”SITÄ LUULEE, että on nähnyt kaiken, mutta aina tulee joku uusi juttu, joka vetää maton jalkojen alta”, huokaa Saila Kivelä.

On torstai 24. helmikuuta 2022. Eläinten hyvinvointikeskus on kertonut edellisenä päivänä, että tutkimusten mukaan suurimmalla osalla munivista kanoista esiintyy rintalastan murtumia. Murtumat ovat merkittävä hyvinvointiongelma siipikarjateollisuudessa.

Kivelä on eläinoikeusaktivisti. Hän on tunnustanut julkisesta olleensa osa aktivistiryhmää, joka on salakuvannut sadoilla suomalaisilla eläintiloilla tuotantoeläinten oloja. Kuvat ovat herättäneet huomiota Suomen hallitusten ministeritasolla asti.

Kivelä toimi vuodesta 2008 alkaen kuusi kokopäiväisesti vapaaehtoisena eläinaktivismin parissa. Vuonna 2011 hän ja toinen salakuvauksen tunnustanut aktivisti Karry Hedberg haastettiin oikeuteen. Heille vaadittiin vankeusrangaistusta  ja lähes 200 000 euron vahingonkorvauksia kymmenestä julkisrauhan rikkomisesta ja 12 törkeästä kunnianloukkauksesta.

Kivelän oikeusprosessi venyi yli kolmevuotiseksi. Lopulta Turun hovioikeus totesi hänet syyttömäksi. Hedberg puolestaan sai 20 päivää ehdollista julkisrauhan rikkomisesta.

Tästä oikeusprosessista sai alkunsa 4. maaliskuuta ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Eläinoikeusjuttu, jonka ovat ohjanneet ja käsikirjoittaneet Saila Kivelä ja Vesa Kuosmanen.

Dokumentti seuraa suomalaista eläinoikeusliikettä kymmenen vuoden ajan sekä kertoo Kivelän henkilötarinan.

 

 

ELÄINTEN OIKEUDET mietityttivät Kivelää jo varhain. Eläinrakas lapsi järkyttyi ymmärtäessään, että lautasella oleva liha on peräisin eläimistä. Sen sijaan aikuisten mielestä eläinten syöminen oli oikeutettua, eiväthän ne olleet älykkäitä tai osanneet puhua.

“Se tuntui perustuksia myöten uskomattomalta ja kammottavalta logiikalta, sillä samat seikat pätivät myös kehitysvammaiseen siskooni”, Kivelä sanoo.

“Siinä syntyi ensi kertaa sellainen jakautuneen todellisuuden kokemus. Aikuiset ympärilläni vakuuttelivat, että eläimiä kohdellaan hyvin. Ikään kuin he eivät olisi tajunneet, että niitä tapetaan.”

Keskeinen hahmo dokumenttielokuvassa Eläinoikeusjuttu sekä Kivelän elämässä on myös hänen toinen siskonsa, viisi vuotta vanhempi Mai Kivelä, joka ryhtyi aktivistiksi yhdeksän vuoden iässä. Hänen esimerkistään Saila Kivelä omaksui halun korjata maailman vääryyksiä.

Main kautta Saila tutustui eläinoikusliikken ihmisiin, kuten Kristo Muurimaahan, joka on tullut tunnetuksi aktivistina ja salakuvaajana.

Riskialttiiseen suoraan toimintaan ryhtyminen ei epäilyttänyt Kivelää.

“Mulle on päivänselvää, että sen dokumentoiminen, mitä me yhteiskuntana teemme eläimille ruoantuotannossa, on hirveän tärkeää.”

Vuosien mittaan jatkuva kärsimyksen ja kuoleman todistaminen ottivat veronsa. 

“En pääse yli siitä, että eläimet ovat yksilöitä. Teollisuuden raaka-aine on yksilö. Eläimiä tuotetaan tapettavaksi joka vuosi 85 miljoonaa 5,5 miljoonan ihmisen maassa. Ne ovat siellä nytkin”, Kivelä sanoo.

Uusien ja taas uusien tuotantoeläinsukupolvien näkeminen kävi liian raskaaksi. Kivelä paloi loppuun.

Samana vuonna kuin hovioikeus antoi ratkaisunsa eli 2013 Kivelä siirtyi sivuun eläinaktivismista.

Samalla elokuvanteko jäi tauolle. Vuonna 2018 Kivelä ehdotti Vesa Kuosmaselle projektin loppuunsaattamista.

Kivelä sanoo, että tauko oli tärkeä, vaikka projektin pitkä kesto oli henkisesti vaikeaa.

“Tuntui tosi tärkeältä miettiä, mitä tässä on tapahtunut, kuka olen, miten päädyin tähän. Katsoa aktivismia kokonaisuutena.”

 

 

JOULUKUUSSA 2009 nousi skandaali. Yle A-studiossa esitettiin 30 suomalaiselta sikatilalta kuvattua videomateriaalia. Eläinaktivistit olivat pyrkineet selvittämään, ovatko eläinten olot kohentuneet. Kaksi vuotta aiemmin oli julkaistu kuvia sikojen huonoista oloista. Tuolloin maa- ja metsätalousministeriö oli luvannut lisää valvontaa ja parannuksia eläinten oloihin.

Uudet videot osoittivat, ettei tilanne ollut muuttunut. Videoilla näkyi haavoja, paiseita ja murtumia, sairaita ja kituvia eläimiä.

Vastauksia vaadittiin maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalta (kesk). Hänen sukutilansa oli myös ollut yksi kuvatuista tiloista vuonna 2007.

Anttila vakuutti luottavansa tilojen tarkastuksesta vastaavan Eviran toimintaan.

Kohun jälkeen eläinlääkärit tekivät tiloille tarkastuksia. Yksikään tilallinen ei saanut syytettä. Sen sijaan yli kymmenen sikalaomistajaa haastoi Kivelän ja Hedbergin oikeuteen.

Vuonna 2010 maa- ja metsätalousministeriö käynnisti eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen. Maaliskuussa 2022 laki on edelleen kesken. Useiden aktivistien ja järjestöjen mielestä aiemmin ehdotetut parannukset eivät ole riittäviä. Tällä hetkellä laki ei kieltäisi esimerkiksi turkistarhausta, ja parsinavetoista luopumisen siirtymäaika on pitkä.

Sillä välin kun laki on ollut lausuntokierroksilla, on sekä medioissa että muualla verkossa julkaistu kuvamateriaalia eläinten heikoista oloista.

Kivelän odotukset olivat kovat vuonna 2019, kun sisko, vasemmistoliiton Mai Kivelä valittiin eduskuntaan. Lain säätäminen on kuitenkin hidasta. Pitkäjänteinen suhtautuminen tilanteessa, jossa kaivattaisiin nopeita muutoksia, on ollut Kivelälle vaikeaa. Parlamentarismin suhteen on ”ristiriitainen fiilis”.

Tällä hetkellä Suomessa tehotuotanto paitsi sallitaan lainsäädännöllisesti, myös mahdollistetaan maataloustukien kautta.

 

VAIKKA RAKENTEELLINEN muutos on hidasta, kulttuurillinen ilmapiiri on muuttunut kymmenessä vuodessa paljon. Vegaaniruoka on valloittanut markettien hyllyt ja pikaruokaravintolat. Suomalaiset ruokakauppaketjut ovat aktivismin seurauksena sitoutuneet luopumaan häkkikananmunist, ja monet suuret muotitalot turkiksista.

Myös eläinoikeusliike on muuttunut. Kaukana ovat 1990-luvun puolivälin “kettutyttöjen” turkistarhaiskut. 

“Avoimuus ja ammattimaisuus on lisääntynyt. Eläinoikeusliike on muuttunut merkittäväksi yhteiskunnalliseksi toimijaksi”, Kivelä kuvaa. 

Entä tulevaisuudessa?

“Uskon, että kysymys eläimistä tulee murtautumaan valtavirtaan rajustikin. Siihen tarvitaan aina uusia keinoja ja tapoja, koska ihmiset eivät halua nähdä eläintuotannon hirveää todellisuutta.”

”Uskon, että tulevaisuudessa eläinoikeuskysymys ei ole enää pelkästään eläinaktivistien, vaan kaikenlaisten ihmisten kysymys.”

 

 

Eläinoikeusjuttu elokuvateattereissa perjantaina 4. maaliskuuta 2022.