Ei hakutuloksia.

Teksti Rasmus Montonen

Haukkuva koira ei pure kuntapolitiikassa

Ei välttämättä kuulosta miltään jättipotilta, mutta 26 ääntä riitti minulle viime kuntavaaleissa läpipääsyyn Puumalassa (noin 2200 asukasta).

Mainittakoon, että prosentuaalisesti se on jopa enemmän kuin nykyisen kansanedustajan Susanna Kosken saama äänimäärä Vaasassa.

Nyt, kun muistelen silloista, kommunismin kanssa flirttaillutta 18-vuotiasta itseäni, nousee päähäni lähinnä yksi ajatus: saatanan urpo.

Minkälaisia haaveita politiikan luonteesta elättelinkään pienessä päässäni! Palopuheita, draamaa, poliittista vääntöä! Näinhän se menee, eikös?

Valtuustolle on jäänyt monesti vain kumileimasimen tehtävä, kun päätökset sovitaan etukäteen yhteistyössä.

Ei. Valtuustolle on jäänyt monesti vain kumileimasimen tehtävä, kun päätökset sovitaan etukäteen yhteistyössä valtuustoryhmien kesken.

Keskustelut käydään lautakunnissa, hallituksessa, kahvipöydässä tai puhelimessa. Kun valtuustosaliin lopulta kävellään, saadaan kokoukset nippuun lyhyimmillään viidessä minuutissa. Välillä naureskellaan ennen kokousta, että josko tänään tehtäisiin uusi nopeusennätys.

Aluksi ihmettelin tätä valtuustoryhmien välistä veljeilyä, mutta nyt olen sinut systeemin kanssa.

 

Ne kerrat, kun olen itse avannut suuni valtuustosalissa, voi laskea kahden käden sormilla. Sen sijaan olen ajanut peruspalvelulautakunnassa parhaani mukaan lasten ja nuorten etua, ja koen saavuttaneeni siellä asioita.

Muistelen vieläkin ilolla, kun valtuustossa koputettiin pöytään nuorille ajamani ilmainen kuntosali.

Mutta on myös valtuutettuja, joille tämä malli tuntuu olevan hankala. Asioita tuodaan esille valtuustossa aivan yllättäen. Yhteisten päätösten ja kompromissien sijaan he etenevät ”kaikki tai ei mitään” -periaatteella.

Eniten närää herättää se, etteivät nämä valtuutetut vastusta monia asioita niiden ollessa käsiteltävinä lautakunnissa tai hallituksessa. Kimppuun isketään vasta valtuustossa, jossa myös toimittajat ovat seuraamassa päätöksentekoa.

Tällainen toiminta voi mielestäni johtua vain kahdesta syystä: osaamattomuudesta tai julkisuushakuisuudesta.

Jääräpäisyydellä ajaa itsensä vain nurkkaan.

Mitä nämä valtuutetut ovat sitten saaneet kautensa aikana aikaan? Eivät mitään, sillä kukaan ei halua tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Politiikassa tärkeää on ennakoitavuus ja kyky kompromisseihin. Jääräpäisyydellä ajaa itsensä vain nurkkaan.

Tämä kannattaa pitää mielessä myös täällä yliopistossa, kun joku edustajistoryhmä päättää yllättää muut aloitteella ilman ennakkovaroitusta.

 

Kirjoittaja on entinen idealisti ja nykyinen realisti, joka ei pyri jatkokaudelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.