Kulttuuri

Joka meitä liikuttaa on valtaa pohtiva kuvaus ihmisten haluista ja tarpeista, kirjoittaa Camilla Uçan.

Bruce Springsteenin keskeisin irtiotto osoittautuu ohjaaja Scott Cooperille liian vaikeaksi palaksi. Elokuva on silkkaa rautalangasta väännettyä sössöttävää levy-yhtiösetää ja surullisilla silmillään järveä tuijottavaa erikoislahjakkuutta, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jyväskylästä ponnistanut yhtye tuli uhmaikään ja loi itselleen alter egon. "Ei me olla missään vaiheessa haluttu miellyttää mitään neljäkymppisiä kaljuja miehiä levy-yhtiöllä."

Jytin toiminnan jatkuminen Ilokivessä on epävarmaa Jyyn luovuttua Venuen tapahtumaliiketoiminnasta.

Kahden näyttelijän musikaali on haastava laji, mutta musiikin korkean vaikeustasonkin keskellä molemmat esiintyjät ja taustalla näkyvä orkesteri soivat tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti, kirjoittaa Nico Rissanen.

Legendaarinen sisäfestivaali Jyrock täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Tässä muutamia nostoja Jyrockia käsitelleistä Jylkkärin jutuista. Nämä ja vielä enemmän arkistonumeroita löydät Jylkkärin näköislehdestä .

Anna minun rakastaa enemmän on kauniisti sävytetty, mutta kerronnallisesti hajanaiseksi jäävä rakkaustarina, jossa musiikin, hahmojen ja parisuhteen tasapaino hapuilee liikaa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Arppa ei tavoittele täydellisyyttä vaan fiilistä – ja siinä hän onnistuu, kirjoittaa Valentin Vänskä.

Elokuvan teemoja käsitellään suoraan ja romantisoimatta. Hahmojen elämisen tuska välittyy kankaan läpi elokuvasaliin, ja lopussa on vaikeaa päästä tuolilta ylös, kirjoittaa Aliisa Järvinen.

On sääli, että jälleen homomiehestä kertova elokuva korostaa apaattista erilaisuutta ja yksinäisyyttä, kirjoittaa Saara Nenonen.