Ei hakutuloksia.

Teksti  Hinni Hirvonen

Kampuksen huiput

Jyväskylässä opiskelee paljon  lajinsa huipulla kilpailevia urheilijoita. Miten he yhdistävät opiskelun, urheilun ja parhaimmassa tapauksessa vielä työtkin? Kolme eri alan opiskelijaa ja urheilijaa kertoo.

Kuka: Minna Laukka, 26
Laji:
pikajuoksu
Seura:
Jyväskylän Kenttäurheilijat
Saavutukset:
runsaasti SM-mitaleja

Kun pikajuoksija Minna Laukka pohti lukiossa tulevaa ammattiaan, yksi asia oli varma: liikunnan parista se ei löytyisi, sillä päivät täyttyivät urheilusta muutenkin. Opiskelupaikan oli oltava Jyväskylässä, sillä harjoittelumahdollisuuksien, valmentajan ja perheen luota Laukka ei ollut valmis lähtemään.

”En tiedä mikä tilanne pitäisi tulla, että muuttaisin pois Jyväskylästä”, Laukka nauraa.

Ravintola-alakin kiinnosti, mutta lopulta hän valitsi kasvatustieteet.

Fuksivuonna opinnot sujuivat samaan tahtiin ryhmän kanssa, ja pisteitä ropisi yli 70. Suurta pistesaalista selittää osaltaan kaudelle sattunut isompi loukkaantuminen.

Sittemmin tahti on löystynyt, ja opinnot etenevät urheilun ehdoilla keskimäärin kolmenkymmenen opintopisteen vuositahdilla. Tämän vuoden pisteistä iso osa koostui tuoreesta kandityöstä. Kiirettä työelämään ei vielä ole.

”Urheillaan niin pitkään kuin kovalla tasolla pystytään. Töitä ehtii tehdä myöhemminkin.”

Kasvatustieteiden opinnot ovat osoittautuneet hyvin joustaviksi, eivätkä ne vaadi juurikaan läsnäoloa. Yksilöurheilijan on ollut helppo sumplia valmentajan kanssa aikatauluja. Treenata on voinut toisinaan aamuluennon jälkeenkin.

”Valmentaja voi joustaa, mutta ei treeni tekemättä jää, jos se lukee ohjelmassa”, Laukka selittää.

Kurssit voi valita oman aikataulun mukaan. Syksy on lukuisista treeneistä huolimatta hyvää opiskeluaikaa, sillä harjoitukset ovat silloin usein kevyempiä. Deadlinejen ja tenttien kanssa ei toistaiseksi ole jouduttu sovittelemaan.

”Mahtavatko edes tietää urheiluammatista”, pikajuoksija epäilee.

Myös opintojen harjoittelujaksot ovat hoituneet kunnialla, kun Laukka on työskennellyt lyhennettyä päivää pidemmän ajan.

Urheilun ja opiskelujen ohella Laukka työskentelee pari kertaa viikossa kaupan kassalla. Urheilun ja töiden sovittaminen on opiskeluja hankalampaa, sillä töihin on mentävä sovittuun kellonlyömään. Laukka kiitteleekin työnantajaansa, joka on suhtautunut vapaapyyntöihin hyvin. Hätätapauksessa opiskelevat työtoverit pelastavat.

Harjoituksia on parhaimmillaan kymmenet viikossa, ja niiden päälle tulevat vielä kehonhuolto, venyttely ja hieronta. Kalenteri kulkeekin kiireisen urheilijan mukana kaikkialla. Vaikka vapaa-ajasta ei juuri ole tietoa, Laukkaa tilanne ei ahdista.

”Kun on pienestä pitäen urheillut, on tottunut rytmittämään päivänsä.”

Tältä keväältä opinnot ovat yhtä tenttiä vaille kasassa, ja paluu kirjojen pariin on edessä jälleen syyskuussa. Opinnoista Laukka ei kanna turhaa stressiä.

”Tähän asti amanuenssille on riittänyt lupaus valmistumisesta.”

Kuka: Tuomas Rytkönen, 24
Laji: leuanveto
Saavutukset: Kaksinkertainen Suomen mestari lisäpainoleuanvedossa, 3 ykkössijaa toistoleuanvedossa. Tuore Suomen ennätys lisäpainoleuanvedossa, Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtaja.

Tuomas Rytkönen aloitti opiskelunsa liikuntatieteellisessä vuonna 2010. Liikuntapedagogiikka ja fysioterapia kävivät mielessä, mutta Rytkösen lopullinen valinta oli valmennus- ja testausoppi. Jyväskylä ja Suomen ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta olivat hänelle luonnollisia valintoja.

Rytkösen elämässä urheilu on nyt ensimmäisenä. Treeniohjelma rytmittää muuta elämää, ja akateeminen vapaus antaa paljon pelivaraa. Yhtenä päivänä sormet näpyttelevät tekstiä koko päivän, toisena taas lopputyölle jää aikaa vain pari tuntia. Opiskelu on vapaampaa kuin ensimmäisinä vuosina, jolloin luennot rytmittivät päivän ohjelman.

”Nykyään oman haasteensa tuovat gradututkimuksen mittaukset, kun on oltava tiettyyn aikaan mittaamassa.”

Opintojen ja tavoitteellisen harjoittelun lisäksi Rytkösellä on valmennusyritys yhdessä kolmen muun liikuntabiologian opiskelijan kanssa.

”Pelkkä opiskelun ja urheilun yhdistäminen menisikin vielä hyvin yhteen, mutta fysiikkavalmennuksen kanssa on välillä sovittelua”, Rytkönen myöntää.

Valmentamista on joutunut tietoisesti rajoittamaan, eikä töitä voi tehdä niin paljon kuin haluaisi.

”Se on tietoinen valinta, kun opiskelee yhtä aikaa. Kaikkeen ei aika riitä.”

Omassa yrityksessä töiden aikataulutusta voi säännellä itse, kun taas opinnoissa painavat takarajat ja kurssivaatimukset. Deadlineja joutuu joskus venyttämään ja graduohjausta sovittelemaan kisojen alla.

Rytkösen ei tarvitse kärsiä tylsyydestä, sillä hän toimii myös Suomen Leuanveto ry:n puheenjohtajana. Uuden lajiliiton perustaminen on vienyt viimeisen vuoden aikana yhteistyökumppaneiden metsästämisineen ja kilpailujärjestelmien luomisineen paljon aikaa. Jäljelle jäävän ajan Rytkönen pyhittää mielellään avovaimolle, kavereille ja rennolle vapaa-ajalle ilman korvamerkittyjä tavoitteita.

Vaikka aika on nyt kortilla, Rytkönen tietää, ettei tilanne ole pysyvä. Urheilla jaksaa niin kauan kuin kroppa kestää, ja fysiikkapalvelun rakentaminen on satsaus tulevaisuuteen.

”On huono ajatus, että ensin luetaan maisteriksi ja sitten siirrytään työelämään.”

Rytkönen liputtaa kevyen siirtymän puolesta, jossa työn määrä lisääntyy ja opiskelun määrä vähenee asteittain. Toisinaan opiskelukavereiden illanvietoissa on keskusteltu urheilun ja opiskelun yhdistämisen haasteista.

Esille on noussut esimerkiksi opintopistevaatimusten laskeminen tukien saamiseksi. Rytkönen ei kuitenkaan allekirjoita ehdotusta suoriltaan.

”Samat oikeudet pitää ulottaa sitten kaikille. Ei urheilua voi arvottaa muita harrastuksia tärkeämmäksi.”

Kuka: Piia Perälä, 32
Laji: jääkiekko
Seura: JYP
Saavutukset: 17 kautta SM-liigassa, 2 Suomen mestaruutta, 5 SM-hopeaa, useita pronsseja

Piia Perälän tie Jyväskylään ei kulkenut sitä perinteisintä kautta.

Koko urheilu-uransa Tampereella kiekkoillut Perälä kaipasi tietojenkäsittelytieteiden kandin suoritettuaan uusia tuulia. Kun muuttoauto matkasi kohti Keski-Suomea, valintaa johdatteli jääkiekko. Joukkuetovereista osa oli entuudestaan tuttuja, harjoittelumahdollisuudet mainiot ja kaupungin etäisyydet lyhyitä. Tietotekniikan ja kauppatieteiden yhdistämisestä kiinnostunut Perälä aloitti elektronisen liiketoiminnan opinnot syksyllä 2010.

Ensimmäinen syksy Jyväskylässä sujui pelkästään opinnoille omistautuen. Koko opiskeluaikansa urheilun ja opiskelun ohella työskennellyt Perälä koki yhdistelmän helpoksi, kuten myös urheilun ja opiskelun yhdistämisen. Joitakin deadlineja on siirretty muutamalla päivällä pelireissujen takia, ja tenteissä on toisinaan suunnattu suoraan uusintaan. Oman haasteensa asettaa juuri opiskeluajalle osuva pelikausi.

”Mahdollisten pleijareiden ajaksi pitää höllätä.”

Kiekkoilija on hyödyntänyt myös kesäopintojen mahdollisuutta.

Perälän kaikki työtehtävät ovat liittyneet tietotekniikkaan. Nykyään hän työskentelee tutkimusavustajana informaatioteknologian laitoksella.

”Nörttihän minä olen”, Perälä naurahtaa.

Työ tutkimusavustajana on joustavaa, ja esimerkiksi aamuharjoitusten jälkeen voi päivää venyttää loppupäästä. Toisinaan on turvauduttava etätöihin. Silti Perälä kokee, että on pikemminkin hyötynyt urheilutaustasta työelämässä.

”Stressinsietokyky on kasvanut ja aikataulujen noudattaminen on helpompaa. Joukkueurheilijan on helppo kohdata uusia ihmisiä ja työskennellä ryhmässä.”

Kerran viikossa kiekkoilijoilla on vapaapäivä, mutta viidestä kuuteen päivänä viikossa pelaajat ovat sidottuna joukkueeseen. Hallilla vietettyjä tunteja kertyy päivässä suunnilleen neljä. Lisäksi päälle kasaantuvat pelimatkat, kun kisakaudella pelejä kertyy jopa kaksi viikossa. Vapaa-aikaa kiireinen urheilija ei kuitenkaan osaa kaivata.

”Parhaat kaverit löytyvät joukkueen sisältä.”

Paljosta lajille uhratusta ajasta huolimatta naisjääkiekkoilijoille ei Suomessa makseta palkkaa. Perälä myöntää, ettei voi töiden takia aina harjoitella niin paljon kuin haluaisi. Lukuisia SM-mitaleja rohmunnut kiekkoilija on ollut myös maajoukkueen mukana, mutta arvokisaedustuksia ei ole kertynyt.

”En tiedä olisivatko rahkeet riittäneet. Olisi sitä voinut ehkä päästä, mikäli ei olisi ollut niin paljon työtehtäviä.”

Vaikka palkkapussi pelaamisesta pulskistuisikin, ei Perälä luopuisi opinnoistaan tai työstään.

”Urheilu-ura voi katketa vaikka seuraaviin iltatreeneihin. On hyvä olla CV:ssä jotain näyttöä varalta”, Perälä järkeilee.

  1. HYVÄ JUTTU

    KYL SITÄ ITTEKI VOIS MUUTTAA VAIK JYVÄSKYLÄÄ

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. HYVÄ JUTTU

    ONKO TOI PIIA PERÄLÄ NAISTEN MAAJOUKKUEESSAKI KÄYNY..

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *