Ei hakutuloksia.

Teksti Minna Markkanen Kuva Aleksi Tolppi

Joka kymmenes opiskelija on yksinäinen

Yli viidesosa korkeakouluopiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään, kertoo YTHS:n terveystutkimus. Asiantuntijoita ja oppilaitoksia tilanne huolestuttaa.

Tuntuu, että ympärillä olisi näkymätön muuri, jonka lävitse pystyy tarkkailemaan maailmaa, mutta ei oikein kykene olemaan siinä mukana.

Näin yksinäisyyden kokemista kuvailee Jyväskylän ammattikorkeakoulussa matkailualaa kolmatta vuotta opiskeleva Katja Pyörälä.

”Yksinäisyys on ollut salakavala tunne, jonka on havainnut vasta viime parin vuoden aikana – tai ehkä oikeammin osannut nimetä sen kummallisen tunteen, joka on todellisuudessa kulkenut mukana miltei läpi koko elämän,” Pyörälä sanoo.

Vuonna 2000 vain 48 prosenttia kertoi kokevansa ryhmään kuulumisen tunnetta

Pyörälä on yksi niistä 4–10 prosentista korkeakouluopiskelijoita, joka tuntee itsensä yksinäiseksi.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) vuonna 2016 tekemän korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 22 prosenttia opiskelijoista ei kokenut kuuluvansa mihinkään ryhmään.

Vastaavasti 69 prosenttia koki kuuluvansa johonkin opiskeluun liittyvään ryhmään. He olivat yleensä alle 25-vuotiaita.

Neljän vuoden välein tehtävä terveystutkimus osoittaa, että viimeisen 16 vuoden aikana opiskelijoiden ryhmään kuulumisen tunne on kasvanut, sillä vuonna 2000 vain 48 prosenttia kertoi kokevansa ryhmään kuulumisen tunnetta.

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia on kartoitettu yliopisto-opiskelijoiden ohella vuodesta 2008 saakka.

Vanhempia opiskelijoita ei välttämättä kiinnosta perinteinen opiskelijoiden biletyskulttuuri

Opiskelijoiden yksinäisyyteen on havahduttu oppilaitoksissakin. Jyväskylän yliopiston Student Life käynnisti viime syksynä tutkimushankkeen, jossa kartoitetaan laadullisilla tutkimusmenetelmillä opiskelijoiden yksinäisyyden kokemuksia.

Tutkijat lähettivät ainejärjestöjen sähköpostilistojen kautta avoimen haastattelukutsun, jossa ilmoitettiin halukkaille mahdollisuudesta tulla kertomaan omista kokemuksistaan.

”Lähetin kutsun perjantaina iltapäivällä juuri ennen työajan päättymistä. Maanantaiaamuun mennessä haastatteluun oli ilmoittautunut 70 ihmistä”, Student Life -suunnittelija Tapio Anttonen kertoo.

Anttosen ohella hankkeessa on mukana yliopiston strategiajohtaja Kari Pitkänen ja kaksi graduntekijää, Vesa Välimäki ja Kristiina Simula. Haastattelukutsuun vastanneiden määrä yllätti koko tiimin.

”Näin vahva vastaus osoittaa, että aihe koskettaa opiskelijoita laajasti”, Anttonen sanoo.

Koska kaikkia 70:tä haastatteluun ilmoittautunutta ei voitu haastatella, päätettiin aineistoa kerätä lisää vielä kirjoituskutsulla. 40 haastattelun lisäksi kirjoitusaineistoa saatiin noin 30 suomalaiselta opiskelijalta ja kymmeneltä kansainväliseltä opiskelijalta.

Aineiston analyysi on edelleen vaiheessa, ja esimerkiksi Välimäen gradu on vielä työn alla. Alustavia huomioita on kuitenkin jo tehty.

”Yksinäisyyteen liittyvät syyt ja sen kokeminen ovat erittäin yksilöllisiä”, Välimäki kuvailee.

”Monella opintojen alkuun liittyvät yksinäisyyden kokemukset ovat tiukasti sidoksissa esimerkiksi uudelle paikkakunnalle muuttoon. Vanhempia opiskelijoita taas ei välttämättä kiinnosta perinteinen opiskelijoiden biletyskulttuuri.”

Sellaisesta porukalla tekemisestä jää ulkopuolelle

Myös opiskelukulttuurista on mahdollista löytää syitä opiskelijoiden kokemaan yksinäisyyteen.

Monimuoto-opintoina toimintaterapiaa Jyväskylän ammattikorkeakoulussa opiskeleva Janni kokee itsensä yksinäiseksi lähinnä siksi, että kontaktiopetusta on vähän ja opiskelukaverit ovat lähes poikkeuksetta 20 vuotta häntä vanhempia.

”Monimuoto-opiskelijana lähes kaikki opinnot suoritetaan yksin kotoa käsin, joten opiskelu on jo lähtökohtaisesti aika yksinäistä hommaa. Lisäksi kun luokkalaiset ovat kaikki ympäri Suomea ja suurin osa mua reilusti vanhempia, niin on ollut vaikea oikeasti ystävystyä kenenkään kanssa. Apua saa aina tehtäviin ja luokan ryhmähenki on hyvä, mutta yksinäistä touhua tämä on silti”, Janni kertoo.

Samankaltaisia kokemuksia löytyy myös Jyväskylän yliopistossa toista vuotta kaupallista alaa opiskelevalta Hennalta. Henna on muuten aivan tavallinen opiskelija, mutta bilettäminen ja alkoholi eivät istu hänen arkeensa.

”Kokemukseni mukaan porukat muodostuvat ensimmäisen vuoden bileissä, mikä kuuluu vahvasti opiskelijakulttuuriin. Kun opiskelijabileet ei kiinnosta ja ne on vaikea yhdistää opiskelu-työ-koira-komboon, tuntuu että jää ulkopuoliseksi. Yksittäisiä tuttuja kyllä tulee harjoituksissa ja pienluennoilla, mutta sellaisesta porukalla tekemisestä jää ulkopuolelle”, Henna kuvailee.

Ääritapauksissa opiskelijalle voi kehittyä esimerkiksi masennuksen oireita.

Opiskelijoiden mielenterveyttä edistävän Nyyti ry:n suunnittelija Päivi Kohta tunnistaa Hennan ja Jannin kokemat ongelmat. Opintojen alussa syntyviä porukoita voi olla vaikea enää muuttaa jälkikäteen.

”Siksi kannattaa mennä heti alussa mukaan, vaikka jännittäisi tai osallistuminen ei tuntuisi luontevalta”, Kohta kannustaa.

Hänen mukaansa opintojen alussa syrjäytyminen voi lopulta johtaa koetun terveyden heikkenemiseen. Opiskelijan itsetunto voi laskea ja ääritapauksissa opiskelijalle voi kehittyä esimerkiksi masennuksen oireita.

Mielenterveyden ongelmat voivat johtaa muun muassa opintojen viivästymiseen.

Jo pienistä teoista voi tulla yksinäiselle parempi olo.

Yksinäisyyteen on silti vaikeaa puuttua, sillä kokemukset ovat vahvasti henkilökohtaisia, eikä yhtä ongelman ratkaisevaa keinoa ole olemassa.

”Toivoisin, että Suomeen kehittyisi välittämisen kulttuuri, jossa on ihan okei kysyä hieman tuntemattomammaltakin ihmiseltä ruokalassa, että saanko istua tähän ja että mitä kuuluu”, Kohta sanoo.

”Suomalaiset ajattelevat liian usein, että tuntemattomalle ihmisille puhuminen vain häiritsee toista tai on jollakin tavalla vaivaksi. Se pitäisi saada muuttumaan.”

Kohta myös muistuttaa, että ystävyyden ei tarvitse ensi alkuun olla kovinkaan syvää. Jo pienistä teoista, kuten tekstiviestistä kesken päivän tai kohteliaista sanoista luennolla, voi tulla yksinäiselle parempi olo.

Samaa viestiä välittää yliopiston yksinäisyystutkimuksen tiimi. Muihin ihmisiin pitäisi ottaa rohkeasti kontaktia.

”Opiskelulle pitää löytää vastapainoa. Jos sosiaalisen piirinsä rajoittaa pelkästään yliopiston sisälle, sen ulkopuolelta löytyvät ihmissuhteet jäävät kokonaan solmimatta. Harrastuksista voi löytää oman porukkansa aivan yhtä hyvin kuin luennolta”, suunnittelija Tapio Anttonen muistuttaa.

Tutkimusdataa opiskelijoiden yksinäisyydestä

Opiskelijoiden yksinäisyyttä kartoittava tutkimus käynnistettiin Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2016.

Sen päätoteuttajia ovat yliopiston strategisen kehittämisen yksikkö ja yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Tutkimus on osa Student Life -kehitystyötä.

Tutkimuksessa teemahaastateltiin 42 opiskelijaa.

Haastattelujen teemat liittyivät yksinäisyyden kokemiseen, yksinäisyyden syihin ja seurauksiin, sekä yksinäisyyden vähentämiseen.

Aineiston pohjalta on jo valmistunut yksi gradu, joka keskittyy yksinäisyydestä selviytymiseen. Myös toinen gradu on valmisteilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *