Teatteri

Jyväskylän ylioppilasteatterista kummunnut improryhmä täytti 20 vuotta.

Juha Hurme haluaa ohjata katsojien huomion puhtaasti Seitsemän veljeksen tarinaan ja siinä oleviin merkityksiin ja huumoriin – ja huumori kannatteleekin ohjausta, kirjoittaa Nico Rissanen.

Joka meitä liikuttaa on valtaa pohtiva kuvaus ihmisten haluista ja tarpeista, kirjoittaa Camilla Uçan.

Jytin toiminnan jatkuminen Ilokivessä on epävarmaa Jyyn luovuttua Venuen tapahtumaliiketoiminnasta.

Kahden näyttelijän musikaali on haastava laji, mutta musiikin korkean vaikeustasonkin keskellä molemmat esiintyjät ja taustalla näkyvä orkesteri soivat tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti, kirjoittaa Nico Rissanen.

Keskustelut tavoittavat nuorten aikuisten pyörittelemiä mietteitä kehoista ja niiden ominaisuuksista, kirjoittaa Alina Salomaa.

Erika Hast päätti jo lapsena, että hänen uransa on teatterissa. Myös johtamista opiskelleen Hastin mielestä ohjaamisessa ja johtajuudessa on paljon samaa.

Teatterin arvoa ei voi mitata rahassa, mutta sen hyödyt ovat kiistattomat niin tekijöille kuin katsojille, kirjoittaa Leo Heinämäki.

Tarustoja ja uskontoja yhdistelevä Vainajala kuvaa kuolemanjälkeistä elämää ymmärrettävästi, kirjoittaa kriitikko Lasse Petman.