Ei hakutuloksia.

Eläin on vaativa kämppis

Roosa Rentolan novascotiannoutaja Rocy uskaltautui tutustumaan vierailijoihin aivan läheltä. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Roosa Rentolan novascotiannoutaja Rocy uskaltautui tutustumaan vierailijoihin aivan läheltä. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Vaikka tilasta voi olla puutetta, hyvät ulkoilumaastot ja suunnittelu auttavat lemmikin omistajaa opiskelija-asunnossakin.

Muutaman neliön opiskelija-asunnot aiheuttavat usein klaustrofobiaa jo ihan tavalliselle yksinasujalle. Jyväskylä on kuitenkin täynnä opiskelijoita, jotka jakavat niukan huoneen vielä lemmikkinsä kanssa. Kun tilaa on muutama neliö ja opiskelijaelämä usein levotonta ja epäsäännöllistä, väkisinkin herää kysymys: miten yhteiselo toimii?
Kolmannen vuoden suomen opiskelija Roosa Rentola on asunut novascotiannoutaja Rocyn kanssa koko opiskeluaikansa. Rentolan ensimmäinen asunto oli solu, toinen pieni yksiö ja nykyinen kahden hengen soluasunto, jota hän vuokraa kokonaan itselleen.
Ja vastauksena kysymykseen, hyvin tuntuu sujuvan. Edes soluasunto ei aiheuttanut harmaita hiuksia koiran omistajalle. Ainakaan kun seurana oli toinen samanlainen.
”Tilanne oli vaan pakko laittaa toimimaan. Lisäksi oli hirveä etu, että kämppiksellä oli koira. Siitä oli seuraa Rocylle”, Rentola selittää.
Omistajien lähtiessä ulos koirat jätettiin kyllä varmuuden vuoksi omiin huoneisiinsa, mutta ongelmia ei koskaan ilmennyt.
Toki Rentola ymmärtää, että onneakin oli matkassa.
”Jos koirat olisivat tapelleet, niin se olisi ollut mahdoton tilanne”, hän huomauttaa.

Aiheuttaa pieni asunto päänsärkyäkin. Rentola muistelee, että kahdenkymmenen neliön yksiössä seinät tuntuivat joskus kaatuvan päälle.
”Oli ahdistavaa jättää koiraa yksin sinne”, hän muistelee.
Rentolan opiskelutoveri Heidi Paasikunnas asuu shetlanninlammaskoira Viekkaan kanssa pienessä opiskelijayksiössä. Hänkin on kyllästynyt tilanpuutteeseen siinä määrin, että hakemus suurempaan asuntoon on jo vetämässä. Paasikunnas kylläkin epäilee, että tilanteesta kärsii lemmikkiä enemmän omistaja.
”Uskon, että koiralle tärkeintä on se, mitä sen kanssa tekee”, hän miettii.
Sekä Paasikunnas että Rentola viettävätkin koiriensa kanssa runsaasti aikaa ulkona. Paasikunnas ja Viekas harrastavat lisäksi muun muassa agilityä. Sisätila ei tunnu niin tärkeältä.
”En nyt usko, että jos olisikin 30 neliömetriä lisää tilaa niin se koira juoksisi hirveästi ympyrää”, Paasikunnas toteaa.
Rentolallekin suurin ongelma yhden hengen opiskelija-asunnossa olivat vaivatta seinän läpi kantautuvat äänet ja olematon kaappitila.
”Koiran ruokasäkkiä täytyi pitää lattialla ja vain toivoa, ettei se syö sitä.”

Spontaani opiskelijaelämä istuu kuitenkin vaikeasti lemmikin pitoon. Etenkin vilkas fuksivuosi aiheutti Rentolalle vaikeuksia ja omantunnontuskia. Paasikunnas puolestaan jätti koiran hankkimisen suosiolla seuraavaan vuoteen. Yliopistoon asettumisen jälkeen tilanne on kuitenkin jo huomattavasti helpompi.
”Kun tietää yliopiston tarjonnan, ajankäytön voi säätää sen mukaan”, Rentola selittää. Ystäväpiirin vakiinnuttua myös sosiaaliset menot on helpompi järjestää koiran ehdoilla.
Yliopisto-opiskelu sinänsä on esimerkiksi työntekoon verrattuna vaivatonta yhdistää lemmikin hoitoon.
”Yliopisto on varmaan helpoin elämänvaihe, koska kontaktiopetusta on aika vähän”, Rentola huomauttaa.
Koiran hoitaminen vaatii silti uhrauksensa. Iltamenoista joutuu karsimaan, ja Paasikunnas kertoo jättäneensä jopa jonkin kurssin välistä, ettei joutuisi jättämään koiraa illalla yksin. Myös yövieraiden kanssa täytyy sumplia. Vieraita on huono sijoittaa koiran viereen lattialle nukkumaan.
”Yksiössä ei oikein voi pitää vieraita, kun koira viuhtoo menemään”, Rentola miettii.
Sekä Paasikunnas että Rentola kuitenkin sanovat, ettei uhraus tunnu pahalta. Lemmikki tuo niin paljon muuta.
”Omasta suhtautumisesta se on kiinni”, Paasikunnas toteaa.

Lemmikin koolla on väliä

Eläinlääkäri Sanna Hanhilahti ei pidä lemmikkien pitämistä opiskelija-asunnossa lähtökohtaisesti ongelmallisena. Olennaista on kuitenkin lemmikin koko.
”Mitään jättikoiraa en opiskelija-asuntoon ottaisi”, Hanhilahti toteaa.
Suuret koirat vaativat tilaa, ja niille esimerkiksi piha-aitaus tulisi tarpeeseen. Pienellä koiralla vaatimukset sen sijaan ovat opiskelijankin täytettävissä.
”Olisi hyvä, jos koiralle löytyisi jonkinlainen oma paikka, jossa se pystyisi rauhoittumaan”, Hanhilahti miettii.

Toisaalta pienempienkin lemmikkien kanssa on haasteensa. Kissat tarvitsevat virikkeitä, ja esimerkiksi parveke tai valjaissa ulkona käyttäminen parantaisivat niiden elämänlaatua pienessä asunnossa. Erilaisten jyrsijöiden häkit puolestaan voivat lajin vaatimuksista riippuen lohkaista melkoisen osan pienestä opiskelija-asunnosta. Hanhilahti kuitenkin korostaa tilan sijasta omistajan huomion tärkeyttä.
”Aikaa kaikki eläimet vaativat. Puolta vuorokautta pidemmäksi aikaa ei eläintä kuin eläintä pitäisi jättää yksin”, hän toteaa.

Minna Tiainen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.