Ei hakutuloksia.

Teksti Tatu Helle Graafinen ilme Alias Anything

”Olen onnellinen, että itselläni alanvaihto sujui helposti” – Vaikka korkeakoulu-uudistukset ovat vaikeuttaneet alan vaihtamista, mahdotonta se ei ole: kysyimme kolmelta opiskelijalta, mitä onnistuminen edellytti

Vaikka alan vaihtaminen onnistuu, kääntöpuolena voi olla taloudellinen huoli opintotukikuukausien päättymisestä.

ENTÄ JOS valitsee väärin? Voiko alaa enää vaihtaa?

Näistä kysymyksistä on tullut erityisesti 2010-luvulla ajankohtaisia korkeakoulujen valintauudistusten myötä. Esimerkiksi ensikertalaiskiintiön vuoksi suuri osa korkeakoulujen aloituspaikoista on varattu niille, joilla ei ole entuudestaan korkeakoulututkintoa tai opinto-oikeutta korkeakoulussa.

Lue myös: Korkeakoulutusta on myllätty viimeisten vuosikymmenten aikana paljon ja tavoite on nopeuttaa työelämään siirtymistä – Mutta millaisen jäljen uudistukset korkeakoulutukseen jättävät? (Jylkkäri 2/22)

Mahdotonta alan vaihto ei kuitenkaan ole, sitä mieltä ollaan opetus- ja kulttuuriministeriössä. Korkeakoulut nimittäin järjestävät siirtohakuja, joiden avulla alaa voi vaihtaa ilman yhteishakumenettelyä.
Siirtohaku tarkoittaa opiskelijan opinto-oikeuden siirtymistä korkeakoulusta toiseen tai korkeakoulun sisällä tutkinnosta toiseen. Tuolloin opiskelijan valinta pohjautuu aiempaan opiskeluoikeuteen sekä samalla tai lähialalla suoritettuihin opintoihin ja niissä menestymiseen. Opiskelijaa ei voida kuitenkaan hyväksyä, jos jäljellä oleva opiskeluaika ei riittäisi tutkinnon loppuun saattamiseen. Opinto-oikeus ei siis pitene, vaikka tulisi valituksi. Opiskelija myös menettää siirtohaun myötä aiemman opiskeluoikeuden koulutusohjelmaan, josta siirto tapahtuu.

Toisin sanoen aina siirtohaku ei noin vain onnistu. Silloin on toinenkin mahdollisuus: hakea uudestaan yhteishaun kautta. Tuolloin ei tosin kuulu ensikertalaiskiintiöön.

Silti voi tärpätä. Jylkkäri haastatteli kolmea opiskelijaa, jotka ovat onnistuneet vaihtamaan koulutusalaa korkeakouluopinnoissaan.

Vaikka uudet opinnot ovat tuntuneet mielekkäiltä, voi kääntöpuolena olla taloudellinen huoli opintotukikuukausien päättymisestä.

 

 

 

KOULUTUSALA VAIHTUI vuonna 2020. Sitä ennen Nelli Rauhala opiskeli Jyväskylän yliopistossa biologiaa.

Opinnot alkoivat vuonna 2017. Rauhala oli hakenut tuolloin myös lääketieteelliseen, ensisijaisesti. Alussa biologian opinnot lähtivät hyvin käyntiin. Kurssit olivat mielenkiintoisia. Ensimmäisen vuoden aikana Rauhalan tavoite oli pyrkiä uudestaan lääketieteelliseen. Hän opiskeli solu- ja molekyylibiologiaa ja otti sivuaineekseen kemian, jonka ajatteli auttavan lääketieteellisen valintakokeissa.

”Oli rankkaa opiskella täysipainoisesti yliopistossa ja lukea pääsykokeisiin. Motivaatio loppui kesken. Iski tunne, että onko tämä realistinen tavoite.”

Hän pohti, mitä oikeasti haluaisi tehdä. Jo aiemmin hän oli miettinyt biologian opettajaksi opiskelemista, ja opiskeli kasvatustieteitä sivuaineena.

Vuonna 2019 Rauhala ei hakenut enää lääketieteelliseen, vaan valintakokeiden kautta luokanopettajaksi ja erityispedagogiikkaan. Samana vuonna jälkimmäiseen hakijoita oli 571. Yhteensä 45 aloituspaikasta 40 oli varattu ensikertalaisille. Se huolestutti. Piti pärjätä kokeissa hyvin.

Onnisti. Ala on tuntunut omalta. Rauhalaa kiinnostaa lasten ja nuorten sekä syrjäytymisen parissa tehtävä työ.

”On ollut mielenkiintoista. Kolmantena vuonna on jo päässyt syvällisemmin opintoihin.”

Rauhala voisi valmistua syksyllä 2022, mutta ”ei ole painetta enää”.

”Periaatteessa voin opiskella niin kauan kuin opinto-oikeutta riittää.”

”Olen jo menettänyt mahdollisuuden opintolainahyvitykseen ja tukikuukaudet loppuvat joka tapauksessa kesken.”

Vielä niitä on noin vuodeksi. Vuonna 2021 Rauhala oli Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa, eikä nostanut opintotukia. Tuen päättyminen ”mietityttää koko ajan”. Rauhala nostaa aina pari kuukautta tukea ja ”kituuttaa sillä niin kauan kuin pystyy”. Lainasta pitää jättää aina siivu, että rahaa riittää opintojen loppupäähän. Töiden tekemisen vuoksi valmistuminen todennäköisesti viivästyy.

”Se on tuskastuttanut, ja on joutunut alanvaihtajana pohtimaan tätä.”

Rauhala saa pätevyyden biologian ja maantieteen aineopettajaksi, kun hän saa pedagogiset opintonsa suoritettua.

”Olen tehnyt paljon ja opiskellut ahkerasti. Saan useamman tutkinnon, jotka auttavat työelämässä. Silti en saa opintolainan hyvitystä.”

 

 

 

KUN Sanni Marttinen valmistui Mikkelin lukiosta, hän halusi lääkäriksi. Hän haki kolme kertaa lääketieteelliseen, ja ”niistä kerroista kaksi kertaa tosissaan”. Vuonna 2017 hän päätti laittaa hakulomakkeeseen muitakin aloja. Kemia, molekyylibioteet, farmasia. Kemia oli niistä ylimmäinen. Juuri sieltä, Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta, hän sai opiskelupaikan, ja otti sen vastaan.

Vuonna 2020 Marttinen ei päässyt kemian opinnoissaan eräälle laboratoriokurssille sairastumisen vuoksi. Näytti siltä, että opinnot tulevat viivästymään. Samaan aikaan myös tuntui, ettei kemian opiskelu ole häntä varten. Hänen silloisen puolisonsa äiti vinkkasi elintarviketieteiden opiskeluista. Tämä oli itse valmistunut kyseiseltä alalta. Ala alkoi kiinnostaa Marttista.

”Olen ollut kaupassa töissä, ja kiinnostunut tuotteista. Elintarviketieteissä yhdistyvät luonnontieteet, ravitsemus, kuluttajantuntemus ja ruoanvalinta.”

Ensikertalaiskiintiön etu oli kuitenkin menetetty. Sitten hän sattui kuulemaan siirtohausta. Hänen kaverinsa oli vaihtanut maantieteestä ympäristötieteisiin.

”Tajusin, että siinä voi olla mahdollisuus.”

Marttisen kohdalla hakukelpoisuusvaatimus oli suorittaa tietyt kurssit vähintään numeron kolmen arvosanalla sekä kursseja, jotka katsottiin vastaavan elintarviketieteiden kursseja.

”Oli sattumaa, että olin jo käynyt vastaavia kursseja.”

Siirtohaussa opiskelupaikan saaneiden määrä ei ole suuri. Esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin yliopistossa siirtohakijoita oli yhteensä 165, joista 78 sai paikan. Vastaavasti vuonna 2020 Jyväskylän yliopistossa siirtohakijoita oli 98. Heistä 55 hyväksyttiin ja 44 otti paikan vastaan. Kun Marttinen pyrki elintarviketieteisiin vuonna 2020, oli alalle siirtohakijoita kahdeksan. Viisi sai paikan, mukaan lukien Marttinen. Ilman kaverinsa vinkkiä Marttinen ei olisi välttämättä edes harkinnut siirtohakua.

”Olen onnellinen, että itselläni alanvaihto sujui helposti. Olen läheltä seurannut alanvaihtoa, missä ensikertalaisuuden menettäminen on vaikeuttanut paljon. Vaikka pääsykokeissa saisi todella hyvät pisteet, ei riitä, koska ei ole ensikertalainen.”

Marttinen valmistuu keväällä elintarviketieteiden kandidaatiksi. Maisteriksi valmistumiseen menee puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Ala tuntuu oikealta valinnalta.

Opintojen ohessa Marttinen on työskennellyt kaupassa ja tentintarkastaja sekä nostanut opintolainaa. Ja säästellyt tukikuukausia.

”Ettei gradua kirjoittaessa tulisi tilannetta, että ne loppuvat kesken.”

 

 

 

SAMANA VUONNA, kun Sofia Kyllönen valmistui ylioppilaaksi, hän aloitti taidehistorian opinnot Jyväskylän yliopistossa. Oli vuosi 2016. Myöhemmin hän halusi vaihtaa alaa.

”Olin Venetsiassa työharjoittelussa, kun päätin, että haluan pois alalta.”

Kyllönen koki, etteivät työllistymismahdollisuudet vastanneet koulutusta. Toinen syy oli heikot työehdot harjoitteluissa, kuten palkattomuus.

”Lisäksi vaatii hirveästi, että pääsee edes työhaastatteluun.”

Myös isän kuolema opintojen aikana vaikutti siihen, että Kyllönen halusi tehdä jotain, mitä oikeasti haluaa.

”En halua kuulostaa siltä, että olisi maailman surkeinta olla taide- ja kulttuurialalla. Siellä tehdään tärkeää työtä, mutta se ei vain ole minun paikkani.”

Vuonna 2020 Kyllönen haki Aalto-yliopistoon visuaalisen muotoilun viestinnän linjalle. Valintakokeisiin kuului ennakkotehtävä, valintakoe ja haastattelu. Todistusvalintaa ei ollut. Mahdolliset välivuodet huolestuttivat: entä jos opiskelupaikkaa ei saisi?

”Mietin, mitä teen seuraavan vuoden ja sitä seuraavan. Jatkanko taidehistorian opintoja, pidänkö taukoa, mitä teen.”

Sitten paikka varmistui. Ala on tuntunut tavallaan oikealta, tavallaan ei.

”Taidehistoriassa opiskelu oli todella akateemista. Ennen kuin voi tehdä omia sovellutuksia pitää tietää asiasta ihan kaikki. Se on perinteinen tapa tehdä tiedettä, ja koulutus tähtää tieteen tekemiseen.”

Aalto-yliopistossa opetus on ollut käytännönläheisempää ja prosessiluontoisempaa. Aluksi Kyllönen ihmetteli, eikö opinnoissa lueta edes kirjoja.

”Täällä kouluttaudutaan ammattiin, ei asiantuntijoiksi. Se oli itselle aluksi vierasta ja on edelleenkin. Pitäisi osata tehdä asioita ilman, että on perehtynyt niihin syvällisesti.”

Kyllönen valmistuu taidehistoriasta kandidaatiksi tulevana kesänä. Silloin myös opintotukikuukautensa loppuvat. Tukikuukausien loppuminen ei ole huolettanut Kyllöstä.

“Tiesin, että ne loppuvat. Helsingissä on helpompi löytää mielekästä osa-aikaista työtä. Nyt olen ulkovahtimestarina Kuvataideakatemiassa.”

Tulevaisuudessa Kyllönen haluaisi olla kuvittaja, AD (suunnittelijoiden ja avustajien ohjaaja graafisella alalla) tai ”ihan rivigraafikko”.

”On helpottavaa, että voi jo tässä vaiheessa saada mielekkäitä työtehtäviä. Taidehistoriaa opiskellessa ei pystynyt.”

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.