Matti Vanhanen kertoi saapuneensa Suureen väittelyiltaan, koska kyseessä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen tapahtuma. ”Sen verran vähän järjestetään nuorelle yleisölle yhteiskunnallisia keskusteluja, että sitä pitää kunnioittaa ja yrittää auttaa, jos vain mahdollista.” Vanhasen houkuttelua Ilokiveen helpotti myös se, että hän oli samana päivänä Jyväskylässä puhumassa Keskustan Keski-Suomen piirin tilaisuudessa yrittäjille. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Matti Vanhanen kertoi saapuneensa Suureen väittelyiltaan, koska kyseessä on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen tapahtuma. ”Sen verran vähän järjestetään nuorelle yleisölle yhteiskunnallisia keskusteluja, että sitä pitää kunnioittaa ja yrittää auttaa, jos vain mahdollista.” Vanhasen houkuttelua Ilokiveen helpotti myös se, että hän oli samana päivänä Jyväskylässä puhumassa Keskustan Keski-Suomen piirin tilaisuudessa yrittäjille. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Vuosi sitten pääministerin tehtävästä eronnut Matti Vanhanen ei tarvitse enää turvamiehiä, mutta paparazzit ovat edelleen riesana.

Vuoden 1976 kunnallisvaaleista lähtien Matti Vanhanen on seurannut aitiopaikalta vajaat parikymmentä kamppailua pääsystä vallankahvaan. Euro- ja presidentinvaaleja lukuun ottamatta hän on ollut jatkuvasti ehdolla.
Vuosi sitten pääministerin tehtävästä eronnut politiikan konkari saa nyt seurata koko näytöstä sivusta.
Miltä se tuntuu?
”Tietyllä tavalla on helpottunut olo. Ei yhtään haikea. On ihan mukava, ettei tarvitse jännittää tuloksia.”

Äänensä hän vakuuttaa menevän edelleen keskustalle, mutta nykyisessä lobbaustyössään Suomen perheyritysten liiton toimitusjohtajana hän pyrkii vaikuttamaan kaikkiin puolueisiin.
”Kiinnostus politiikkaan säilyy ennallaan, mutta aikansa kutakin. Mielestäni ei ylipäätään koskaan kannata tehdä samaa asiaa koko ikäänsä.”
Yksityiselämästään Vanhanen ei edelleenkään paljon avaudu, mutta politiikasta hän puhuu mielellään. Tuleville kansanedustajaehdokkaille hän muistuttaa, että edessä ovat äärimmäisen tärkeät vuodet.
”Niiden, jotka hallituksen muodostavat, pitää kantaa vastuu, että hallitusohjelma on kunnianhimoinen. Se on haastava homma.”
Perussuomalaisten arvioitua nousua jopa keskustaa suuremmaksi puolueeksi hän pitää yleisenä trendinä.
”Ei tämä mikään suomalainen asia ole, vaan Euroopassa on tämmöinen liikehdintä käynnissä. Me ollaan tässäkin mielessä osa eurooppalaista ilmastoa.”
”Perussuomalaiset ovat suurimpaan osaan asioista hirveän skeptisiä. Heillä on liikaa ei-linjauksia. Ei hallitusta perusteta siksi, että se ei tee mitään.”

Vanhanen saapui Jyväskylään aprillipäivänä väittelemään toimittaja Taneli Heikan kanssa siitä, onko Suomi maailman paras maa. Parivaljakko avasi noin vuoden tauolla olleen Suuren väittelyillan Ilokivessä.
Vaikka Vanhasen puheenvuorot olivat edelleen melko virkamiesmäisiä, hän esiintyi rennommin kuin pääministerivuosinaan.
Kun suomalaista konsensuspolitiikkaa kritisoinut Taneli Heikka kertoi, ettei missään muualla ole keskustan kaltaista puoluetta, hoksasi Vanhanen letkautti, että ”Suomi onkin maailman paras maa”, ja sai yleisöltä tuntuvat suosionosoitukset.

Vanhasta pyydettiin vuosien ajan jatkuvasti esiintymään lukemattomiin eri tilaisuuksiin. Hän on vieläkin tavoiteltu vieras, mutta kirkkaimmat parrasvalot ovat himmenemässä.
”Lehdistön into oli saada pääministeristä mitä hyvänsä irti, mutta pääministerinä pitää olla aina jokin tarkoitus, jos sanoo jotain ja miksi antaa haastattelun. Tässä suhteessa elämä on onneksi rauhoittunut. Se oli yksi tavoitekin, että pääsen siitä kierteestä.”
Vanhanen voi jälleen istua raitiovaunussa ilman turvamiehiä, mutta paparazzit eivät ole vieläkään jättäneet häntä täysin rauhaan.
”Vähitellen vapaus lisääntyy ja on lisääntynyt. Mutta ovat ne kuvaajat vielä kytänneet. Ihan on siis tällaista, että ajetaan autolla minun autoni perässä.”

Kiihkeimmän pyörityksen jälkeen Vanhasella on pitkästä aikaa myös vapaa-aikaa.
”On paljon asioita, jotka jäivät seitsemäksi vuodeksi väliin. Lukemiseen jää paljon enemmän aikaa, ja tässä iässä pitää alkaa jo miettiä fyysistä kuntoakin.”
Riittääkö nykyisen työpaikan jälkeen vielä intoa uusiin haasteisiin?
”Jos terveyttä riittää, en jää passiiviseksi niin sanotussa eläkevaiheessa. En tiedä vielä mitä teen, mutta jollain tapaa se liittyy yhteiskunnalliseen toimintaan. Ainakin minulla olisi paljon kirjoitettavaa.”

Juha Korhonen

toimittaja(at)jyy.fi