Kulttuuri

Legendaarinen sisäfestivaali Jyrock täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Tässä muutamia nostoja Jyrockia käsitelleistä Jylkkärin jutuista. Nämä ja vielä enemmän arkistonumeroita löydät Jylkkärin näköislehdestä .

Anna minun rakastaa enemmän on kauniisti sävytetty, mutta kerronnallisesti hajanaiseksi jäävä rakkaustarina, jossa musiikin, hahmojen ja parisuhteen tasapaino hapuilee liikaa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Arppa ei tavoittele täydellisyyttä vaan fiilistä – ja siinä hän onnistuu, kirjoittaa Valentin Vänskä.

Elokuvan teemoja käsitellään suoraan ja romantisoimatta. Hahmojen elämisen tuska välittyy kankaan läpi elokuvasaliin, ja lopussa on vaikeaa päästä tuolilta ylös, kirjoittaa Aliisa Järvinen.

On sääli, että jälleen homomiehestä kertova elokuva korostaa apaattista erilaisuutta ja yksinäisyyttä, kirjoittaa Saara Nenonen.

Satiirielokuva käsittelee raskaita teemoja ahdistavan pitkien kohtausten muodossa, mutta muistuttaa kyllä, kun on aika nauraa, kirjoittaa Saara Nenonen.

Räjäyttäjien harmaa tupla on yksi yhtyeen vahvimmista levytyksistä, joka perustelee kestonsa moneen kertaan, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Esikoisalbuminsa julkaissut Ulla Lintulampi ottaa musiikkiinsa vaikutteita niin lavarunoudesta, yhteiskunnallisista teemoista kuin indiepopin legendoista.

Itseironiseksi taantuva köppäisyys vetää maton elokuvan omien jalkojen alta. Lopputulos on jatkuvasti melkein huvittava, kuten Sami Hedberg tai räkä, kirjoittaa Niklas Pelkonen.

Jotenkin Jussi Murikka palasi – Aleksi Mäkelän surkea uudelleenlämmittely epäonnistuu kaikessa, mikä Häjyissä toimi, kirjoittaa kriitikko Niklas Pelkonen.