Ei hakutuloksia.

Teksti Tatu Vornanen Kuvat Mikko Hakola

Lääh puuh, virtuaalityllerö — virtuaaliporno ei ole vain ”liian aitoa”, vaan sillä voi käsitellä myös traumoja.

Rakeinen ja hypnoottisesti polarisoitunut televisiokuva valaisi pienen huoneeni. Samalla se valaisi myös pienen sieluni. Ruudulla pyörinyt miehen ja naisen välinen akti säväytti jollain selittämättömällä tavalla. Aivoni reseptorit ottivat viestin avosylin vastaan, kuin kauan kadoksissa olleen ystävän: “Näinhän tämän kuuluukin mennä”.

Tutustuin aikuisviihteeseen aikana, jolloin asiat tapahtuivat reaalimaailmassa. Oli VHS-kasetteja, tuhmia lehtiä, TV-opas joka kertoi milloin myöhäisillan K-18 pätkä alkaisi. Kaikella oli ennalta määritelty fyysinen ulottuvuus. Internet oli vain hauska kuriositeetti paikalliskirjaston perällä.

Pian tuo hauska kuriositeetti täytti elämäni tunnit. Samalla se täytti vanhempieni tietokoneen viruksilla ja muilla ei-toivotuilla vakoiluohjelmilla. Internet alkoi utopiana, mutta siitä tuli ryönän, tyhmien meemien ja loputtomalta tuntuvan XXX-kokoelman kaatopaikka.

 

Aivoni reseptorit ottivat viestin avosylin vastaan, kuin kauan kadoksissa olleen ystävän: “Näinhän tämän kuuluukin mennä”.

 

Teknologia ja pornografia ovat juoneet samasta lähteestä koko ihmisen modernin historian ajan. Mullistavin esimerkki on 80- ja 70-luvun vaihteesta, jolloin markkinoilla oli kaksi kilpailevaa videoformaattia. Betamaxin kuvanlaatu oli parempi, mutta toisaalta VHS:lle mahtui enemmän materiaalia. Urbaanin legendan mukaan voittajan ratkaisi VHS:n taakse asettunut aikuisviihdeteollisuus.

2000-luvulla nähtiin formaattisodan kaksi jatko-osaa: DVD vs. SACD ja Blu-ray vs. HD-DVD. Raskaan asemasodan jälkeen sekä SACD että HD-DVD kuopattiin vähin äänin. Arkun äärellä ei ollut juurikaan itkijöitä.

Pornoteollisuus valitsi itselleen formaatin, eikä Hollywood voinut olla huomioimatta tätä. Tämä siksi, koska porno myy.

On hämmästyttävää kuinka usein ihmiset vähättelevät jäykistyneiden siittimien ja silikoni-implanttien vaikutusta elämäämme.

 

Star Trek (1966–1969) inspiroi kokonaista tieteentekijöiden sukupolvea suuriin saavutuksiin. Avaruusraketit rikkoivat painovoiman kahleet, supertietokoneet murskasivat lukuja 200 petaflopsin teholla, ihmiskunnan kollektiivinen tieto varastoitiin käsittämättömän laajaan tietoverkkoon. Ilman Gene Roddenberryä ei olisi myöskään virtuaalitodellisuuspornoa.

Star Trek: The Next Generation (1987–1994) esitteli katsojille holodeckin tai suomalaisittain holokannen. Se oli eräänlainen huone, jossa USS-Enterprisen miehistö pystyi kokemaan seikkailuja, joissa vain mielikuvitus oli rajana. Kyseessä oli erittäin kehittynyt tietokonesimulaation tuottama illuusio. Toisin sanoen virtuaalitodellisuus eli VR.

Teknologia ei ole aivan vielä kehittynyt holokannen asteelle. Nykyisellään virtuaalimaailmassa on varottava johtoja ja väisteltävä huonekaluja. Päähän sidotaan lasit tai virtuaalikypärä, jonka kaksi korkearesoluutioista näyttöä muuttava tupladeet kolmedeeksi. Kaikkea kontrolloidaan kahdella, tai joskus kolmella, käden liikkeitä rekisteröivällä ohjaimella.

 

80- ja 90-luvuilla nähtiin muutama kömpelö yritys VR-lasien suhteen. Tunnetuin näistä lienee vuonna 1995 julkistettu surkuhupaisa Nintendo Virtual Boy. Viitisentoista vuotta ja 2,4 miljoonaa kickstarter-dollaria myöhemmin Oculus Rift saapui kuluttajamarkkinoille. Välimatka horokannen ja todellisuuden välillä kaventui huomattavasti.

Kalliimpien lasien hintalappu pelottelee edelleen osan kuluttajista tiehensä. Viime vuosina markkinoille on tullut huokeampia versioita, jotka normalisoivat virtuaalitodellisuutta osaksi elämäämme.

VR:n menestyminen ei ole kytköksissä siihen, voiko sen avulla valmistaa aerodynaamisia sähköautoja. Se on kytköksissä pornoon sekä peleihin, tisseihin ja räjähdyksiin.

Luonnollisesti uusi teknologia valjastettiin suhteellisen nopeasti myös erotiikan välineeksi. Aiemmin puhtaasti kaksiulotteisena elänyt porno tunki limaiset lonkeronsa meidän maailmaamme kolmannen lisäulottuvuuden voimalla.

Kuten Albert Einstein muovasi maailmaa matematiikallaan, myös minä olen tekevä niin. 2+1+D = virtuaaliporno.

 

Missään muualla maapallolla teknologia, fetissit ja seksi eivät paiskaa kättä keskenään yhtä kovan läpsähdyksen saattelemana kuin Japanissa. Hentai, hitachi, mitä näitä nyt on. Nousevan auringon maa on eroottisten pelien edelläkävijä.

Länsimaiset pelaajat löysivät nämä kyseenalaiset tekeleet torrent-verkkojen kautta. Japanilaisen pornon ympärille syntyi hyvin aikaisin kokonaisia foorumeita ja yhteisöjä.

Hieman The Simsiä muistuttavia pornopelejä ilmestyi kuin sieniä sateella. Etenkin Illusion-niminen japanilainen pornopelifirma nauttii suosiota genreen vihkiytyneiden parissa. Oculuksen julkaisun vanavedessä pelit siirtyivät virtuaalitodellisuuten ensin käyttäjien muokkaamina ja myöhemmin itse pelifirmojen tukemana.

Näitä pelejä myös luonnollisesti päivitettiin käyttäjien tekemillä uusilla hahmoilla, vaatteilla, seksiasennoilla ynnä muilla vastaavilla modifikaatioilla.

3D Custom Girl -pelisarjan japanilaiset modaajat kutsuivat itseään craftsmaneiksi ja kuuluivat eräänlaiseen pornopeleihin modeja tehtailevaan kiltaan. Vähän kuin keskiajalla.

Nämä mestarit ja kisällit ovat tunnettuja siitä, etteivät halua tekeleidensä joutuvan vääriin käsiin. Ainakaan amerikkalaisten runkkareiden. Siksi näiden modifikaatioiden löytäminen on usein työn ja tuskan takana.

Enkä todellakaan käyttänyt nuoruudessani kokonaista kesälomaa luoden kymmenien gigabittien kokoisen modikokoelmaa edellä mainittuun peliin.

 

Hentai, hitachi, mitä näitä nyt on.

 

Juttua varten haastattelin kahta henkilöä. Heistä kumpikaan ei halunnut esiintyä omalla nimellään, joten nimesin heidät Reservoir Dogsista (1992) tutuilla värikoodeilla.

Soitan ovikelloa. Oven avaa kaikin puolin tavallisen oloinen mieshenkilö. Hän saa olla vaikkapa Mr. Pink. Miksi pinkki? Koska minä valitsen.

Mr. Pink käy töissä ja elää normaalia kaupunkielämää. Iältään hän on jossain 25 ja 30 välillä. Jätettäköön loppu arvoitukseksi. Keskustelumme on suhteellisen lyhyt ja ytimekäs, noin puolentoista kahvikupin mittainen.

”Hankin HTC:n valmistamat Vive-virtuaalilasit vuonna 2016. Ostin lasit puhtaasti pelikäyttöön.”

”Kyllä se VR-porno alkoi tietenkin kiinnostaa. Alkuun ajattelin, että tämähän vitun jees, mutta kyllä siihen kyllästyi nopeasti.”

”VR-videotiedostot ovat älyttömän isoja, joten lopulta poistin kaiken. Kovalevytilan voi käyttää paljon järkevämminkin.”

Kuinka isoista tiedostoista sitten oikein puhutaan? Se riippuu puhtaasti resoluutiosta eli videon tarkkuudesta. Tämä tarkoittaa, että mitä paremmalta video näyttää, sitä enemmän se vie tilaa. 4-5 gigabitin pätkä tarkoittaa pikselimössöä, mutta 20-30 gigabitin suuruinen VR-videotiedosto on jo ihan kivaa katseltavaa.

 

Vuonna 2013 perustettu espanjalainen VirtualRealPorn aloitti ensimmäisenä VR-pornovideoiden kuvaamisen. Naputtelin yrityksen sivuilla pönöttäneeseen yhteydenottolaatikkoon jotain viestin tapaista ja painoin send-nappia. Ei vastausta.

Vuonna 2016 VR-pornon pariin siirtynyt BaDoinkVR oli seuraava kohteeni. Muutaman päivän odottelun jälkeen inboxissani oli uusi viesti. Periamerikkalaiselta kuulostava Tyrone Miller kertoi olevansa yrityksen viestintävastaava. Hän oli ”very excited” ja lupasi välittää kysymykseni sellaiselle taholle, joka niihin osaisi parhaiten vastata. Hän valehteli.

Hauskana nippelitietona (tai pippelitietona) kerrottakoon, että badoinka on amerikkalaista slangia ja tarkoittaa Urban Dictionaryn mukaan “odottamatonta erektiota”.

 

Viimeisenä oljenkortena lähestyin Reality Lovers -nimistä yritystä. Firman Facebook-sivuilla kerrotaan seuraavaa: “#1 Virtual Reality Entertainment Featuring The Hottest Talent for Your Unlimited Erotic Pleasure. Stop Dreaming Start Watching”. Badoink!

Smart Media Star s.r.o.:n Deputy Managing Director Berenika Belko vastaa kysymyksiini sähköpostin välityksellä. Linkedinin mukaan kyseessä on Slovakiassa sijaitseva mobiilisivuja, appeja ja monetisaatiota harjoittava yritys.

Reality Lovers kuvaa noin 60 videota vuodessa. Yrityksen kataloogista löytyy ihan sitä perinteistä läpsyttelyä kuin “lesbokohtauksiakin”.

“Suosituinta sisältöämme ovat isojen nimien kuten Michaela Schafferin tai Brett Rossin kanssa tehdyt videot. Myös green screen -videot ja parodiat ovat olleet isoja menestyksiä”, Belko kertoo.

VR-markkinat eivät ole vielä kovin isot, joten alan yrityksillä ei Belkon mukaan ole kovinkaan paljon liikkumavaraa. Hän kertoo, että etulyöntiaseman voi saavuttaa “vallankumouksellisella” innovaatiolla. Reality Loversilla uskotaan alan ja laitekannan kasvuun.

“Haluaisimme saavuttaa markkinajohtajuuden alallamme. Uskomme, että VR tulee olemaan iso juttu tulevaisuudessa, kunhan VR-kypärät ensin yleistyvät. Luulen, että saavutamme tavoitteemme tulevina vuosina”, Belko summaa.

 

Kukaan ei valitse itse värejään, minä valitsen!

Mr. White. Miksi valkoinen? Siksi koska se on niin siistin kuuloinen nimi. Hänkin on suhteellisen tavallinen suomalainen nuorimies, joka asustelee tavallisessa keskinkertaisessa kaupungissa. Muodostamme keskusteluyhteyden WhatsAppin kautta.

[18.07] Ei mulla oikeen ollu ennakkokäsityksiä siitä. Tiesin ainoastaan, et se on varmasti erilaista normaaliin videoon verrattuna.

[18.08] Immersio oli huomattavasti väkevämpi, kun mitä koskaan kuvittelin. Tää toki johtuu myös siitä, ettei ollu pienintäkään kokemusta aiemmin aiheeseen liittyen.

[18.10] Vr:n tulevaisuus on mun käsittääkseni varsin valoisa. VR:n viimeinen etappi tulee olemaan oikean elämän simulointi tasan sellaisena, kun se oikeasti koetaan.

[18.11] Eritoten pornon osalta se tulee nostamaan paljon eettisiä kysymyksiä: onko ok, jos esim. kuvasta voidaan mallintaa kuka tahansa 1:1.

[18.14] Huomasin tosin, että siihen VR-pornoon tuli aika äkkiä tietynlainen ähky, koska se vaan tuntuu todella aidolta.

[18.16] Se näkyy, että pornolafkat panostaa tohon VR-hommaan. Jo pelkästään torrent-sivuilla huomas, että lafkojen välillä laatu heitteli laidasta laitaan.

[18.21] Mutta ehkä loppukaneettina se, että oon harkinnut VR-lasien ostamista vaan pornon takia.

Minä, allekirjoittanut, tunnustan, että hankin aikoinaan VR-lasit vähintään 60-prosenttisesti pornon takia. Myin banjoni ja paljon muutakin, että pääsin kiinni tuhannen euron hintaiseen HTC:n valmistamiin Vive-laseihin. Totaalisen wörttiä. Lit fam!

 

Myin banjoni ja paljon muutakin, että pääsin kiinni tuhannen euron hintaiseen HTC:n valmistamiin Vive-laseihin. Totaalisen wörttiä. Lit fam!

 

VR-pelien pelaajat eivät voi usein sietää virtuaalipornoa. He pitävät sitä arvottomana aktiviteettina ja ajan haaskauksena, vaikka luultavasti katselevat kolmiulotteisia ryntäitä joskus itsekin.

Päätin työntyä kysymyksieni kanssa internetin ketunkoloon eli Reddittiin. Kyselin seuraavissa subredditeissä: /r/Vive, /r/oculusnsfw, /r/oculus ja /r/virtualreality. Tässä valikoitu kattaus mielenkiintoista pohdintaa aiheen reunoilta. ”Jätätsä jotain smegmaa lilluun siihen viereen?” Kummelin Iso-Pebe sanoisi.

“Minä rakastan VR-pornoa.”

”Minun mielestäni oli kiehtovaa kuinka oikealta kaikki tuntui, kuin olisin flirttailut oikean naisen kanssa.”

“Tavallinen porno ei ole kytköksissä todellisuuteen. VR-porno on. Aivoni luulevat, että olen tapahtumien keskellä.”

”Rakastan VR-pornoa, koska minä koen sen, en vain katsele.”

”VR-porno on ollut uskomatonta. Kyltymättömän seksihaluni vuoksi olen särkenyt monia sydämiä. Ihmisillä on tunteet ja kohtelen heitä kuin esineitä. Mitä muita vaihtoehtoja minulla on?”

”Kokeilin kolmen kimppaa erään naisen ja toisen miehen kanssa. En ollut varma miten olisin asiaan suhtautunut. Tapahtuneen käsittelyyn liittyi pienoinen šokki. Lopulta tulin sinuiksi asian kanssa katselemalla mies-nainen-mies videoita VR:ssä. Se auttoi minua suhtautumaan asiaan positiivisesti.”

”En ymmärrä koko jutun viehätystä.”

”Meidän on suhtauduttava seksuaalisuuteemme kuin tervejärkiset aikuiset. On myös tiedostettava riskit, mutta voimme olla onnellisempia yksilöinä.”

”Where no man has gone before.”

Tärkeimpiä ovat ihmiset. Eivät kuluttajina vaan yksilöinä. Redditin käyttäjien kommenteista nousi esille monia tärkeitä seikkoja.

Myös virtuaalitodellisuuden pimeitä puolia. Hukkaammeko itsemme immersioon, jossa dekadenssilla ei ole rajoja. Onko tämä uuden Rooman tuho, jonka palossa kärvistelemme silmät sidottuina.

Teknologiafobialla ja dystopialla mehustelevat tuovat mieleeni Ian Malcolmin sanat elokuvasta Jurassic Park (1993): ”Tiedemiehenne olivat niin syventyneitä miettimään voivatko he tehdä jotain, että eivät pysähtyneet ajattelemaan pitäisikö niin tehdä”.

Eettisyys on usein häilyvää, kun teknologia ja innovaatiot jyräävät ihmiskuntaa eteenpäin. Jos virtuaalimaailmassa voi mallintaa kaikkea, toimivatko siellä samat lait ja rajat kuin reaalimaailmassa?

Onko oikein, että voimme mallintaa kenet tahansa Sanna Marinista Kekkoseen oman immersiomme keskelle?

Toisaalta virtuaalitodellisuus tarjoaa kadotuksen lisäksi toivoa ja läheisyyttä sellaisille, joilla sitä ei ole. Ihminen on luonteeltaan sosiaalinen eläin, mutta evoluution näkökulmasta vain rajatuissa metsästäjä-keräilijä-heimoissa. Urbaani, ahdas ja monilukuinen yhteiskunta ajaa ihmisen nurkkaan.

VR on pakotie tästä kaikesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.