useita eroja, yhdistää niitä halu tehdä omalaatuista olutta ja kokeilla eri ideoita. Asenne ja intohimo ratkaisevat.

Samoin vapaus. Juuri sitä oluiden tekijät haluavat.

 

 

Juttua täydennetty 26.4. klo 16.50. Keski-Suomen alueen pienpanimoihin lisätty Jyväskylässä toimiva kiertolaispanimo Hangaround & Nobody Brewing.

 

 

  1. J-P

    Asiallinen juttu. Saariselän Kakslauttasen panimohanke taitaa tosin olla jäissä ja pohjoisin olutta valmistava panimo löytyy tällä hetkellä Rovaniemeltä. Myöskään Hangossa ei vielä olutta taideta tehdä, joskin panimoluvat sinnekin on jo myönnetty. Naapurissa Rosalan saarella toimiva Rousal Bryghus taitaa olla eteläisin tällä hetkellä:
    https://olutkellari.blogspot.com/2014/09/suomen-pienpanimot-kartalla.html

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Oluen ystävä

    Hyvä artikkeli, tosin puuttuu yksi paikallinen, Hangaround & Nobody Brewing. Kyseinen panimo tehnyt olutta Jyväskylässä vuodesta 2018 ja näkyy kyllä kaikissa paikallissa tapahtumissa ja Jyväskylän ravintoloiden hanoissa.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.