Ei hakutuloksia.

Kiehtova musta kiekko

05 vinyylit webVinyyli pitää pintansa digitaalisen musiikin rynnistyksessä. Nyt vanhoista suomirock-albumeista otetaan uusintapainoksia ja älppäreitä ostavat muutkin kuin keräilijät.

Runsaassa kymmenessä vuodessa musiikkibisnes on kokenut monta myllerrystä. Ensin tulivat MP3-tiedostot ja kotipoltetut cd-levyt. Sitten internet, musiikinlevitysohjelma Napster ja muut vertaisverkot. Viimeisimpänä musiikkitarjontaa ovat lisänneet verkon ilmaiset nettijukeboksit, kuten Spotify.
Jokaisessa uudistuksessa uhkakuvat levytettävän musiikin kuolemasta on piirretty seinään vahvemmalla tussilla.
Digitaalinen musiikki on tuonut paljon muutoksia levybisnekseen, mutta samaan aikaan musiikin tallennusvälinteistä perinteisin on pitänyt pintansa ja alkanut kasvattaa suosiotaan.
Vinyylilevyjä myydään nyt enemmän kuin vuosiin ja jopa vuosikymmeniä vanhoista suomilevyistä tehdään uusintapainoksia.

Jyväskylän Levykauppa Äx:n myymäläpäällikkö Raine Pulkkista voi pitää vinyylilevyjen ehtana asiantuntijana. Kotiinsa noin tuhannen LP:n ja 500 singlen kokoelman vajaassa kymmenessä vuodessa kerännyt Pulkkinen on saanut seurata levymyynnin kehitystä aitiopaikalta.
Kun Levykauppa Äx avattiin Jyväskylään vuonna 2005, oli vinyyleitä liikkeen ylätasanteella tarjolla muutamassa hyllyssä.
”Aluksi käytettyjä vinyylejä oli puoli laatikollista”, Pulkkinen kertoo ja levittää kätensä noin puolen metrin päähän toisistaan.

Tarkkoja lukuja Pulkkinen ei osaa sanoa, mutta puolessa vuosikymmenessä vinyylien tarjonta on suunnilleen kolmin- tai nelinkertaistunut.
Myynti on kasvanut samassa suhteessa – nyt noin viidennes myydyistä tuotteista on vinyyleitä.
LP-levyillä täytetyt hyllyt ja laatikot täyttävät koko myymälän ylätasanteen lisäksi myös pienen takahuoneen lattiaa niin laajalti, ettei jaloille tahdo löytyä paikkaa laatikoiden välistä. Äxässä käytettyjen cd-levyjen myynti on lopetettu kokonaan, jotta tilaa on saatu raivattua enemmän vinyyleille. Niiden kauppa käy myös käytettynä.
”Se ongelma näissä on, että levyt vievät paljon tilaa. Muuten vinyylejä olisi tarjolla vielä enemmän”, Pulkkinen toteaa.

Vaikka moni on luopumassa cd-levyistä, on Levykauppa Äx:n myymäläpäällikkö Raine Pulkkisen mukaan valtaosa myydyistä levyistä edelleen hopeakiekkoja. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Vaikka moni on luopumassa cd-levyistä, on Levykauppa Äx:n myymäläpäällikkö Raine Pulkkisen mukaan valtaosa myydyistä levyistä edelleen hopeakiekkoja. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Kevään valtakunnallisen levyalen yhteydessä suuret levy-yhtiöt, kuten Universal ja Warner, julkaisivat oman vinyylikampanjansa. Musiikkiharrastajille suunnattujen kauppojen lisäksi jopa Anttilassa on nykyisin vinyyliosasto.
Hyllyihin on alkuvuodesta ilmestynyt LP:nä muun muassa Hurriganesin, Pekka Strengin, Pelle Miljoonan sekä Wigwamin levyjä. Suurin yksittäinen hitti oli Vesa-Matti Loirin vuonna 1974 julkaistu albumi 4+20, jonka kaksi uusintapainosta loppuivat käsistä jo ennakkomyynnissä.
”Kaikki ostajat eivät varmasti edes tienneet, minkälaista musiikkia levyllä oli”, Pulkkinen naurahtaa.
Marginaalimusiikkia, kuten punkia, heavya, indierockia ja räppiä, on julkaistu vinyylinä pienissä erissä jatkuvasti, mutta suosittujen artistien uusintapainoksia on tullut poikkeuksetta vain ulkomailta. 1970-luvulla julkaistujen suomalaisten levyjen uudelleen julkaiseminen vinyylinä on aivan uusi ilmiö.

Pulkkisen mielestä uusintapainokset olivat selkeä myyntikikka levy-yhtiöiltä, mutta asiakkaisiin se puri hyvin.
”Kokemukset olivat niin hyviä, että vanhojen levyjen uusintoja vinyylinä tulee varmasti lisää.”
Vanhojen suosikkien uudelleenpainamisen lisäksi suomalaisille tarjoillaan vinyylipainoksia myös uutuuslevyistä –  markkinoille on julkaistu LP:nä suuren yleisön suosikeista muun muassa Jenni Vartiaisen, Chisun ja Samuli Putron albumit.
Osa hiljattain mustista lätyistä kiinnostuneista asiakkaista on jo kertaalleen vinyyleistä luopuneita, nostalgiahuumassa vanhojen soittimiensa ääreen palanneita keski-ikäisiä. Pulkkisen mukaan asiakaskuntaan mahtuu kuitenkin hyvin monen ikäistä ja näköistä musiikinkuuntelijaa.
”Aivan nuoret junnut eivät juuri osta vinyylejä, mutta muuten asiakkaita on nuoresta vanhaan. Levyjä menee kaikista genreistä, mutta paljon myydään ihan perusrockia.”

Järkisyillä vinyylin suosion kasvua on hankala perustella. Verkosta musiikkia on helppoa ja halpaa ladata ja myös pieni cd-levy on huomattavasti vinyyliä kätevämpi. Sitä on helppo kantaa mukana ja soittaa useissa laitteissa kuten autostereoissa ja kannettavissa tietokoneissa.
Pulkkisen mukaan yksi syy vinyylien suosioon nostalgian ja retrobuumin lisäksi voi olla vastaisku digitalisoitumista vastaan. Lisäksi vinyyli säilyttää arvonsa hopeista kiekkoa paremmin keräilyesineenä.
Pulkkinen uskoo, etteivät äänitteet katoa, vaikka musiikki muuttaakin muotoaan.
”Vinyyli ei ole kuollut eikä ole koskaan ollutkaan kuolemassa.”

Dj pärjää ilman levyjä

Vanhan viisauden mukaan dj:tä ei voi pitää oikeana deejiinä, jos hän ei soita vinyylejä. Nyt asetelma on keikahtanut päälaelleen. Kunnon dj:llä on edelleen käytössä vinyylisoittimet, mutta hyvin usein musiikki tulee digitaalisena.
Mullistuksesta on kiittäminen viitisen vuotta sitten markkinoille tullutta Serato Scratch Live -nimistä ohjelmistoa, joka yhdessä Rane SL -sarjan laitteiden kanssa muuttaa tietokoneelta tulevan digitaalisen musiikin analogiseksi ja siirtää sen levylautaselle. Näin tietokoneella olevia biisejä voi miksata ja skrätsätä aivan kuten tavallisia vinyylejä.
Jyväskyläläisen CY-kollektiivin (ent. Cultural Youth) perustajajäseniin kuuluva Joni ”Tiskijoni” Huikko muistaa epäilevät tunteensa, kun apuväline tuli käyttöön.
”Aluksi manasin koko laitteen. Kun oli hankkinut paljon levyjä, tuntui epäreilulta, että dj:ksi pystyi alkamaan kuka tahansa.”

Joni Huikon eli dj Tiskijonin ura lähti liikkeelle hiphopista, mutta nykyisin levylautasilla pyörii kaikenlaista rytmimusiikkia. ”Nyt pinnalla ovat nu-groove -meiningit ja kaikki bassovoittoinen musiikki.” (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Joni Huikon eli dj Tiskijonin ura lähti liikkeelle hiphopista, mutta nykyisin levylautasilla pyörii kaikenlaista rytmimusiikkia. ”Nyt pinnalla ovat nu-groove -meiningit ja kaikki bassovoittoinen musiikki.” (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Huikko tottui kuitenkin nopeasti laitteeseen, eikä hän käytä enää keikoilla muuta kuin Seratoa.
”Yksi syy on käytännöllisyys. Ei tarvitse kantaa painavaa levylaukkua junaan.”
Seraton ansiosta dj voi valikoida ennen keikkaansa musiikkia kovalevylle useiden levylaukullisten verran. Digitaalisena on helppo kerätä laaja ja monipuolinen valikoima soitettavaksi.
”Kharman keikat olisivat jääneet itseltäni aikoinaan väliin, jos jokaista hittibiisiä varten olisi pitänyt ostaa yli kymmenen euroa maksava levy.”

Seraton kääntöpuoli on mahdollisuus piratismiin, sillä digitaalisena soitettavien biisien alkuperää on hyvin hankala valvoa. Huikko pitää silti tärkeänä, että dj:t maksavat digitaalisesta musiikista.
”Muu on omiin sukkiin kusemista.”
Samalla kun vinyylien suosio valtavirran keskuudessa nousee, dj-käytössä se ymmärrettävästi hiipuu. Koska biisiostokset on helpompi, halvempi ja kätevämpi tehdä digitaalisesti, ei levykauppojen hyllyjä ole pakko selata. Osa tiskijukista pitää silti edelleen tiukasti kiinni perinteestä, ja soittaa keikoilla vain levyjä. Jotkut taas ostavat Huikon tapaan perinteisiä levyjä vain keräilyyn ja  kotikuunteluun.
”Viimeisin ostokseni oli Vesa-Matti Loirin levyn uusintapainos 4+20. Vinyylistä kaikki lähti, ja se on siisti juttu edelleen – mutta ei enää työväline.”

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *