Minä ja moni opiskelijatoverini koimme eilen pienimuotoisen paniikin, kun selvisi että lähes 2000 tiedejulkaisua poistuu käytöstämme, kiitos tiedejulkaisukustantajien ahneuden. 

En ole uskaltanut vilkaista omiin graduaineistoihini vielä, mutta selvitin jo ennakoivasti miten toimia, jos en enää näkisikään tutkimukselleni kriittisiä julkaisuja.

Ratkaisu oli suorastaan uskomattoman helppo: netistä löytyy Sci-hub -sivusto osoitteesta https://sci-hub.tw/. Erittäin yksinkertaisen sivuston hakupalkkiin voi syöttää minkä tahansa maksumuurin takana olevan julkaisun osoitteen tai muun identifikaatiotiedon. Tämän jälkeen vakuutat sivustolle sen oman catchpa-tunnistuksen avulla, ettet ole robotti. Sen jälkeen sivusto päästää sinut katsomaan aineistoa, aivan kuin olisit maksanut siitä.

Lienee jokaisen omasta moraalista kiinni, pitääkö maksumuurien kiertämistä tiedejulkaisujen kohdalla kuinka isona eettisenä ongelmana.

Tekijänoikeuksien haltijoiden karhukirjeitä pelkääville lohdutuksena voin kertoa, että yksityishenkilön on täysin laillista käyttää palvelua. Sivulla voit tarkastella ja lukea aineistoa.

Lataamisen kanssa asia on vähän niin ja näin, sillä kuten Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen sivuilla lukee:

” Sisältöjen lataaminen laittomasta lähteestä on Suomen tekijänoikeuslain vastaista, mutta toisin kuin luvaton jakaminen, se ei ole rikosoikeudellisesti rangaistava teko.”

Lataamisesta on kuitenkin periaatteessa mahdollista joutua korvausvelvolliseksi, kertoo toiminnanjohtaja Jaana Pihkala Tekijäinoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselta.

”Hyvin harvoin tätä on sovellettu. Käytännössä kyse on siitä, että kun on viety laittomien jakopalveluiden pyörittäjiä oikeuteen, ollaan esitetty hyvityspyyntöjä myös materiaalista jota ei ole jaettu, mutta on selvästi ladattu laittomasta lähteestä”.

Tekijänoikeuksien haltijoiden karhukirjeitä pelkääville lohdutuksena voin kertoa, että yksityishenkilön on täysin laillista käyttää palvelua.

Nämä tiedostot ovat kuitenkin tulleet esiin vain poliisin takavarikoitua tietokoneita muiden rikosten yhteydessä.

”Jos tekijä ei olisi syyllistynyt jakorikoksiin, eivät nämä muutamat tapaukset olisi koskaan tulleet edes selville”, Pihkala valottaa.

Jos siis ei lataa mitään Sci-hubin kautta, syyllistyy korkeintaan tiedejulkaisujen käyttöehtojen rikkomiseen, mikä ei ole rikosoikeudellisesti rangaistavaa. Sama koskee kaikkia maksumuurien kiertämisiä Suomessa ja maailmalla.

Lienee jokaisen omasta moraalista kiinni, pitääkö maksumuurien kiertämistä tiedejulkaisujen kohdalla kuinka isona eettisenä ongelmana.

Pitää kuitenkin muistaa, että esimerkiksi tutkijoita se ei riistä. Tutkijat eivät suinkaan saa pääsääntöisesti rahaa tutkimusten julkaisusta, vaan joutuvat päinvastoin maksamaan melkoisia summia julkaisulle, joka tekee isoa tiliä tilauksilla. Tästä oli kyse eilisten neuvottelujenkin kariutumisessa, sillä suomalaisten korkeakoulujen ja tutkijoiden maksuja heidän oman tutkimuksensa julkaisemisesta haluttiin korottaa roimasti.

Sinänsä toki ihailen tätä tiedejulkaisujen kustannusmallia, Jylkkärinkin taloustilanteelle olisi hienoa, jos avustajat maksaisivat meille jutuista, eikä toisinpäin.

On olemassa myös vaihtoehtoinen metodi, joka vaatii hiukan työtä:

https://twitter.com/hwitteman/status/1015049411276300289

Kuten kanadalainen apulaisprofessori ja tohtori Holly Whiteman twiittaa, 100 prosenttia tiedejulkaisujen tuotoista menee julkaisijalle itselleen, eikä hyödytä tutkijaa. Tutkijat voivat kuitenkin halutessaan lähettää kopioita tutkimuksistaan niitä pyytäville.

Vielä näiden menetelmien lisäksi myös kirjasto voi auttaa tarvittaessa. Jyväskylässä Avoimen tiedon keskukselle voi tehdä hankintaesityksiä ja kaukopalvelupyyntöjä. Myös Finelibin sivuilta löytyy ohjeita siihen, miten artikkeleita voi löytää avoimena.

Jos siis menetit eilen jotain kriittisen tärkeää maksumuurin taakse, toivottavasti nämä keinot auttavat sinua saamaan sen takaisin.