Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuvat Aleksi Tolppi

Sivari hyppäsi Jyväsmetroon ja kadotti kameralaukkunsa

Jyväsmetro on yksi vapun odotetuimpia tapahtumia. Jylkkärin sivari hyppäsi metron kyytiin ja lähti selvittämään, mikä tekee siitä niin ainutlaatuisen.

Saavun paikalle Mattilanniemen kampukselle noin tuntia ennen varsinaisen tapahtuman alkua. Väkeä on paikalla jo runsaasti. Lippujen ostajia riittää jonoksi asti eikä huono sää ei tunnu haittaavan. Tunnelma on jo tässä vaiheessa hilpeä ihmisten nauttiessa juomista ja grillauksesta.

Kyseessä on kymmenes kerta, kun tapahtuma järjestetään. Juhlan kunniaksi tapahtuma on entistä laajempi. Busseja on enemmän ja mukana on myös vip-linja, joka myytiin Linkin puheenjohtajan Leevi Leppälän mukaan alle kymmenessä tunnissa loppuun. Leppälä uskoo, että ensi vuonna nähdään vielä suurempi tapahtuma kuin nyt.

Myös Linkin tapahtumavastaava Sara Afflekt-Lazar painottaa tapahtuman suuruutta. Osallistujia on laajasti eri aloilta. Tietotekniikan opiskelijoiden lisäksi osallistujien joukossa näkee paljon muun muassa kielten opiskelijoita ja opettajaopiskelijoita.

”Jyväsmetro on hyvä tapa käydä sellaisissa paikoissa joissa et muuten kävisi ja löytää vaikka uusi kantapaikka”, tapahtumavastaava Sara Afflekt-Lazar kertoo.

Silti tapahtuma profiloituu vahvasti Linkkiin. Kuulen illan aikana useamman kuin yhden ihmisen suusta, kuinka tärkeä tapahtuma on linkkiläisille. Omalla linjallani matkajohtajan tehtävää hoitava Jani Suoranta vahvistaa havaintoni.

”Ei ole mitään muuta tapahtumaa, joka olisi yhtä Linkki kuin Jyväsmetro. Epäilemättä linkkareille tärkein juttu vuoden aikana”, hän toteaa.

Matkajohtajan kuuluu toimia metron auktoriteettinä Jani Suorannan mukaan. ”Lähinnä raavitaan porukka kasaan baareista, että se on varmaan se vaikein osa.”
Neljättä kertaa Jyväsmetroon osallistuneen Niko Foksellin tavoitteena oli, ettei loppumatkasta muista mitään.

Ehdin viimeisten joukossa omaan bussiini, joka lähteekin melkein saman tien kohti Palokan Oluttupaa. Matkan alussa käydään pikaiset ohjeet läpi neljällä eri kielellä vaihtelevalla sujuvuudella. Sen jälkeen keskitytäänkin laulamaan juomalauluja, juomaan ja nauttimaan tunnelmasta, joka on katossa heti alusta alkaen.

Oluttuvalle saavuttaessa metrolaiset sulloutuvat baariin ja puheensorina täyttää tilan. Vajaa tunti Palokassa menee nopeasti hyvän keskustelun siivittämänä. Muutama minuutti ennen lähtöä muistan olevani juttukeikalla ja räpsin muutamia kuvia pikaisesti, joista ainakin yksi näyttää onneksi käyttökelpoiselta.

Jo ensimmäisessä baarissa tunnelma oli hilpeä.

Palokasta jatketaan Kortepohjan Kierre-pubiin. Hiljaisen lähiöbaarin tunnelma muuttuu ajatusta nopeammin ja ehdin pienen hetken ajatuksissani sääliä paikalla olleita vakioasiakkaita .

Yritän tällä kertaa olla ammattimaisempi ja kuvata ja haastatella ihmisiä enemmän, mikä onnistuukin kohtalaisella menestyksellä, mutta vähitellen alkoholi ja seura alkavat viedä liikaa mukanaan. Yhtäkkiä onkin jo aika jatkaa matkaa. Etapin voi tiivistää vierellä istuneen sanoin: ”Hyvä elämys. Kalja kohtuullisen hintaista.”

Kortepohjan Kierre Pubin tunnelmaa.
Hannan (vas.) ja Emman tavoitteena oli selvitä kunnialla tapahtuman loppuun asti.

Seuraava pysäkki onkin Passion, jossa kaikki viisi bussilinjaa sattuvat päällekäin ja katukuva täyttyy haalarikansasta. Sää suosii juhlijoita ja valtaosa ihmisistä löytää tiensä terassille. On helppo huomata, että muilla metrolinjoilla on ollut vähintään yhtä hauskaa kuin omallani.

Saksan opiskelija Teemu Pynnönen nauttii ”jonkun Keuruulaisen” kehittelemään drinkkiä.
Tunnelma oli parhaimmillaan, kun kaikki bussit pysähtyivät yhtä aikaa Passionissa.
Pac-Manit innostuivat poseeraamaan kameralle.

Terassilla törmään myös Paavo Niemiseen, joka opettaa tietotekniikka yliopistolla. Yllään hänellä on Linkin lahjoittama haalari, jota koristaa hänelle omistettu haalarimerkki. Seitsemän Jyväsmetron läpi selvinnyt veteraani suositteli tapahtumaa kaikille, jotka haluavat aloittaa vapun vieton hieman ennen vappua.

Yliopiston opettaja Paavo Nieminen pyrkii olemaan myös opiskelijatapahtumissa läsnä.

Juuri enempää en ehdi haastattelemaan, kun pitää jo jatkaa matkaa Kuokkalaan. Siellä vaihtoehtoina ovat Raama sekä Myöhä. Myöhässä tunnelma oli Passionin verrattuna suorastaan ihmeellisen rauhallinen, mutta aika tuntui edelleen menevän yliluonnollisen nopeasti. Raamaan en ehtinyt ollenkaan.

Onnistuin myöhästymään omasta linjastani, mutta vip-metron ihmiset ottivat minut mielellään hoiviinsa. Pääsin vaihtamaan kokemuksia ja juttelemaan muun muassa fysiikasta, stressistä ja minttuviinasta. Vip-bussin seuraava pysäkki oli Kortepohja, mutta ikävöin jo omaa porukkaani ja selviydyin kuin ihmeen kaupalla San Siroon paikallisbusseja hyödyntämällä.

Sherwood jäi valitettavasti kokematta ja San Sirossa ehdin olla vain hetken aikaa ennen kuin jatkettiin päätepysäkkiin Freetimeen.

San Sirossa opimme, että Pac Manin sisältää löytyy hifi-laitteisto.

Jatkoista on vaikea kirjoittaa juuri muuta kuin, että meno pysyi entisellä tasollaan ja hylkäsin toimittajan roolin hyvin pian paikalle saapumisen jälkeen. Kameralaukku muistivihkoineen katosi matkan varrella.

Sivarikin melkein päätyi kuvaa, mutta selfien ottaminen järjestelmäkameralla on yllättävän vaikeaa.
Karaokessa tunne on taitoa tärkeämpää.

Kaiken kaikkiaan Jyväsmetro 2017 oli loistava kokemus, vaikka olinkin aluksi hieman varautunut odotusten suhteen. Aion olla seuraavalla kerrallakin mukana, tosin ilman kameraa ja muistivihkoa.

Juhlijoita oli viihdyttämässä myös livebändi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.